himmeli

Sain pari viikkoa ennen joulua päähäni että himmeli olisi tosi kiva joulukoriste. 

Ensin ajattelin että haen siihen tykötarpeet kommuunin kompostin heinäpaalista, mutta eihän niistä littanista testiheinistä mennyt neula läpi. Sitten ajattelin että netistähän voi ostaa nykyään mitä vaan, mutta pienen tutkimisen jälkeen totesin että ei kuitenkaan askarteluolkia Ameriikasta.

Sitten eräässä seuraamassani suomalaisessa blogissa kirjoittaja sai saman hyvän idean, ja esitteli blogissaan kaislosta tehtyä himmeliä. Niitähän kasvaa valtoimenaan kommuunin takana! Muutaman postauksen takana on kuva kaislankeräysretkestä.

Kokeilin ensin leikata kaislat ronskisti ja laittaa himmelin samantien kokoon, mutta kaislat lohkesivat ja naru meni halkeamiin. Vaikka tässä vaiheessa alkoi vähän kaduttaa koko himmeli, olin jo kirjoitellut niin monta himmelisähköpostia mummin kanssa että oli liian myöhäistä perääntyä. 

Juuri joulun alla ehdin vihdoin poistamaan kaikista kaisloista päällimmäisen irrallisen heinäkuoren. Sitten mummin ohjeiden mukaan liotin niitä vedessä ennen leikkaamista. Himmeliainesten leikkaaminen oli paaaaaljon hitaampaa ja tarkempaa puuhaa kuin mitä ajattelin etukäteen, joten alakerran kylpyhuone näytti tältä melkein viikon ennen kuin sain riittävästi pätkiä kasaan. Ja tietysti kylmä vesi ei käy, eli joka kerta piti juoksuttaa uusi tulikuuma vesi. Viemärikin on varmaan tukossa himmelinpalasista.

Sitten vihdoin pääsin kokoamaan himmeliä hitaasti aihio kerrallaan kahtena päiväuniaikana ja yhtenä iltana. 

Yhteensä arvioisin siis että tähän meni melkein 10 tuntia. Alan ymmärtää miksi himmelit maksaa paljon halvasta tai jopa ilmaisesta materiaalista huolimatta.

 

Mutta tykkään kyllä valtavasti tuloksesta! Täytyy varastoida tämä huolella että se kestää monta joulua.

Bea ja Vincent eivät ole riehuneet himmelin rakennuksen parissa, vaan ovat ottaneet välipäivät rennosti.

 

 

Uudenvuoden jälkeen saadaankin (yllätys)viikonloppuvieraita Kanadasta, sillä Vincen isäpuoli ja kaksi siskoa ajavat kylään!

jouluaatto

Kovasti odotettu jouluaatto aukeni aurinkoisena, ja maassa oli jopa ohut lumipeite muutaman sadepäivän jälkeen!

Olimme Vincen kanssa edellisenä iltana järjestäneet kaikki kaukaa tulleet lahjat kuusen alle odottamaan. Totesimme että lahjoja olisi varmaan paras availla pitkin päivää, ja tässä on siis menossa ensimmäiset lahjanavaukset (tosin nämä taisivat olla vielä joulukalenterissa).

Suuren suuri kiitos kaikille kaukaisille tontuille, sillä teidän ansioista meillä oli taas todella lahjaisa joulu! Omat rahat on parhaillaan kaikki kiinni talon käsirahassa, joten omilla varoilla olisi tullut köyhä joulu tänä vuonna. Mailis saikin meiltä vain yhden lahjan (ja Bea ei yhtään), mutta se ei onneksi yhtään haitannut!

Joulu oli erittäin moderni ja teknologinen, sillä avasimme lahjoja pitkin päivää skypessa lahjojen lähettäjien seuratessa innostusta livenä. Tässä avataan mummin lähettämään muumitaloa, jonka kanssa onkin leikitty naapurin Divyan kanssa jo kahtena päivänä (vain pientä muumitalokateutta on ollut havaittavissa). 

Ensimmäisten lahjojen jälkeen kävimme vähän ulkoilemassa ja sitten istuimme aattoaaamun teellä naapurissa Jain ja Divyan vanhempien kanssa. Loppuvuoden suurin uutinen että nämä parhaat kommuuniystavämme muuttavat meidän tavoin ensi kesänä täältä pois, eli nyt voimme yhdessä elää suurta muutosta ja suunnitella tulevaa. Mailiksenkin on helpompi puhua muutosta kun paras kaverikin muuttaa.

Puoleltapäivin kuuntelimme joulurauhanjulistuksen netistä riisipuuroa syöden (ihan niin kuin kotosuomessa!).

Täällä aatto on kuitenkin vielä ihan tavallinen työpäivä monelle, joten pitkin päivää päästimme myös aurinkopaneeleita asentavia työmiehiä kellariimme ja tarjoilimme heille suklaakonvehteja ja pipareita samalla.

 

 

Joulupöydässä oli tällä kertaa vain suomalaisia ruokia, sillä Vince ei halunnut edes kalkkunaa täksi jouluksi. 

Jouluillallisen jälkeen avasimme viimeiset lahjat, ja laitoimme onnelliset lapset nukkumaan. Vaikka aatto näin kotona oli paljon rauhallisempi ja rennompi kuin sukujoulut yleensä, olimme mekin Vincen kanssa niin uupuneita että menimme nukkumaan jo ennen kymmentä. 

Muistin sentään ennen nukkumaanmenoa laittaa kuusen alle vielä viimeiset lahjat jotka joulupukki toi yön aikana. Mailis puhuu näistä jo niin paljon kavereiden kanssa että tässä oli paras seurata paikallista tapaa.

Toivottavasti kaikilla kotosuomessakin oli rauhallinen ja onnellinen joulu!

kuusi

Koska vietämme joulun täällä tänä vuonna hankimme ihan oman kokonaisen kuusen. Kuusenhakupäiväksi valikoitui talvimyrskyinen päivä, ja hiukan jo huolestuimme että kuusi"metsällä" olisi tungosta näin hyvänä päivänä. Onneksi suurin osa paikallisista oli sitä mieltä ettei tällaisenä päivänä tohdi juuri lähteä kotoa.

Kuusitarhalta saa lainaan reen ja sahan, ja ohjeet siihen missä päin peltoa kasvaa minkäkinlaisia kuusia.

Bealle oli varattu kantoliina mukaan, mutta eihän se siellä pysynyt huomattuaan että reessäkin voi matkustaa.

Pitkän jahkaamisen jälkeen löytyy kuusi joka kelpasi Mailikselle ja Vincellekin. Pienen kuusen hintalappukin kelpasi meille.

 

Valmis!

Seuraavaksi kuusi meni läpi koneesta jonka avulla oksat supistuvat runkoa vasten, ja ympärille kieputetaan vähän narua. Sitten kuusen saa kiinnittää itse omaan autoon. Jonossa edellä menevillä oli noin neljä kertaa näin iso kuusi kyydissä.

Kotona odoteltiin hetki että pahimmat jäät sulaa, ja sitten koristeltiin. 

Muovisen Disneyland-pallon ostin 12 vuotta sitten samana kesänä kun tapasin Vincen. Muistaakseni tämä on työntekijöiden kaupan kakkoslaatukorista.

Mailiksen suosikki on tämä viime vuonna tarhasta saatu jääkarhupallo.

Omia suosikkejani ovat naapurin eläkeläisrouvan meille lainaamat vanhat ja hauraat lasipallot. Koristeet ovat talvehtineet jo monta kesää meidän kellarissa, ja kävin yksi ilta kysymässä mitä palloille tehdään tänä vuonna kun ensi kesällä on edessä muutto. Suureksi iloksi Nancy sanoi että pallot voivat olla hänen läksiäislahjansa meille, hänellä kun ei enää ole aikomusta laittaa kokonaista kuusta sisälle. Nyt täytyy olla oikein varovainen näiden kanssa että ne säästyvät lapsien käsissä tulevat vuodet.

Mikään meidän koristeista ei muuten ole Vincen mieleen, ja hän toivoi kuuseen luonnollisia koristeita, esimerkiksi käpyjä. Täytyy ensi kesänä sitten metsästä keräille koristeita seuraavaa joulua varten.

Mailiksella alkoi nyt joululoma, mutta se menee vielä maanantaiaamupäivänä Bean mukana tarhaan että ehdin tehdä hiukan töitä ja käydä ostamassa Vincelle lahjan. 

Kotona vietetyn joulun huono puoli on muuten se että pitää tehdä itse jouluruuat, siinähän on kamalasti vaivaa! Saimme tänään ostettua suurimman osan aineksista, ja kirjoittelin juuri listaa siitä mitä kaikkea voi alkaa tehdä etukäteen. Eikä meillä ei edes ole kovin ihmeellistä menua. 

Että kiitos äidille ja mummeille kovasti kaikesta monien vuosien jouluaherruksesta!

Hyvää joulua kaikille!

koulun (joulu)juhlat

Mailiksen koulussa ei virallisesti juhlita mitään juhlapyhiä tasavertaisuuden nimissä. Ei siis pukeuduta halloweenina eikä juhlita joulua. Torstaina oli kuitenkin "talvimyyjäiset ja -esitys", ja vanhemmat siis kutsuttiin kuuntelemaan isompien lasten musisointia ja pienempien laulua illaksi.

Ohjelmassa ei kuitenkaan ollut joululauluja, vaan Mailiksen luokka esimerkiksi lauloi Elviksen Hound dog-kappaleen. Vince otti siitä pitkän videon, mutta Mailis näkyy vaan puolessa siitä koska se näki kolikon maassa ja kumartui etsimään sitä. Kuulemma se lauloi kuitenkin samalla.

Kaikilla oli oikein hauska ilta, eikä tämä esitys sitten ainakaan ollut sellainen että vanhemmat olisivat herkistyneet oman lapsen esiintyessä (niin kuin joulujuhlat kai yleensä).

Hauskaa on että siitä huolimatta että koulussa ei virallisesti juhlita juhlapyhiä, oli eilen puolet lapsista puna-vihreissä vaatteissa ja tytöt samettimekoissa. Halloweenina taas kaikilla oli oranssia ja mustaa, ja hämähäkki- ja haamukuvia paidoissa. Että tuskin nämä juhlapyhät ihan huomaamatta keneltäkään menee koulun linjauksesta huolimatta.

suomikoulun pikkujoulut

Viime sunnuntaina oli suomikoulun pikkujoulut. Suomikoulun pitäminen on siirtynyt paikallisen suomiseuran tiloihin kolmen vartin ajomatkan päähän, ja se on tuntunut liian suurelta lähes joka viikonloppuselta ajolta, joten emme ole olleet mukana suomikoulun toiminnassa tänä syksynä. Mutta juhlissa toki silti käydään!

Lapset söivät riisipuuroa, askartelivat lankatonttuja ja paperilintuja, ja sitten äidit lauloivat joululauluja pukille. Amerikkalaisen tavan mukaan kaikki vanhemmat toivat omalle lapselleen lahjan joka vaivihkaa laitettiin pukin konttiin.

Mailista jännitti aika paljon, mutta se uskaltautui kuitenkin pukin syliin. Beasta tilanne ei ollut hauska eikä jännittävä, pelkästään pelottava.

Mailis uskoo ihan täysin vielä joulupukkiin, ja vaikka pukin näkeminen olikin todella vaikuttava kokemus, oli se myös aika kova pettymys, sillä Mailis luuli ettâ se oli nyt tässä eikä pukki enäë tule meille aattona, eikä hän siis saanutkaan tänä vuonna lahjaa jonka hän oli pyytänyt kirjeessä pukille. Loppupäivä meni siis vakuutellessa että kyllä pukki tulee vielä uudestaan, ja tontut eivät vaan vielä ole ehtineet tehdä hänen pyytämää lahjaa valmiiksi.

 

vali vali

Valituksia viikon varrelta: Bean tarhassa on yhdellä kurkunpääntulehdus ja Mailiksen koulussa monella täitä. Sen luokalla on tosin vasta kaksi täipäätä, joten toivon ettei täit hyppää Mailiksen harvoihin hiuksiin. 

Kissalla oli virtsakiviä joista onneksi ikävin seuraus oli vain iso eläinlääkärilasku. Taisi tulla valittua väärä ammatti!

Nelson Mandelakin otti ja kuoli.

Muutenkin loppuvuosi etenee vähän tahmeissa merkeissä. Tuntuu että en saa mitenkään motivoitua itseäni kirjoittamaan enkä analysoimaan aineistoa, joten väitöskirja etenee kuin täi tervassa (hah!). 

Vincent huokaa lähes päivittäin että hän haluaa jo muuttaa Montrealiin eikä yhtään enää jaksaisi olla täällä kun tulevat kuviot on jo tiedossa.

Ei auta kuin ryhdistäytyä! Määrään ensihätään itselleni aamuihin enemmän kalanmaksaöljyä, päiviin enemmän happihyppelyjä, ja iltoihin enemmän joogaa ja vähemmän netissäroikkumista.

kiitospäivä

Pitkä viikonloppu meni hujauksessa juhliessa ja jouluvalmisteluja tehdessä.

Torstaina tein vähän perusteellisemmat kiitospäivänsiivot aamulla, ja iltapäivän vietinkin naapurin kanssa puuverstaassa (tästä kuulette vielä myöhemmin, mutta varmaan aika paljon myöhemmin), ja illaksi meidät oli taas kutsuttu naapuriin Jain ja Divyan vanhempien luo kiitospäivänillaiselle.

Ruoka ja seura oli erinomaista, ja maha täynnä kalkkunaa oli hyvä kellahtaa aikaisin yöpuulle.

Perjantaina meni päivä taas puuverstaalla ja viimeisiä joululahjaostoksia tehden. Täällä kiitospäivää seuraava päivä on black Friday jolloin kaupoissa on huimia alennuksia, ja ihmiset ovat oven takana jonottamassa monta tuntia ennen ovien aukeamista. Itse jätin tänäkin vuonna tarjousshoppailut väliin, vaikkakin kävin pikaisesti kirpparilla ostamassa kynttilöitä ja pari uunin kestävää jälkiruokakulhoa. Kirpparillakin oli ollut hurja -50% ale, mutta se mokoma loppui jo kaksi tuntia ennen kuin itse ehdin sinne, ja jouduin maksamaan täyden hinnan muutaman dollarin ostoksistani.

Perjantai-iltana emännöin kommuunissa paikallisten suomalaisten pieniä juhlia. Yksi Suomeen palannut suomalainen tuli kiitospäivää viettämään vanhoille kotikonnuilleen, ja näin hän ehti nähdä montaa kaveria yhtä aikaa. Meitä taisi parhaillaan istua kymmenisen suomalaisnaista saman pöydän äärellä juoruamassa ja nauramassa. Kommuunissa on hyvä pitää tälläisia tilaisuuksia kun lapsille on hyvät omat tilat ja aikuiset saa istua iltaa paremmin kuin jonkun kotona.

Lähetin välillä omat lapset kotiin nukkumaan (Vincen kanssa), ja istuin itse hyvässä seurassa yli puolenyön. Kerrankin sai vähän juoda viintäkin kun ei itse tarvinnut ajaa kotiin.

Lauantaiaamuna oli vielä vuorossa brunssi vanhojen naapureiden kanssa jotka hekin tulivat kotikonnuille perheen kanssa kiitospäivää viettämään. Sielläkin oli niin hauskaa että vähän harmitti kun piti lähteä kotiin laittamaan Bea päiväunille, Vince kun oli puolestaan jenkkifutismatsissa (ostin sille lipun synttärilahjaksi viime kuussa).

Kiitospäivän hengessä täytyy sanoa että me ollaan kiitollisia siitä että me ollaan osuttu tänne näin hyviin piireihin, ja että meilla on ystäviä jotka kutsuvat meidät kotiinsa juhlimaan juhlapäiviä ja muita. Tavattiin viime viikolla nopeasti yhtä Vincen korealaista kaveria koulusta, ja tämä pariskunta valitteli että pyhät täällä ovat yksinäistä aikaa ulkomaalaisille opiskelijoille kun kaikki muut ovat tahoillaan sukuloimassa.

Kiitos kommuunin, suomalaisten ystävien, ja läheisten koulukavereiden, meillä ei ole koskaan ollut yksinäistä täällä edes pitkinä juhlapyhinä. 

Tähän sopien päätimme että vietämme tämän viimeisen joulun täällä, sillä matkaamme taas Montrealiin helmikuussa taloasioille. 

Vähän jännitän silti että tuleeko joulusta yksinäinen ja kurja varsinkin Mailikselle joka osaa jo kaivata sukulaisia, mutta luulen että meillä on yllinkyllin seuraa pyhiksi, ja joulupäivää onkin oikeastaan ihan mukava viettää vain oman perheen kesken (täällä aatto ei ole varsinainen juhlapäivä, eli silloin varmasti näämme päivällä vielä naapureita).

Kamera ei kerennyt tällä kertaa mukaan mihinkään juhlaan, mutta lisää kuvia sitten ensi kerralla!

sunnuntaiulkoilu ja onget

Aamulla juteltiin ensin Sinin ja sitten Mailis-mummin kanssa skypessä, ja sitten patistin koko perheen ulos nauttimaan auringonpaisteesta. Siellä olikin ensimmäistä kertaa tänä vuonna ihan oikeasti kylmä, -10 astetta! Brrrrr.

 

Lasten menoa se ei tuntunut haittaavan.
Mailis oppi muutama päivä sitten ajamaan ilman apupyöriä, joten sitä on nyt sitten harjoiteltu kylmistä ilmoista huolimatta.

Kävimme vielä pienellä kävelyllä heittelemässä kiviä jäätyneen lammen pinnalle. Beakin jaksoi kävellä itse melkeen koko lenkin. Sen jälkeen oli niin kylmä että tulin takaisin sisälle, ja Vince tuli mukana etsimään netistä lämpimiä huiveja. Mailis puolestaan jäi reippaasti ulos vielä pitkäksi toviksi naapurin pojan kanssa.

Sisälle tultuaan se rakensi itselleen tämmöisen hienon ongen, siinä on koukku ja kaikki. Kun Vince huomautti että Beakin varmaan haluaa ongen teki Mailis sille tälläisen "hiukan" vähemmän hienon version:

 

Ensi viikolla täällä on kiitospäivä, eli koulua ei ole kuin kolme ensimmäistä päivää. Sen jälkeen täällä ollaankin jo ihan valmiita jouluun, ja kuusikauppa käy kuin häkää. Facebookissa jopa yksi paikallinen suomalaisäiti sanoi että heillä on nyt kuusi olohuoneessa, muuten he kun saisivat kiitospäiväreissun takia laitettua sen vasta (!) kaksi viikkoa ennen joulua.
Mekin päätimme olla tämän viimeisen joulumme täällä eikä Montrealissa, mutta ei me sentään ihan vielä sännätä kuusiostoksille.

mailis kirjoittaa

Mailis on jo tokentunut tulirokostaan, ja Beakin sai vain jonkun virustaudin mutta ei siis tulirokkoa. Olen kuitenkin vainoharhaisena vienyt Bean kolme kertaa lääkäriin reilun viikon sisällä luettuani että ennen antibiootteeja puolet tulirokon saaneista pikkulapsista menehtyivät. Lastenlääkäri alkaa jo kohta varmaan sanomaan ettei kannatta enää tuoda ollenkaan, ei sillä mitään kuitenkaan ole.

Tänään kaikki kuitenkin menivät kouluun ja pääsen itsekin omien koulutöiden kimppuun. Sen kunniaksi tässä Mailiksen viimeviikkoisia kirjoitustuotoksia jotka tulivat kotiin perjantaina.

"I had a fun summer"  (minulla oli hauska kesä)

"We put our faces in water" (laitoimme naamat veteen)

Mailiksen koulussa on oma uima-allas, ja kerran viikossa lapset opettelevat siellä uimista. Mailis ei yhtään tykkää laittaa naamaansa veteen, ja mielestäni tuosta uimaopettajan sadistisesta hymystä käy hyvin ilmi Mailiksen tuntemukset tätä aktiviteettia kohtaan vaikka se uimisesta tykkääkin.

 

"Bunny" (pupu).

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Toivottavasti siellä Suomessa on kaikki terveenä. 

P.S. Täällä oli aamulla viimeöisestä myrskystä huolimatta suunnilleen kaikki asiat siellä missä pitikin, vähän oli vaan oksia teillä. Tällä alueella vältyttiin sentään tordanoilta.

tulirokko!

Koko syksy on mennyt terveenä, ja sitten kaksi päivää sitten Mailis jäi kotiin pienen kuumeen ja väsymyksen takia. Ensimmäisenä päivänä raahasin sen kouluun mukaani yhteen tapaamiseen, ja sen jälkeen se nukkui lähes kolmen tunnin päiväunet. Toisena päivänä se sanoi että kurkku sattuu kun maanittelin sitä juomaan, ja soitin siltä istumalta lääkäriin ja sain ajan samalle päivälle (siihen asti ajattelin että se on jotain nuhakuumetta vain).
Lääkärissa vahvistui että Mailiksella on angiina (se siis on ollut muillakin lapsilla kommuunissa). Lisäksi se sanoi diagnoosin tulirokkoon joka kuulemma voi tulla angiinan kylkiäisenä. Lääkäri sanoi että jos hänellä olisi harjoittelijoita hän pyytäisi ne nyt sisään koska Mailisen oireet molempiin on niin klassiset.

Antibiootit aloitettiin samana iltana, ja jo seuravaana aamuna Mailis heräsi yhtä pirteänä kuin aina ennenkin, ja puhua pulputti koko päivän taukoamatta siihen asti että uhkaamalla ja kiristämällä saatiin se yöunille. Naama on vielä vähän punainen tulirokosta, mutta eiköhän sekin kohta laske. Suurin huojennus on että kumpikaan ei enää tartu kun antibiootteja on syöty vuorokausi, ja huomenna Mailis saa leikkia normaalisti kommuunin lasten kanssa.

kerran vielä! omenassa

Ehdin jo harmitella että omenatilareissu jäi tältä viimeiseltä vuodelta väliin Montrealinmatkan takia, mutta sitten pari viikkoa sitten tulikin vielä yksi lämmin sunnuntai jolle ei ollut mitään ohjelmaa. Huh!

 

Ajettettin traktorilla ja nautittiin viimeisistä auringonsäteistä. Sokerimunkit on jo mahassa, mutta kuumaa (alkoholitonta) omenasiideriä on vielä kupissa.

 

Lasten heinäpaalilabyrintti. Näillä omenatiloilla voi yleensä käydä seikkailemassa myös maissilabyrintissa, mutta se me ollaan jätetty joka vuosi väliin. Maissi kasvaa siis miestä korkeammaksi, ja siellä saattaa aikuinenkin joutua hetken kulkemaan maissirivien väleissä päästäkseen ulos.

 

Omenatilalta olisi saanut ostaa myös kurpitsan halloweenia varten, mutta se meillä sentään jo oli (koverrettu tuotos näkyy halloween-kuvissa).

2009   2009   2009   2009 (olipas silloin paljon asiaa!) 

2010   2012

2011 

2012   2012

kerran vielä! diwali

 

Viimeinen Diwali osui taas samalle viikonlopulle kuin halloween, eli juhlintaa riitti!

Viimeiseen Diwalikuvaan saatiin mukaan naapurit, eli Heather ja Aditya jotka siis järjestävät tämän vuosittaisen Diwalijuhlan. 

Heather ja Adi ovat kommuunista myös meidän läheisimmät ystävät, ja lapset Jai ja Divya Mailiksen tärkeitä kavereita. Jain kanssa Mailiksella on sisarussuhdetta muistuttava ystävyys, ja molemmista on aivan huutava vääryys jos toinen saa jotain mistä itse jää paitsi (esimerkiksi jäädä kommuunin tiloihin leikkimään illalla viideksi minuutiksi kun toisen pitää jo lähteä iltapesulle). 

Perheen ulkopuolisista aikuisista Adi on muuten Bea suosikki. Bean ollessa ihan pieni Adi kanteli sitä välillä ympäriinsä kommuuni-illallisten jälkeen että sain istua hetken rauhassa, ja naureskelin aina että olen ulkoistanut vauvankantelun Intiaan.

Vietin useamman tunnin lauantai-iltapäivällä kommuunin ruokasalia muutaman naapurin kanssa koristellen, ja sitten unohdin ottaa kuvan salista. Onneksi aiempina vuosina tuli sentään otettua joku kuva siitäkin.

2009   2010   2011   2012 

kerran vielä! halloween kommuunissa

Heti kun talokaupat oli tehty ja kotiin palattu alkoi olla nostalginen olo: tämä on nyt viimeinen syksy Michiganissa, Ann Arborissa, ja tietenkin kommuniissa. Seuraavat kolme päivitystä ovat ovat siis täynnä nostalgiaa vanhoista hyvistä ajoista ennen kuin ne edes loppuvat.

Torstaina oli halloween, viimeinen halloween kommuunissa, nyyh.

Bea oli apina koska lämmin apinatakki löytyi halvalla kirpparilta. Beaa ei naamiasasut juurikaan pelottanut, ja se ymmärsi aika äkkiä mistä tässä hommassa oli kysymys. Onneksi se ei sentään Mailiksen tavoin osaa pyytää kätköstä halloween-karkkeja pitkälle kevääseen asti.

Vanhempien ei olltu tarkoitus pukeutua ollenkaan tänä halloweenina, mutta keksin torstai-iltapäivänä että jos laitetaan säänmukaiset vaatteet ja tehdään mukaan onget niin me voidaan olla kalamiehiä (ja -naisia).

 

 

Mailis ja muut noidat. Nämä kolme kaverusta huomasivat vasta halloween pitsa-illallisella että heillä oli kaikilla kolmella sama asuvalinta. Mailis on ballerina-noita, Divya on velhotar, ja Ellie on Ihmemaa Oz-elokuvan noita.

Vuosilukuja klikkailemalla näkee aiemmat halloweenit kommuunissa

2009   2010   2011   2012

taloreissu osa 3

Talonnäytön jälkeen siirryttiin Bromontiin Vincen isovanhempien luo miettimään seuraavaa siirtoa. Kellarin laittaminen asuttavaksi mietitytti kovin, ja pyydettiin välittäjältä että saataisiin tulla katsomaan sitä uudestaan.

Keskiviikkona sitten ajettiin takaisin Montrealiin mukana Vincen isoisä ja sen paljon rakennushommia tehnyt kaveri. Yllätyksekseni molemmat vanhemmat herrasmiehet olivat paljon positiivisempia talon suhteen kuin uskalsin odottaakaan. 

Torstaina Vince ajoi taas isoisänsä kanssa Montrealiin (kun kanat oli saatu ruokittua), tällä kertaa tapaamaan välittäjää ja tekemään tarjouksen. Lähes kolmen tunnin neuvottelun jälkeen saatiin paperille numero joka miellytti kaikkia. Vince sanoi jälkeenpäin että oli tosi hyvä että isoisä lähti mukaan, sillä sen lisäksi ettei hänellä ole mitään kokemusta tälläisesta neuvottelusta, olivat isoisä ja keski-ikäinen välittäjärouva kuulemma enemmän samalla aaltopituudella huonojen vitsiensä kanssa. Kotiin tuli siis kaksi tyytyväistä neuvottelijaa!

Omistajilla oli aikaa vastata tarjoukseen perjantai-ilta kahdeksaan asti, ja odottaminen oli aika vaikeaa meille. Koitettiin leikkia lasten, mutta nekin alkoivat jo hermostumaan kavereiden puutteeseen. Tässä ollaan laamatilalla laamoja ihmettemässä.

Perjantaina ajeltiin Vince toista isoäitä katsomaan, ja oltiin varmoja että soitto tulisi päivä aikana. 

Mutta neljältä ei ollut vielä kuulut mitään. 

Iltaruokakin aika tuli ja meni. 

Seitsemän jälkeen alettiin varovaisesti puhella että ehkä omistajat eivät sitten edes harkinneet meidän tarjousta. 

Puoli kahdeksalta alettiin koittaa sopeutua ajatukseen siitä että soittoa ei tule, ja talo meni sivu suun. 

Varttia vaille kahdeksan (!) puhelin soi, ja omistajat olivat hyväksyneet meidän tarjouksen!!!!!

Vince lähti ostamaan shampanjaa, ja lasten nukahdettua juhlistettiin ensimmäisen vaiheen onnistumista. Huh!

Seuraavana aamuna oli edessä kuntotarkastajan etsiminen, ja alkoi tuntua  vähän siltä että juhlittiin liian aikaisin. Tarkastajia piti siis alkaa soittelemaan lauantaina, ja lisäksi tuleva maanantai oli Kanadan kiitospäivä, argh! Vince löysi kuitenkin yhden hyvältä vaikuttavan tarkastajan ja sai sovittua kuntotarkastuksen keskiviikoksi. 

Keskiviikko aamuna Vince kävi tarkastuksessa, ja iltapäivällä käytiin allekirjoittamassa lainalomakkeita pankissa. Torstaiaamuna lähdettiin vihdoin kotiin, huh! 

Kuntoraporttia piti kuitenkin vielä odottaa, ja sen jälkeen miettiä koitetaanko neuvotella katon korjauksesta ennen talvea (välittäjä sanoi lopulta että ei koiteta, kuulemma omistajilla on vaikea avioero meneillään eikä ne oikein keskustele toistensa kanssa).

 

Kotiin palun jälkeen oli enää yksi etappi jäljellä: pankin arvo talon arvosta. Sitä odotellessa syötiin kynsiä vielä pari päivää, mutta nyt se on vihdoin ohi!

Pankki arvio siis talon riittävän kalliiksi, kuntotarkastuksessa ei ollut mitään kovin hälyyttävää ja meillä on KOTI odottamassa Montrealissa!