ensimmäinen adventti ja mailiksen ensimmäinen yöretki

Tässä kuva viimeviikolta jolloin meillä oli vanhoja opiskelijatuttuja täällä käymässä, ja kiertelimme vanhassa kaupungissa koleassa syysilmassa. Seuraavana päivänä satoikin ensilumi.
Ajoimme vanhasta kaupungista Bromontiin jossa seuraamme liittyi toiset opiskelututtavat. Voisi ajattella että jos viettää viikonloppua porukassa jossa jokaisella aikuisella on tohtorintutkinto olisi jutut kovin korkealentoisia, mutta kyllä meidän viikonlopun tunnelmat enemmänkin summaa tämä kuva:

No, se mitä tapahtuu farmilla, jää farmille.

Viikolla ehti siis olla jonkin verran lunta (josta lapset olivat erittäin innoissaan), mutta perjantaina sade vei lumen mennessään. Lauantaina Vince katsoi jalkapalloa koko päivän, ja koitin saada edes lapset hiukan ulkoilemaan kurjasta säästä huolimatta. Kävelimme siis tihkusateessa jokirantaan katsomaan Vincen äidin uutta taloa. Se osti tuon kuvan keskellä olevan talon, mutta he muuttavat sinne vasta helmikuussa.

Evelynin uusi talo on lyhyen kävelymatkan päässä meiltä, ja ensi kesänä Mailis voikin kävella sinne yksin.
Mailiksella oli toinenkin mahdollisuus harjoitella itsenäisyyttä tänä viikonloppuna: ensimmäinen partion yöretki! Mailis aloitti syksyllä partion, ja on ollut siitä ihan valtavan innoissaan. Sen luonteelle sopii erinomaisen hyvin tuollainen toiminta missä saa olla koko ajan toimittamassa jotain. Ensimmäinen yöpyminen ei-sukulaisen luona olikin mennyt oikein loistavasti.

Sunnuntaina olikin sitten ensimmäinen adventti, ja sen kunniaksi juotiin ensimmäiset glögit ja avattiin kaappiin unohtunut viimevuotinen piparipaketti. Hiukan tuli myös stressattua siitä että kokeiden, esseiden, loppuarvosanojen, ja viimeisten luentojen lisäksi joulu tulee ja mikään ei ole valmis! Miten tässä käy näin joka vuosi? Siitäkin huolimatta että ihan joka vuosi ajattelen aloittavani lahjavalmistelut oikein erinomaisen aikaisin.

livemusiikkia!

Vincen veli Eliott on muusikko joka on soittanut useammassakin bändissä viime vuosina. Ikävä kyllä sen muusikkoura alkoi vakavoitumaan sillä aikaa kun asuimme Michiganissa, ja sen jälkeenkin meillä on muka ollut aina jotain (tai ei lapsenvahtia), emmekä ole päässeet kuuntelemaan Eliottia. Mutta viime viikonloppuna asia tuli vihdoin korjatuksi! Eliott on siis tuo oikeassa reunassa oleva kitaristi. 

Show oli oikein hyvä, ja onneksi loppuikin ihan ihmisten aikaan ettei tarvinnut koko yötä valvoa enää tässä iässä. Lapset olivat tämän ajan vincen siskon Camillen luona, ja noukimme ne sieltä nukkuvina autoon paluumatkalla. Aina välillä sitä huomaa miten hirveän paljon helpompaa on asua lasten kanssa kaupungissa jossa on sukua lähella. 

Yksi asia mikä valitsemassamme asuinpaikassa harmittaa on että olemme aika kaukana keskustasta (ainakin henkisesti), eikä sinne tule kovin usein lähdettyä. Kaupungissa kuitenkin tapahtuu vaikka mitä, ja pitäisi vaan saada itsensä sinne useammin viikonloppuisin. Todellisuudessa meidän viikonloput kuitenkin useammin näyttää tältä:

Hassu juttu: Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kudotaan aavistuksen eri tavalla. Opetin Mailikselle luonnollisesti Eurooppalaisen tavan, mutta huomasin tämän kuvan ottohetkellä että se on itse vaihtanut sen puolittaiseen Pohjois-Amerikkalaiseen tapaan (saamatta siihen oppia keneltäkään). Eli se onkin varmaan siis geneettistä, ja Mailiksen tyyli luonnollisesti on puoliksi Eurooppalainen ja puoliksi Pohjois-Amerikkalainen.

kotitehtäviä

Viime viikolta ei ole mitään varsinaista raportoitavaa, eikä oikein kuviakaan. Kaivoin sitten puhelimesta pari vanhaa kuvaa. Tässä Mailis tekee kotitehtäviä naapurin pojan kanssa.

Naapurin rouva aloitti työt joku aika sitten hoitovapaan jälkeen, ja välillä heidän vanhin poikansa on tullut keskiviikkoisin meille hetkeksi ennen kuin vanhemmat tulevat töistä kotiin. Kotitehtävät sujuvat paremmin porukassa, ja melkein aina nykyään Beakin kaivaa jonkun vihon esille kun Mailis tekee kotitehtäviä.
Olen harjoitellut Mailiksen kanssa ranskan saneluja viime ja tällä viikolla, mutta kylla siinä on vähän sellainen meininki että sokea taluttaa sokeaa kun ei se ranska kovin tyylipuhtaasti onnistu äidiltäkään. Mutta Vince laittaa nykyään useammin viikolla ruokaa, joten kotitehtävänakki on siirtynyt minulle.

Nyt kun kursseja on opettavana kuusi ja oppilaita yhteensä yli 150, tuntuu aika usein työpäivän jälkeen tältä. Onneksi torstaina ei ole luentoja ollenkaan, eli silloin ehtii valmistella ja korjata kokeita kotoa, ja sitten jaksaa vielä pitkän perjantain töissä. Beallakin on välillä siis aika pitkiä päiviä hoidossa, mutta se on jaksanut oikein hyvin. Bean hoidossa alkoi käymään puheterapeutti erään toisen hoitolapsen takia, mutta Beakin on päässyt niille sessioille valikoivan mykkyyden takia. Minä ja hoitaja odotimme jännityksellä miten ensimmäinen kerta menee viime viikolla, mutta kaikkien yllätykseksi Bea oli vastaillut terapeutille kaikkein eniten! Eli kyseessa on todellakin valikoiva mykkyys. Täytyy toivoa että koulunaloitus ensi vuonna menee hyviin, ja että opettajakin onnistuu olemaan sellainen että Bea uskaltaa puhua sille. Harmiksemme vain tässä meidän muuten hyvällä ala-asteella eskariopet ovat kaikkein tylsimpiä, ja todella monella tuttavalla on ollut huono kokemus ensimmäisestä kouluvuodesta. Täytyy miettiä miten asiaa voisi lähestyä jo etukäteen ongelmien minimoimiseksi.

halloween ja vaalit

Halloween oli ja meni, mutta tässä vihdoin yksi kuva siitä.

Mailis ja Bea olivat kissoja, ja itse pukeuduin suomikoulun Halloween-naamiaisiin vaaleanpunaiseksi yksisarviseksi. Täällä Halloweenia vietetään aina lokakuun viimeisenä päivänä (eikä lähimpänä viikonloppuna), ja tänä vuonna se osui maanantaiksi. Onneksi täällä tuntui muutkin lapsiperheet lähtevän aikaisin karkki-vai-kepponen -kiertueelle, ja saimme lapset kohtalaisen aikaisin nukkumaan. Karkkisaaliskin oli kohtuullinen, ja eiköhän siitä taas riitä jouluun asti.

Itseompelemieni Halloween-asujen lisäksi kuvassa näkyy se toinenkin viimeaikojen askareluprojekti, eli kirjahylly! Se siis tuli vihdoinkin valmiiksi, ja näyttää tältä:

Kuvassa näkyy myös uuden sohvan toinen reuna. Olohuoneeseen on vielä hakusessa nojatuoli, ja sitten se on valmis! Mutta nyt jo todella paljon parempi kuin ennen, ja parempi ollakin, sillä kirjahylly oli noin kolme kertaa työläämpi projekti kuin etukäteen ajattelin.

Halloweenin lisäksi tähän aikaan vuodesta on toinen, pajon pelottavampi tapahtuma, eli USAn presidentinvaalit neljän vuoden välein. Eilen aivan käsittämätön tapahtui ja Donald Trumpista valittiin uusi presidentti. Puolet Yhdysvalloista ja koko Kanada tuntui tänään olevan suruajassa tämän takia. En edes pysty kuvittelemaan miten hirveältä tämä tuntuu kaikista Amerikkalaisista ystävistäni, koska Kanadassa asuvana suomalaisenakin tämä kivistää päätä niin paljon etten tänään meinannut saada mitään aikaiseksi.
Ei muuta kuin vaaleanpunaisena yksisarvisena eteenpäin.