elokuun loppu

Béa haukottelee vaihtoehtoisten vauvakutsujen vaatteissa aamutuimaan. Elokuun loppu on vihdoin tuonut tullessaan vähän viilemmät aamut, mutta iltapäivisin lämpötilat on vielä kolmenkymmenen tuntumissa, huh.

Vince odottaa jo innolla kouluunpaluuta, ja niin taitaa odottaa Mailiskin (joka on siis nyt ollut neljä aamupäivää viikosta tarhassa). Arki alkaa ensi tiistaina kun muut lähtevät kouluun ja me jäädään Béan kanssa kotiin kirjoittamaan väitöskirjaa. Sitä varten Béa on harjoitellut nukkumaan kantoliinassa istuvan äidin sylissä (Mailiksen kanssa piti olla koko ajan liikkeessä), ja minä olen opetellut tekemään kaiken muun paitsi väitöskirjan kirjoittamisen vauvan ollessa hereillä. Ihan vähän vaan jännittää miten syksy sujuu, ja miten paljon saan kirjoitettua vauvan kanssa kotona.

passikuvat

 

 

Béa sai vihdoin syntymätodistuksensa ja pääsimme täyttämään passihakemusta ja kansalaisuushakemusta sekä Suomeen että Kanadaan. Béalle siis tulee Yhdysvaltojen passi ensimmäiseksi passiksi. Hauskaa on että se on viisi vuotta voimassa, ja siihen tulee laittaa tiedot silmien ja hiusten väristä, ja lapsen pituudesta. En ollut ihan varma kannattaisiko laittaa etta silmät on siniset vai yrittaa arvata mikä väriseksi ne muuttuvat. Pituudeksi laitoimme "1 jalka 8 tuumaa". 

Jos muuten kaipaatte haastetta iltapäiväänne niin suosittelen ottamaan passikuvia vastasyntyneestä (näistä ei lopulta kelvannut yksikään vaan jouduimme otattamaan passikuvan).

ensimmäinen kylpy

 

 

Ensimmäiset viikot "kylvetettiin" Béaa pelkillä pesulapuilla, mutta nyt se on alkanut käymään suunnilleen joka toinen päivä ihan oikeassa kylvyssä. Hienosta ammeesta (joka jää kohta pieneksi, argh!) pitäisi ottaa vielä kuva. Alemman kuvan valokuva-albumissa näkyy sama pyyhekuva Mailiksesta joka nyt otettiin Béasta kylvyn jälkeen.

Béalla on huomenna ikää kuukausi ja painoa on tullut lisää jo puoli kiloa! Siitä on myös tullut enemmän vauvamainen, ja se selvästi nyt katselee meitä ja on iloinen kun sille juttelee (vaikke se vielä hymyilekään). Olen tästä kaikesta kovin iloinen koska se ihan pienin pikkuvauva-aika on niin epämiellyttävää. 

toinen satsi sukulaisia

 

 

 

 

Vincen äiti, nuorin sisko, veli ja veljen tyttöystävä olivat täällä viime viikonlopun ja alkuviikon. Laitoin ruokaa vain kerran, ja nautimme taas siitä että Mailiksen sai lähettää aamulla alakertaa, mutta sanon suunnilleen yhtä suurella huojennuksella kuin aikoinaan viimeisistä ylioppilaskirjoituksista ulos kävellessä että OHI ON sukulaisvierailut!
Ja tarjoan tästä lähin vinkiksi kaikille raskaanaoleville kavereille että sanokaan suvulle että kylään saa tulla maksimissaan kaksi ihmistä kerrallaan ja yöksi ei saa jäädä kukaan ensimmäiseen pariin kuukauteen. 

ampiaspesä

 

Vauvankokoinen ampiaispesä! Ensimmäisestä kuvasta näkee myös miten kuuma ja kuiva kesä täällä on ollut kun vaahteranlehdetkin ovat kellastuneet ja kuivuneet kastelusta huolimatta. Nyt on onneksi satanut runsaasti viime vuorokauden, toivotaan että kylmä ja sateinen sää jatkuu!

mummi kotiapuna

 

Parasta kuitenkin mummin vierailussa oli kotona vietetty aika. Mummilla ja Mailiksella oli omat juttunsa joihin ei tarvittu äitiâ ja papaa, ja se oli ihanaa. Lisäksi mummi vei meitä ruokakauppaan ja laittoi ruokaa pakastimeen asti!

Ihan parasta kuitenkin oli se että aamuisin saatettiin vain lähettää Mailis alakertaa aiakeron takia jo hereillä olevan mummin luo ja nukkua ainakin vielä tunti (ja saapua sitten valmiiseen aamupalapöytään)! Siitä oli aika aika vaikea palata arkeen ja aikaisiin herätyksiin mummin palattua Suomeen.

 

 

Vietimme myös Mailiksen esi-synttärit lahjoineen ja kakkuineen. Kakku ei tainut oikein kelvata Mailikselle eikä Vincelle, mutta ei se mitään, söin sen sitten itse kokonaan. No, onneksi tämä imetys vähän kuluttaa kaloreita.

Mummi oli meidän kanssa viitisen päivää ja se tuntui vielä lyhyemmältä ajalta. Lähtöaamuna kävimme suunnilleen tälläisen keskustelun:

Mummi: "Täällä teidän kommuunissa on kyllä tosi ihania ihmisiä ja on ollut tosi kiva reissu"

Minä: "No hyvä! Jos se vaikka sitten meinaisi että ensi kerralla saadaan sut vieraaksi vähän pidemmäksi aikaa"

Mummi: "No ei, mutta jos mä nyt sitten tulisin vielä toisen kerran!"

Nyt sitten meillä on ollut tässä kaksi ja puoli päivää luppoaikaa, ja lauantai-iltana Vincen äiti saapuu Vincen veljen, tämän tyttöystävän ja Vincen nuorimman siskon kanssa. 

mummi kampuksella

Hyvin ilmastoidussa museossa olimme sen päivän joksi luvattiin 33 astetta lämmintä, mutta sen jälkeen onneksi ilmat viileni muutaman asteen. Maanantaina kävimme esittelemässä kampusta. Tässä aika iso ameriikanlippu jonka juurelta Vietnamin sodan vastaiset mielenosoitukset saivat alkunsa 60-luvulla.

 

 

Kampuksella esittelemme aina lakitieteellisen tiedekunnan kirjaston joka on ehdottomasti kampuksen kaunein rankennus. Tämän jälkeen kävimme amerikkalaisella jäätelöllä ja palasimme ilmastoituun kotiin sillä kantoliina ja kolmenkymmenen asteen helteet on vähän huono yhdistelmä.

mummi museossa

 

 

Mummi tuli käymään keski-lännessä ensimmäistä kertaa! Kyllä me oltiin tätä odotettukin tänä kesänä, melkein yhtä paljon kuin Bean syntymää.
Viemme mummin heti alkuunsa Detroitiin taidemuseoon katsomaan Diego Riveran seinämaalausta.

 

 

Ajoitus visiitille oli varsin hyvä sillä Bea oli 10 päivän ikäinen mummin saapuessa, eli olimme molemmat toipuneet sen verran synnytyksestä että jaksoimme turisteeratakin jonkin verran. Onneksi kaikille sopi että yhteen päivään ei ympâtty kovin montaa aktiviteettia, ja että pidettiin sopivasti imetys-, vaipanvaihto-, ja viinitaukoja.

Béa Pacifica

 

Ei tullut vauvasta Mick Jaggeria pusuhuulista huolimatta, vaan tuli Béa Pacifica. Ensimmäinen nimi on ihan oma, toinen Vincen isoäidin etunimi. Isoäiti on ollut kovin huonona, ja toistaiseksi huonoimmat uutiset kuulimme puhelimitse kesken synnytyksen, joten vaikka olimme ajatelleet ettei tällekään lapselle tule toista nimeä tuntui tämä päätös kovin luonnolliselta. Toivon että mummi jaksaa sen verran vielä että näkee pienen kaimansa mikäli pääsemme loppukuusta reissaamaan Quebeciin.

P.S. Oli lapsen onni syntyä tyttönä sillä lähes ainut suomalainen pojan nimi josta pidimme on sedän koiran nimi (Eeli), ja lähes ainut ranskankielinen nimi josta pidin on Vincen isoisän entisen koiran nimi (Mathis).