se kasvaa sittenkin

Vaikka vauvat kasvavat nopeast ja blaa blaa blaa, niin sitä jotenkin unohtaa että se omakin vauva kasvaa nopeasti. Tuntuu että ihan viimeisen muutaman viikon aikana Mailis on kehittynyt huimasti:

- se käyttää kaikkia osaamiaan sanoja ihan oikein ja ymmärtää paljon meidän juttuja (esim. yksinkertaisia pyyntöjä). Sen kanssa voi siis kommunikoida jo ihan oikeasti! Lisäksi tuntuu että se sanoo mulle "joo" vastatessaan kysymyksiin, mutta paikallisille "yeah". Voi olla että kukaan muu ei kyllä huomaa tätä...

- se on useamman kerran viikonlopun aikana ilmoittanut milloin pissa/kakka tulee sanomalla "kakka" ja taputtemalla vaippaa. Tosin tässä vaiheessa on vähän myöhäistä mennä pottalle (mennään kuitenkin), mutta eiköhän se siitä.

- suurin mullistus on nukkumaanmenossa. Mailis on jo monta viikkoa iltatissin jälkeen ryöminyt mun viereen kuuntelemaan iltasatua ja sitten nukahtanut siihen (tätä ennen se on siis poikkeuksetta nukahtanut vain tissille). Nyt kolme iltaa peräkkäin se on nukahtanut ihan kiltisti omaan sänkyyn (joka on meidän sängyssä kiinni), ja viime yönä yötissin jälkeen ja halusi takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan. Olin niin ihmeissäni tästä etten saanut oikein edes nukahdettua uudestaan. Jösses. Kohtahan mulla on lapsi eikä vauva.

Tänään kävin nopsasti kirpparilla ostamassa uusia paitoja Mailikselle, ne siis tuossa kuvassa. Eräs tuttu kolmen tytön äiti sanoi etta lasten mummo ostaa aina uusia vaatteita sille nuorimmalle, koska kaikki muut sen vaatteet on siskon vanhoja, ja on kuulemma kurjaa jos koskaan ei saa mitään ihan uutta. Mailiksen mahdollisille sisaruksille tuskin tulee tämänlaisia traumoja koska lähes kaikki Mailiksenkin vaatteet on jonkun muun vanhoja.

viikon hyvät

Bloggaaminen on jotenkin jäänyt tällä viikolla vaikka ei ole edes ollut erityisen kiirettä koulussa. Eilen törmäsin uutiseen stressistä ja siitä miten stressaantuneilla vanhemmilla on myös stressaantuneet lapset. Vaikka on tuntunut kurjalta huomata että pystyn tekemään huomattavasti vähemmän ylimääräisiä hommia kuin monet koulukaverit, niin kai sen kanssa vaan on pakko oppia elämään. Mä en halua karsia ajasta Mailiksen kanssa, ja ihan kaikkeen ei ole aikaa. Ehkä tämä sitten kostautuu siinä vaiheessa kun pitäisi saada töitä, mutta täytyy vaan uskoa että asioilla on tapana järjestyä.

Hyviä uutisia viikon varrelta:

-Sini ja Valter menevät naimisiin toukokuussa ja me päästää häihin!

- Mailis sanoi ekaa kertaa "kakka" silloin kun kakka oikeasti oli tulossa!

- Ikeasta sai silliä ja mätitahnaa!

matkija-apinan uusi tarha

Jos teistäkin tuntuu että meillä vaan maataan sohvalla viltin alla, niin se on ihan normaalia koska meillä vaan maataan sohvalla viltin alla. Mailiksen toivuttua mahataudista oli mun vuoro sairastua, ja torstai-illasta lauantai-iltaan tein kuolemaa pää ämpärissä (eilen Mailis otti mun tyhjän oksennusämpärin vessasta, kumartui sinne ja teki kakomisääniä :D).
Sunnuntaina Vince luuli sairastuvansa, mutta se olikin pelkkää krapulaa (sen siitä saa kun juo koko viinipullon yksinään tässä iässä).

Maanantai alkoi tehokkaasti koko päivän tapaamisella proffan kanssa (me analysoidaan tutkimustuloksia, jännää), ja soitolla Mailiksen uudesta tarhasta! Saatiin paikka ryhmäperhepäiväkodista jossa Mailiksen ryhmässä on vain 6 lasta ja 2 aikuista. Nyt sitten suunnitellaan että miten siirtymä menee mukavimmin (tosin paikka aukeaa vasta helmikuun puolessa välissä, että on tässä vielä aikaa). Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

yrjönpäivä

Mailiksella oli oksennustauti. Tämä on varmasti kostoa siitä että itse olin aina mahataudissa ja oksentelin milloin mihinkin pienenä. Aamuyö siis meni vauvan yökkiessä (ja oksennusläikissä nukkuessa meidän kaikkien osalta, eläköön perhepeti!) ja aamumaidotkin tuli ulos komeassa kaaressa. Onneksi mulla oli vaan yksi seminaari tänään professorin kanssa joka peruutti viime viikolla tapaamisensa mun kanssa koska sen oma lapsi oli mahataudissa. Jäin siis ihan hyvillä mielin sairaanhoitajaksi kotiin.

Oksentamista lukuunottamatta Mailis on kyllä ollut ihan yhtä pirteä ja hyväntuulinen kuin muulloinkin, joten me ulkoiltiin sekä aamu- että iltapäivällä, ja sisällä leikittiin kaikilla sen leluilla. Kuvista huomaa myös hyvin miten ollaan täydellisesti epäonnistuttu tavoitteessamme hankkia Mailikselle vain leluja jotka on valmistettu puusta tai muista luonnonmateriaaleista. Köyhällä ei ole varaa valita ja lahjahevosien suuhun ei ole katsominen jne.

Mutta takaisin positiivisiin asioihin, mä myös ehdin pyykätä neljä koneellista pyykkiä! (kuulostaa vähemmän tehokkaalta kun kerron että kerrankin sain pyykkituvassa kaikki kolme konetta omaan käyttööni, ha haa!).

Huomenna Mailis voi mennä takaisin tarhaan, ja viikkoa onkin enää kaksi päivää jäljellä, jee!

hyviä ideoita

Sain lauantaina loistavan vaateinspiraation, ajoin Pelastus armeijan kirpparille ja ostin vaalean harmaat, leveälahkeiset sammarit. Sitten illan pimetessä tyytyväisenä hykerrellen kavensin ne pilleiksi! Pillifarkkuvakosamettihousut! Hippie meets rock'n'roll!

Onnittelessani itseäni loistavasta ideasta ja onnistuneesta toteutuksesta mietin että mistäköhän tämä idea tuli, en nimittäin muista nähneeni pillisammareita kellään enkä missään. Ai niin, paitsi tällä yhdellä:

Mailiksella on useammat naapurintytön vanhat vakosamettilegginsit. Inspiroiduin siis jo toista kertaa vauvahousumuodista! eih. Huomatkaa miten me molemmat yhdistetään pillisammarimme löysään yläosaan ja nilkkoihin kasaantuineisiin villasukkiin.

Pitäisköhän käydä välillä jossain muualla kuin pihalla lapsen kanssa ja koulussa tietokoneluokassa?

Asiasta toiseen: kaikki lukuisat lukijani ovat varmasti kanssani samaa mieltä siitä että tätä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua ruokablogiksi. Mutta ehkä tästä tuleekin juomablogi! Tässä heti ensimmäinen resepti:

Minttukaakao: Laita kattilaan (me kaikki juomabloggaajat ollaan sitä mieltä että mikrotettu maito on niiiiiin rahvaanomaista) maidon joukkoon muutama minttukarkki sulamaan. Kaada kuuma maito kaakaojauheen kera mukiin. Valmis! Tätä voisi ehkä jalostaa laittamalla piparmittukarkkien sijaan sinne vaikka jotain vadelmakarkkeja, hmmm...

Tipattoman tammikuun kunniaksi tämä ensimmäinen resepti oli alkoholiton. Itselläni on kyllä menossa lihaton tammikuu, sillä Quebeciläinen joulupöytä koostuu lihasta, ja kalkkunasta, ja välipäivinä syödään erilaisia liha- ja kalkkunamuunnelmia. Yhtenä vuonna joulupöydässä ainut kasvis oli suolakurkut (perunatkin oli lihaliemessä).

homma hanskassa?

Olen pohtinut tänä(kin) viikonloppuna seesteisten viikonloppujen salaisuutta. Tulin siihen tulokseen että sähköpostia ei tarvitse eikä pidä avata puolen tunnin välein, eikä muutenkaan roikkua netissä. Tajusin myös että hektiset viikonloput johtuvat pitkälti siitä että mulla tuntuu homma kuin homma lähtevän hanskasta.

Esimerkki: ennen joulua päätin hakea metsästä nopsaan pari risua joulukuusen virkaa tekemään. No siellä metsässä sitten huomasin kasan risuja joista saisi tosi kivan kranssin, ja tietty siihen kranssia kiertämään olisi kiva laittaa punaisia jäätyneitä marjoja. Lopputulos: tungen iltakuudelta kauhealla kiireellä (sulaessa mätäneviltä haisevia) marjoja siimaan risukaaoksen keskellä nälkäisen lapsen kitistessä lahkeessa.

Toinen esimerkki: päätin tuulettaa petivaatteet yhtenä kylmänä lauantaina. Sunnuntaina vein ulos kaikki sohvatyynyt ja viltit, ja pesin nojatuolin päälliset. Mietin että pitäisikö nousta maanantaina vähän aikaisemmin että ehditään tuoda sohvat takaisin sisälle (siis sen jälkeen kun ne olisivat tuulettuneet koko yön ulkona!). Lopputulos: yöksi luvattiin lumisadetta, ja ehdin lumisadepäivien aikana tulla järkiini ja jättää sohvat tuulettamatta.

Kolmas esimerkki: päätän laittaa jotain kivaa ruokaa (viikonloppuisin ei ole kommuuni-illallisia), ja etukäteen suunnittelen kokkaavani hyvissä ajoin viinilasi toisessa kädessä rennosti Mailikselle laulellen. Sitten päätän että joku jälkkärikin olisi kiva (äkkiäkös mä yhden juustokakun väännän!) ja tunnelmaakin pitäisi vähän kohentaa. Lopputulos: Viinipullo ei ole edes auki kun kiroan hidasta uunia, etsin lakanaa jonka toin Suomesta asti pöytäliinaksi (ja tietty päätin järjestää liinavaatekaapin sitä etsiessä...), ja juoksen patakinnas kädessä pihalle sytyttämään kynttilöitä lumilyhtyihin. Kaiken aikaa nälkäinen lapsi roikkuu lahkeessa.

Uusi mottoni olkoon: asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat. Jos vaikka ensi hätään aina jättaisi edes yhden "kyllä mä vielä tän ehdin" -homman tekemättä joka päivä.

kakka

Mailis on oppinut uuden sanan, ja vielä suomeksi! Sen sanavarato on yhteensä vähän alle kymmenen sanaa joista suurin osa on meidän harmiksi englanniksi (bye, ai (=hi), boo (=ball), no!, more ja ehkä bu(=book). Suomeksi sen sanat on tssi (=tissi) ja hissa (=kissa). Ranskaksi se osaa sanoa deoo (=dehors, ulos) ja ehkä papa. En ole varma sanooko se äitiä (sanoo sekä äitää että äbii), ja jos sanoo niin se käyttää sitä jonkinlaisena anna/katso/auta -yleissanana. Usein se on mun vieressä ja osoittaa johonkin asiaan huutaen äitää.

Lapseni siis sanoo kakka ennen kuin se sanoo äiti.

sunnuntaiolo

Luulin etukäteen että tämä viikonloppu olisi jo mennyt koulupuuhien parissa, mutta proffatkin taitavat olla vähän vielä lomailutunnelmissa eikä mulla ole ollut mitään keskeneräisiä kouluhommia odottamassa tekijäänsä. Olen siis leikkinyt paljon Mailiksen kanssa, soitellut Suomeen, käynyt kirpparilla ja hengaillut yöpuvussa siihen asti että lähdetään ulkoilemaan aurinkoiseen pakkaspäivään.

Olen myös kutonut kaulaliinaa ja juonut paljon kaakaota ja vähän viintä. Samalla olen koittanut pohtia mikä tässä viikonlopussa on erilaista kuin viime lukukauden stressiviikonlopuissa. Olen siivonnut ja pessyt pyykkiä, mutta olo on ihan erilainen kuin ennen joululomaa. Luulen että tämä johtuu joko siitä että vielä ei ole niitä koulujuttuja mielessä, tai sitten siitä että perjantaisen totaalinapsahtamiseni ansiosta Vince on kerrankin ottanut osaa kotihommiin ihan oikeasti.

Tänään on vielä ohjelmassa vauvamuskari, ja sitten maanantai saakin tulla.

vaaleanpunainen viitta, eli kuinka mummot vaatettavat lapsenlapsensa

Kerran teinivuosina menin mummille kylään ennen kuin jatkoin autolla kohti Turkua ja baari-iltaa kaverin kanssa. Mummi kyseli iltasuunnitelmista ja kun kerroin ravintolaanmenosta (siten baariinmenoa silloin kutsuttiin), niin se näytti tyrmistyneeltä ja kysyi että kai sulla on autossa vaihtokengät. Kuultuaan että ei ole se lykkäsi mulle käteen rahat kenkäostoksia varten sillä kuulemma ne skeittikengät eivät missään nimessä olleet kelvolliset baarikengät.

Oletan että Vincen isoäiti oli vähän samassa mielentilassa kertoessaan että voin mennä talvitakkikaupoille välipäivinä, ja että se olisi hänen joululahjansa mulle. Shoppailuiltapäivän (ilman vauvaa!) tulos näkyy yllä! Se on ihana vaaleanpunainen(pantteri) viitta! Se kiinnitetään edestä vain molemmilta olkapäiltä (siitä viitamaisuus), mutta totesin että ei täällä mitään tulipalopakkasia yleensä ole. Päällinen on kuitenkin tiivistä lämmintä villaa, ja sisällä luki yllätykseksi made in canada (ostopaikka kun oli vähän niinkun paikallinen vero moda). Tämäkin siis sopi viime vuoden eettisiin vaatelupauksiin (joita jatketaan tietysti tänä vuonna).

Tietysti täällä nyt sitten onkin niin kylmä että ulos on paras pukea mynämummin (se kenkäkriitikko) kelsiturkki ja marimekon 70-luvun toppahousut (nekin mummin vintiltä). Päällimmäisten kerroksien alla on Keravanmummin kutomia lämpimiä villasukkia ja lapasia sekä mulla että Mailiksella, ja mulla päässä mummin kutoma pipo. Onneksi on mummit!

P.S. Jotta pappat eivät tuntisi itseään ihan virattomaksi, niin mainittakoon että Vincen kelsiturkki on sen isoisän vanha. Nää takit on siis vähän niinkun meidän tiimituulipuvut.

uusi vuosi, vanhat kujeet

Uudenvuodenaatto on mielestäni vuoden parhaita juhlia. Tänä vuonna kuitenkin ajettiin kotiin koko aatto, viime vuonna olin juuri saapunut lennosta uupuneena Suomesta Montrealiin (ja Mailis oli 4kk vanha), ja sitä edellisenä vuotena sain aatonaattona tietää että olevani raskaana (eli kuoharinjuonti jäi aika vähiin). Tänä vuonna päätin että parempi myöhään kuin ei ollenkaan, juhlitaan aattoa siis uudenvuodenpäivänä.

Loputtomien sukujuhlien jälkeen tuntui luksukselta syödä ihan vaan kotona kolmistaan, ruokana bataattiranskalaisia, talvisalaattia ja sinihomejuustoa. Jälkkäriksi oli vähän keskinkertaisesti onnistunutta juustokakkua, jonka maku oli kyllä ihmeellisesti parantunut yön aikana jääkaapissa.

Tässä apulaiskokit keittiössä.

Viime vuonna lupasin että ostan eettisempiä vaatteita ja että olen armollisempi Vincen tavalle tehdä kotitöitä. Ensimmäinen lupaus on pitänyt noin 85% ajasta, suureksi osaksi koska ei ole ollut aikaa tai rahaa shoppailla, tai Mailis on mukana (ei oikein saa rauhassa sovittaa mitään). Muutenkin olen ostanut aika vähän uusia vaatteita tänä vuonna. Hyvä minä!

Toinen lupaus on pitänyt ehkä 2% ajasta. Huono minä. No mutta tutkimusten mukaan ihmiset tekevät lupauksia ja muita vastaavia 5-6 kertaa ennen kuin onnistuvat.

Tänä vuonna lupaan:

1. Huutaa Vincellä vähemmän, stressata kotitöistä vähemmän (=sama asia)

2. Lukea Mailikselle joka päivä

3. Hakea ainakin yhtä apurahaa tosissani

Olkoon vuosi 2010 myös vuosi jona tähän perheeseen ei synny yhtään uutta lasta, kukaan ei vaihda asuntoa tai asuinmaata eikä hae uutta koulu-eikä työpaikkaa. Tasaista arkea siis kiitos, ja vähän enemmän suukottelua.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

p.s. Tosiaan, mä aina unohdan että mäkin voin kysyä teiltä asioita! Mitä te siis lupasitte?