melkein Halloween

Halloween on vasta kuun viimeinen päivä, mutta Halloween-asuja on valmisteltu jo monta viikkoa. Lauantaina ne pääsivät vihdoin tositoimiin suomikoulun Halloween-juhlissa. Tänä vuonna sinne lähti kolme noita-akkaa.

Suomikoulun jälkeen lapset saivat vihdoin kaivertaa pienet kurpitsat. Ne mädäntyvät aika nopeasti koverrettuina, eli säästänemme isommat kurpitsat lähemmäs varsinaista päivää.

Ilma on ollut tänä viikonloppuna kesäisen leuto, ja päätimme kutsua naapurit grillaamaan meille viimeistä kertaa tänä kesänä. Lämpimässä lokakuun illassa saattoi istua pihalla kahdeksaan asti ilman takkia!

Sillä aikaa kun Vince kävi ruokakaupassa ja valmisteli grillattavat ehdimme koristella lasten kanssa kuistin Halloween-asuun. Pieni kurpitsa oli hiukan liian pieni oikealle kynttilälle, mutta ulkona kypsyvän kurpitsan tuoksu ei haitannut.

Olin reipas ja sekoitin lettutaikinan illalla vieraiden mentyä, ja lapsetkin jaksoivat odottaa tätä aamiaista (usein nousen itse sen verran lapsia myöhemmin että letut ovat heille toinen aamiainen).

Eiliset vieraat kertoivat että heidän vanhin lapsensa menee tänään katsomaan Harry Potter-elokuvaa Montrealin sinfoniaorkesterin säestämänä, ja Vince innostui ostamaan siihen liput hänelle ja Mailikselle. Tässä yhdistyy Mailiksen Harry Potter-kiinnostus ja Vincen klassisen musiikin rakkaus. Minä ja Bea jäimme lippujen hinnan takia kotiin tekemään savitöitä (tässä yhdistyy meidän savityökiinnostus).

Bean savityökiinnostus kesti noin 20 minuuttia, ja siitäkin osa vastahakoisesti. Onneksi naapurin poika oli kotona ja tuli leikkimään hetkeksi.

tämän viikon hulinat

Viime viikonlopun vietimme Vince kanssa Washingtonissa lasten ollessa anopilla yökylässä. Siitä reissusta tullee kuvia tänne sitten kun saan ne Vincen kameralta, mutta tässä vähän epätavanomaisen viikon kuulumisia (lähinnä omia kuulumisiani).

Maanataina vastailin työsähköposteihin ja suunnittelin tulevan viikon opetusta. Aikaa piti olla vaikka kuinka paljon koska lapsilla alkoi iltapäiväkerhot (Bealla eskarilaisten tiedekerho; Mailiksella jooga), mutta jotenkin en saanut puoliakaan työhommista valmiiksi. Vince oli maanantain vielä Washingtonissa konferenssissa, ja onnistuin sumplimaan illan partion ilman toista aikuista (jätin Bean kotiin nukkumaan lähtiessäni hakemaan Mailista kävellen yhden kadun päästä).

Tiistaina opetan illalla, mutta tänä tiistaina ajoin lisäksi koululle aamulla kolmen tunnin ranskanluennolle. Kertasimme verbien taivutusta, ja yllätyksekseni kahdentoista ihmisen porukassa ei tainnut olla kuin neljä sellaista joiden äidinkieli ei ole ranska. Kielioppi on oman opetukseni heikoin lenkki, eli ilmottauduin heti kouluksen jälkeen uudelle luennolle ensi viikoksi.
Iltapäivällä ennen töihinlähtöä nappasin kuvan Mailiksesta facebookiin partiokeksien kanssa, sillä niiden myynti on ollut aika olematonta. Niitä annettiin jokaiselle partiolaiselle kaksi laatikkoa, mutta luulen että saamme myytyä vaan toisen.

Keskiviikkona olen yleensä aloittanut aamun opetuksella, mutta tällä viikolla kursseissa on taukoa, joten ehdin ajamaan koululle psykologian opettajien kokoukseen. Kudoin kokouksessa Mailikselle kauluria. Heräsin aamulla aika nuhaisena, ja meinasin jo perua iltamenoni yrttilääkinnän kurssille, mutta onneksi en perunut: saimme siellä jotain aivan hirveän makuista "tulisiideri"-nuhalääkettä, ja seuraavana aamuna olin jo paljon parempi! Seurakseni yrttikurssille lähti yksi toinen Montrealin suomalainen, johon tutustuin sattumalta viime kesänä suomenlennolla. Luento oli tosi kiva, ja menen varmasti tulevaisuudessakin vastaaviin tapahtumiin.

Torstaina aloitin päivän valmistelemalla luentoa, mutta lähdin ennen puoltapäivää "mallikuvauksiin". Naapureille on nettikauppa jossa he myyvät silmälaseja, ja lupauduin menemään mallintamaan kehyksiä pariksi tunniksi. "Palkaksi" saan lasit kehyksineen, ja tilaan varmaan nämä (takana valokuvaaja säätää valotusta). Epäilen meikistä päätellen että olin heidän täti-mallinsa.

Samana iltana ehdin lasten kanssa hiukan kaivaa puutarhasta kukkasipuleita talvikorjoon kuivumaan, ja istuttamaan parit sipulit kevääksi. Lasten mentyä nukkumaan lähdin vielä kirpputorille metsästämään Bean Halloween-asun puuttunutta osaa.

Perjantaina lapsilla ei ollut varsinaista koulua, joten aamulla ei ollut kamala kiire. Mailis meni kuitenkin jo Vincen kanssa samaa matkaa koululle "päivähoitoon", ja me lähdimme Bean kanssa hammaslääkäriin. Tässä Bean piirtämä kuva siitä mitä siellä tapahtuu. 

Jollain toisella potilaalla kesti kauan, ja pääsimme vastaanotolle 40 minuuttia myöhässä. Tämä hammaslääkäri ei muutenkaan ole kaikkein leppoisin, ja nyt se hermostutti Beaa vielä normaalia enemmän. Huoh.
Vein Bean suoraan hammaslääkäristä kouluun, ja sekin jännitti koska se oli ensimmäistä kertaa "hoidossa" koululla (eli siis koko päivän iltapäivähoidon tiloissa niiden työntekijöiden kanssa). Onneksi samalla luokalla oleva tyttö huomasi heti Bean ja tuli halaamaan sitä, mikä vähensi huomattavasti alahuulen väpätystä.

Tässä vaiheessa olin itse jo vartin myöhässä perjantaiaamun keramiikkakurssiltani. Tällä kertaa mattimyöhäisiä ja poissaolevia oli onneksi muitakin, ja päädyimme peruuttamaan varsinaisen tunnin. Uuden työn tekemisen sijaan lasitimme vanhoja töitä, mikä oikestaan sopi minulle paremmin. Ensi viikolla saan siis jo kotiin jotain!

Viikko on siis ollut aika vauhdikas mutta epätavallinen. Luulen että tänään kaikki saavat vähän katsoa telkkaria, ja aikuiset saavat vähän viintä. 

kiitospäivä

Viime viikonloppuna vietettiin Kanadan kiitospäivää, jota ranskankieliset ovat alkaneet juhlistamaan ihan vasta viime vuosina. Vincen isä ja Danièle ovat siis ehkä viimeiset kolme vuotta kutsuneet meidät mökilleen syömään kiitospäivän illallista, eli käytännössä jouluruokaa (kalkkuna, karpalokastike, perunamuusi). Itse tuon yleensä rosollin pyynnöstä, ja tällä kertaa paikallaollut ystäväpariskunta toi mukanaa bataattilaatikon jossa oli päällä paahdettuja vaahtokarkkeja. Kuulostaa kamalalta mutta maistui älyttömän hyvältä. 

Syksy ei enää ole ihan yhtä helteinen kuin edellisessä postauksessa, mutta kuitenkin vielä niin lämmin että Bea oli kesämekossa "syys"kävelyllä seuraavana aamuna. 

Maanatai oli siis vapaapäivä, mutta meidän tapauksessa se kyllä silti oli niin maanantai kuin olla ja voi. Aamupäivällä Bean piti soitella skypen kautta Ranskaan muuttaneen kaverinsa kanssa, mutta sähköt menivät meillä poikki noin 5 minuuttia puhelun alkamisen jälkeen. Lähdimme sähköjen ollessa poissa syömään intialaiseen ravintolaan (se meni kyllä ihan hyvin), ja sen jälkeen tarkoitus oli käydä museossa. Parkkeerasimme aika kauas museosta, ja kävelimme vesisateessa monta korttelia. Sateenvarjosta ja -takeista huolimatta olimme aika märkiä päästyämme museon eteen, jossa totesimme että siellä oli jotain syystä parin sadan metrin jono. Vince lähti takaisin hakemaan autoa, ja me lähdimme kävelemään (sateessa) H&M:ään ostamaan Bealle isompia sukkahousuja. Matkalla Bea kaatui märkään asfalttiin. Päästyämme kaupalle asti tajusin ettei siinä keskusten henkkamaukassa ole ollenkaan lastenosastoa.

Loppuiltapäivä vietettiin visusti sisällä telkkarin edessä (sähköt olivat onneksi palanneet hiukan ennen kotiutumistamme).