valmistujaiset

Class of 2013!
Mailis "valmistui" päiväkodista, ja tässä vietetään kaikkien samasta tarhasta syksyllä kouluun lähtijöiden valmistujaisia. Lapset olivat kamalan vakavissaan ja innoissaan.
Tänään mennäänki sopivasti koulunalkajaispiknikille tutustumaan uusiin luokkakavereihin ja kuulemaan mihin luokkaan Mailis menee.

 

Bea on loppukesästä aloittanut omat "opintonsa" samassa päiväkodissa. Vaikka yhtenäkään aamuna en ole joutunut jättämään itkevää vauvaa hoitoon, on ollut kiva tietää että isosisko on tarvittaessa ollut vain lasioven toisella puolella.

Tänään oli tärkeä päivä sillä Bea kokeili ensimmäistä kertaa kokonaista päivää, päiväunineen kaikkineen. Kaikki meni hienosti vaikka nukkumaan pääsikin hoidossa myöhemmin kuin kotona tavallisesti. Hoitotäti (Bean kotikätilö) sanoi ettei Beaa itkettänyt yhtään missään vaiheessa!

kävelykuvia

Paikoillanne, valmiina...

hep!

 

 

 

Maalissa!

Kun Bea alkoi kävelemään se otti torstaina neljä askelta tuolin vierestä äidin helmoihin, ja sitten sunnuntaina se kävelikin jo 50 metriä kaatumatta ja ottamatta tukea mistään välillä. Haavatkin parantuivat niin nopeasti ettei niitä ehtinyt edes dokumentoimaan. 

Kävelyn lisäksi Bean kognitiiviset taidot kokivat harppauksen, ja vaikka sanoja ei vielä tulekaan niin kommunikointi on ihan uudella tasolla. Bea esimerkiksi hakee nykyään usein hatun ja kengät eteisestä ja tuo ne meille sitä varten että ne laitetaan päälle. Lisäksi se osaa käydä etsimässä kengät kun sille sanoo että nyt mennään ulos, käy hakemassa kengät. 

Se on myös alkanut osoittamaan sormella selvästi sitä mitä haluaa (vaikka jääkaappia, ja sitten oven avaaamisen jälkeen maitoa) sen sijaan että huitoisi molemmilla käsillä suunnilleen oikeaan suuntaan.

Tänään tarhassa se myös osoitti selväti mieltään mulle koska tulin hakemaan sen pois kesken kivan leikin. Bea oli siis leikkimässä riisin kanssa (tarhassa oli sitä isossa avoimessa laatikossa), ja nostin sen sitten pois ja lähdin ovea kohti sen kanssa. Bea alkoi huutaa ja kiemurrella, ja rauhoittui kun laitoin sen huoneen toisessa reunassa lattialle. Se käveli heti oman hoitajansa syliin, ja istui sen viereen hymyilemaan. Kun menin taas hakemaan sitä alkoi huuto uudestaan. 

Eli nyt meillä on kahden kävelevän lapsen lisäksi kaksi lasta joilla on oma vahva tahto.

appivanhemmat kylässä

Viime viikonloppuna Vincen isä ja Danièle ajelivat kyläilemään. Visiitti oli pikainen, mutta ehdimme Detroitin taidemuseoon ihailemaan seinämuraaleja.

 

Kävimme myös keskustassa ihailemassa arkkitehtuuria. Detroit on meiltä vain kolmen vartin ajomatkan päässä, mutta todella harva meidän tutuista käy siellä koskaan. Ikänsä Michiganissa asuneet naapuritkin ovat käyneet siella vain muutamia kertoja, ja itseasiassa Mailis on käynyt siellä varmasti kommuunin lapsista useiten.

 

 

Lisäksi syötiin hummereita (taas), ja sitten Mailis pääsi vähän etukäteen synttärilahjaostoksille grandpapan kanssa. 

Tänä viikonloppuna ollaan muunmuassa taas katseltu asuntoja Montrealissa. Vaikka muutto stressaakin niin koitan muistuttaa itseäni että kohde on sentään oikea, ja ensi vuonna vietetään Mailiksen ensimmäisiä synttäreitä johon tulee sukulaisia!

Bea kävelee!

Bea on nyt kolme päivää kävellyt pidempiä matkoja ilman tukea!
Laitoin facebookkiin videon kaikille kiinnostuneille, ja lisään tänne kävelykuvia kohtapiakkoin.

Bea oppi siis kävelemään ollessaan vuosi ja kolme viikkoa vanha, eli aika tarkkaan viikkoa aikaisemmin kuin isosisko aikoinaan.

Ja kuten isosisko aikoinaan Beakin sai ensimmäisen suuhaavansa samalla viikolla kuin oppi kävelemään. Eilen se tepasteli Mailiksen ja Danièlen ympärillä ja kaatui lyöden hampaan alahuuleen. Onneksi meillä oli lääkäri-Danièle katsomassa haveria ja kertomassa ettei noin pieneen haavaan tarvitse tikkejä. Koitan laittaa hurjasta huulestakin kuvia piakkoin.

Mutta nyt meillä on kaksi kävelevää lasta!

muutamia kesäkuvia

Kesäpäivinä kommuunissa...

...Mailis kiipeilee leikkitelineellä...

...ja ajaa potkulaudalla kommuunin laidalta toiselle tutun kaveriporukan kanssa.

Bea harjoittelee seisomista ja kävelemistä...

... liukumista...

...ja kiipeamistä.

Itse koitan vähän ruokota tätä "puutarhaa" joka ei tunnu muotoutuvan miksikään muuksi kuin epämääräiseksi rikkaruohopenkiksi.

Ja Vince ottaa kuvia.

Viikonlopuksi saadaan taas vieraita! Tällä kertaa Vincen isä ja Danièle ajelevat meitä katsomaan.

mäyrät michiganissa, osa 5

 

Viimeisenä päivän vietimme Ann Arborissa vieraillen yliopistokampuksella, Vincen toimistossa, hampurilaispaikassa, lakitieteellisessä kirjastossa ja yliopiston taidemuseossa. Alemmassa kuvassa mietitään kestääkö tämä ulkotaideteos kaiken lisäpainon.

 

Tällä lomalla syötiin ja juotiin hyvin, usein ja paljon. Tässä koristellaan taloa viimeisen illan rapujuhlia varten. Koska Amerikassa kaikki on isompaa olivat ravutkin hummereita, ja ai että kun oli hyvää. Ja hauskaa.

Olimme onneksi fiksuja ja laitoimme lapset nukkumaan ennen rapujuhlien alkua että saimme syodä ja jutella rauhassa. Istuimmekin iltaa pitkälle yli puolenyöhon mikä kadutti ihan vain hiukan seuraavana aamuna kun hyvin levänneet lapset ponkaisivat pystyyn tavalliseen aikaan. Ja ihan vaan hiukan särki päätä. Mutta rapujuhlat olivat kyllä sen arvoiset!

Jouduin huomaamaan että rauhallinen kuulumisten vaihtaminen ja mahdollinen juoruaminen/ maailmanparantaminen kavereiden kanssa on vähän haastavaa jos on puhelias neljävuotias koko ajan mukana menossa, joten illoista piti ottaa koko oli irti. 

Lisäksi ajoimme osan Detroitin reissuista niin että Bea, Veera ja Minna olivat minun kyydissäni, ja Vincellä oli pojat ja puhelias Mailis. Kahden lapsen kanssa kaverireissun järjestäminen on siis vähän haastavampaa kuin ennen, mutta mielestäni me onnistuimme oikein erinomaisesti. 

Täyden kympin kesävierailu.

mäyrät michiganissa, osa 4

 

Toinen Detroit-päivä alkoi juna-asemavierailulla. Siinä vieressä oli tuollainen hieman nurmettunut minigolf-rata.

Raskaan sarjan barbeque-lounaan jälkeen jatkoimme matkaa keskustaan jossa filmattiin uutta Transformers-elokuvaa. Koska Detroitin keskustassa on kovin vähän yhtään mitään voi sinne hyvin lavastaa isohkon räjäytyksenjälkeisen kiinalaiskorttelin.

Ihan koko keskusta ei sentään ole pelkkää rauniota. Ydinkeskustaan on kannettu kuormakaupalla hiekkaa kaupunkilaistarantaa varten, ja siinä viereressä on "ranta"kahvilakin. Tuo ruskea art deco - rakennus on se jossa Vince kuvasi itseään siinä kahvilassa.

Jokirannasta näkyy keskusta ja Kanada kun kääntyy toiseen suuntaan.

Matkalla kotiin tapahtui seuraavaa mikä kertoo siitä että emme enää ole nuoria, ja toisaalta siitä että eräät eivät koskaan kasva aikuisiksi: Minä ajoin meidän autoa jossa oli Bea, Veera ja Minna, ja Vince ajoi vuokra-autoa jossa oli Mailis, Markus ja Joonas. Ajaessamme ulos kaupungista seurasin Vinceä joka ei tiennytkään mihin oli menossa. Päätin siis ajaa seuraavasta liittymästä omaan suuntaan, ja aika pian löysimme molemmat ulos kaupungista ja moottoritielle. Vince soitti hetken päästä ja sanoi että seisovat ruuhkassa (kuten mekin), ja että he taitavat olla meidän takanamme siitä huolimatta että luulin että he ehtivät ennen meitä ulos kaupungista. No, kivana ihmisenä soitin heille pari kertaa matkan aikana ja  kerroin missä kohtaa liikenne alkoi sujumaan jne.

Kun kaarsimme kommuunin parkkipaikalle huomasimme että miehet olivatkin jo saapuneet perille! Ne siis lapsellisesti huijasivat meitä koko matkaan siitä että olivat muka meidän takana. Saatuemme Bean ulos autosta alkoi kotoa kuulua Queenin We are the Champions, mikä oli meidän egoillemme liikaa. Heitimme Bean takaisin istuimeen ja kaarsimme siis kiukkuisina takaisin tielle!

Mitä tekee autollinen vihaisia aikusia naisia? Lähtee baariin? Shoppailemaan?
Ei, vaan ruokakauppaan ostamaan aamiastarpeita. Siitäs saivat! ...tai sitten eivät.

Olimme kuitenkin jo melkin leppyneet huijauksesta kommuuni-illalliseen mennessa.

mäyrät michiganissa, osa 3

Visiitin tarkkaan harkittu ohjelma oli viettää kaksi päivää Detroitissa ja yksi Ann Arborissa. Tässä muutamia kuvia ensimmäisestä Detroit-päivästä Heidelberg-projetissa (ollaan oltu täällä aiemminkin).

Koko ihana porukka!

 

Bea harrastaa taidetta ja kävelee kummitätien kanssa.

Moro!

(Löytyykö Joonas ja minä?)

 

Lounastamaan ajaessa pysähdyttiin katsomaan olisko joku Detroitin torin ympäristön kaupoista auki (ei ollut), ja otettiin pari Charlie's Angels -kuvaa kun löytyi hauska tausta. Meidän neljän porukka siis oli aikoinaan penkkareissa Charlie's Angles, ja siitä asti ollaan aina satunnaisesti otettu näitä kuvia. 

Koska meidän peruukit näytti siltä kuin jokaisen päähän olisi lätkäisty kuollut mäyrä jäi kaverikollektiivin nimeksi kuitenkin mäyrät eikä enkelit. 

mäyrät (ja vincent) michiganissa, osa 2

Lauantaina päätimme tehdä pikakierroksen Detroitiin ja Motown-museoon jossa voi oppia vaikka että Michael Jackson oli alkujaan tämän levy-yhtiön listoilla. Museo oli kuitenkin niin tupaten täynnä että siellä myytiin lippuja vasta loppupäivän kierrokseen, joten päätimme käydä välillä keskustassa aikaa tappamassa.

Päädyimme tähän kahvilaan odottelemaan ja ihastelemaan arkkitehtuuria.

Näyttääkö siltä että Vincestä on aika paljon kuvia ottaen huomioon että meillä on harvinaisia vieraita Suomesta asti? Vince osti itselleen uuden kameran muutama viikko sitten, ja on sen jälkeen sekä kuvannut paljon että poistanut kuvia agressiivisesti muistikortilta. Se poistaa kaikki kuvat jotka eivät kuvausteknisesti ole just eikä melkein, eikä meillä nyt sitten juurikaan ole kuvia joilla on jotain dokumenttiarvoa (koska ne kuvat eivät kuulemma olleet just eikä melkein). Mutta kuvitelkaa nyt meidät muutkin näihin kuviin.

Kahvittelun jälkeen ajoin itse kotiin lasten kanssa, ja Vince meni Minnan ja Joonaksen kanssa museoon ja sieltä kentälle hakemaan Veeraa ja Markusta. Tämä oli hyvä järjestely sillä kommuunin vierashuone oli edellisen vieraan jäljiltä siinä kunnossa että päädyin siivoamaan sitä lähes tunnin, ja sitten siivosin Mailisekn kuistilla sillä aikaa tekemään vesi+liitusotkua toisen tovin.

 

Mutta tässä kohtaa hävisi moiset harmitukset ja pitkän lennon rasitukset uusilta matkalaisilta! Minnalle kiitos tästäkin ateriasta (sekä kuvasta jolla on dokumenttiarvoa ja joka lisäksi on just eikä melkein, ja läpäisi näköjään Vincen tiukan seulan).

mäyrät michiganissa, osa 1

Michiganin kesän odotetuin juttu alkoi viime perjantaina kun Minna saapui poikaystävänsä Joonaksen kanssa meidän vieraaksemme! 

Minna oli ollut kuukauden New Yorkissa kesäkurssilla, ja yhdisti matkaan Detroitin vierailun. Sopivasti Veera oli myös tulossa oman poikaystävänsä kanssa Yhdysvaltoihin loppukesästä, joten tytöt sumplivat reissunsa samaan saumaan. Tässä siis matkakertomus mäyristä Michiganissa (miinus yksi mäyrä, Karo, joka jäi Suomeen, mutta tulee sitten ensi kerralla mukaan!). 

 

 

Ensimmäisenä päivänä ei tehty juuri muuta kuin käytiin sen verran kääntymässä kaupungilla että Minna sai ostettua tuliaiskengät (ja innoistuin itsekin ostamaan tossut), ja kaikki saimme ruokaa mahaan. 

Kuten alakuvasta huomaa meillä oli heti mäyrämäisen hyvä meininki.