rentouttavat välipäivät

Vaikka yhtään joulujuhlaa ei järjestettykään, niin kävimme sentään moikkaamassa kaikkia isovanhempia ulkona. Evelynin kuistilla kävimme viemässä lahjat ja toivottamassa joulut jo aattona tihkusateessa, mutta Vincen isän mökille menimme vasta uuden vuoden aatonaattona. 

Vaihdoimme lahjat ja söimme kevyen lounaan ulkona kun pakkastakaan ei ollut kuin muutama aste. Olimme olleet lasten kanssa aika tiukassa karanteenissa koulujen loppumisesta asti, sillä jätimme lapset tällä reissulla mökille viideksi päiväksi!

 

Yksi isovanhempien lahja oli laskettelutunnit, ja lapset kävivät siis opettelemassa laskettelua kolmena päivänä läheisessa keskuksessa. Eka päivä oli ollut aika hankala, mutta sen jälkeen oli alkanut sujumaan paremmin! 

Niinä päivinä kun ei lasketeltu olivat kaikki käyneet hiihtämässä kuitenkin. 

Ja lopun ajan oli pelattu lautapelejä ja leikitty uusilla joululahjoilla.

Meille nämä viisi lomapäivää olivat ainakin yhtä suuri lahja kuin lapsille. Laitoin kotona joulun pois sillä aikaa, ja sen jälkeen vaan makasin sohvalla (tai sängyssä), katsoin telkkaria, ja kudoin. Haimme kaiken ruuan nuotoruokana, emmekä poistuneet sen lisäksi kotoa ollenkaan. Syksy ja varsinkin lukukauden loppu oli todella rankka, ja vasta viiden päivän huilaamisen jälkeen alkoi tuntua siltä että väsymys alkoi hiukan vähentymään. Jos tällä lepäämiselle nyt sitten jaksaisi ainakin alkuvuoden!

operation free willy

Ehkä muistattekin että kaksi vuotta sitten haimme yhdeltä takaisin Suomeen muuttavalta paikalliselta ison akvaarion ja neljä kultakalaa. Akvaariolle ei kuitenkaan ollut kovin hyvää paikkaa kotona, Mailis ei ollut yhtään kiinnostunut sen hoidosta, ja itseäni suretti jatkuvasti enemmän se että kalat vaan kasvoivat lisää. Vaikka akvaario olikin iso, niin se oli silti aivan pieni neljälle (jatkuvasti kasvavalle) kultakalalle.  

Vincen isovanhemmat asuvat asuntokompleksissa jonka alakerrassa on iso kultakala-allas, ja keksin että kalathan voisi siirtää sinne viettämään eläkepäiviään! Puhuin tästä joku viikko sitten Vincen isoäidille, ja vähän yllatyksekseni se olikin mennyt puhumaan siitä talon turvamiehille. Vielä suuremmaksi yllätyksekseni turvamiehet olivat huvittuneet ideasta, ja sanoneet että periaatteessa se on kiellettyä, mutta mikäli hoidamme sen sillä aikaa kun he ovat joululomalla, niin voidaan sanoa ettei kukaan tiennyt asiasta mitään.

Tuumasta toimeen siis! Tapaninpäivänä pakkasin kalat ämpäriin, ja ajoimme isovanhempien asunnolle. Onneksi ei ollut kamalan kylmä päivä, vaikka kultakalat kylla kestävät hyvin kylmääkin. 

Tässä olimme jo menneet (huonosti) lukitun sivuportin läpi, ja hiivimme talon ympäri päästäksemme suoraan altaalle menemättä respan ohi. 

Sinne solahtivat! Siellä oli ennestäänkin jo parisenkymmentä kultakalaa, joten kukaan tuskin huomaa muutamaa tulokasta. Meidän kalat olivat jonkin verran isompia kuin muut, eli niistä varmaan tulee tämän altaan johtajia. Siellä on tilaa uida useamman evän heilautuksen verran ennen kuin tulee seinä vastaan!

erilainen joulu

Tänä vuonna suositus oli että joulua juhlitaan vaan niiden ihmisten kanssa joiden kanssa asuu muutenkin, ja se luonnollisesti toi meille aika erilaisen joulun kuin yleensä. Tavallisestihan meitä on Bromontissa yli 20 joulupöydän ääressä aattona, mutta tänä vuonna siellä ei ollut ketään. Lisäksi lukukauden loppu oli tavallistakin uuvuttavampi, ja ehdin jo hetkellisesti miettiä että tuleekohan joulu tänä vuonna ollenkaan.

Pipareitakin leivoimme vasta päivää ennen aatonaattoa, mutta siitä se sitten lähti! 

Bea on koko ajan enemmän ja enemmän kiinnostunut baletista, ja se toivoi tänä vuonna pääsevänsä katsomaan pähkinänsärkijää ennen joulua. Sattuneesta syystä balettia ei päässyt katsomaan teatteriin, mutta katsoimme taltioinnin kotisohvalta. Ehkä ensi vuonna sitten oikeaan esitykseen. 

Vietimme oman joulun jo aatonaattona, ja silloin valmistamme perinteisesti suomalaisia jouluruokia. Tänä vuonna Vincent innoistui kinkusta, ja sitä siis syötiin ensimmäistä kertaa täällä! Tuli ihan hyvää vaikkei se ihan kotimaiselta maistunutkaan. 

Lisäksi pöydässä oli rosollia, vihersalaattia, muussia, ja kotijuustoa. Kauhea vaiva tälläisessa ruuanlaitossa! Toivottavasti ensi vuonna taas pääsee valmiiseen pöytään. 

Syömisen jälkeen avattiin lahjoja (tai pari pakettia avattiin kyllä jo saunan jälkeen ja ennen illallista). Onneksi mummin isot lahjapaketit olivat ehtineet tänne Suomesta! 

Yhdessä paketeista oli huovutusvälineet, ja taisin itse olla niistä eniten innoissani. Välipäivät siis alkoivat ahkerasti huovuttaen. 

 

Vince oli ostanut Mailikselle 3D-palapelin jota ne rakensivat monta päivää, ja Evelyne osti lapsille mikroskoopin! Sitä oli toivottu kovasti ennen joulua, ja sen käytöstäkin tapeltiin vain jonkin verran.

 

Kuusi oli tänä vuonna juuri niin harva kuin lapsuuteni Suomessakin, ja lapsista se oli ihan kamala. Näitä täysin luonnollisia kuusia näkyy niin harvoin täällä myynnissä että saattaa hyvin olla ettei tälläista enää löydykään toista kertaa. Yöretki kuusen alle kelpasi kuitenkin lapsille. 

Joulupäivänä söimme kanadalaisen jouluaterian kotitontun tuomat noitahatut päässä. Tilasin nämä vasta Halloweenin jälkeen, ja päätin ovelasti käyttää ne joululahjoiksi.

Vaikka tämäkin joulu oli ihan kiva, niin toivottavasti ensi vuonna saa taas juhlia kanadalaisen suvun kanssa.