känkkis

Mailiksella on jo kolmas perättäinen känkkäränkkäpäivä menossa. Päivisin ei oikein ole hyvä sylissä eikä lattialla, kantoliinassa sentään voi olla kitisemättä, mutta naama väärinpäin kuitenkin ettei totuus unohtuisi. Tänään on kiukuttanut muuan muassa se että ei saa syödä paperia eikä leikkiä nuppineuloilla eikä edes saksilla, ei saa repiä kissaa hännästä ja vaippaakin pitää muka vaihtaa.

Iltaisin ensimmänen nukuttaminen sujuu kohtalaisesti, mutta Mailis herää todella usein ja uudelleennukuttaminen on todellista tuskaa. Kahtena edellisenä iltana Sipippula on huutanut lähes tunnin ensimmäisen heräämisen jälkeen, eikä edes imettäminen ole rauhoittanut sitä kuin siksi aikaa kun tissi oli suussa. Kun ollaan itse menty nukkumaan ollaankin otettu se ihan suosiolla suoraan viereen että saataisiin edes hiukan nukuttua itsekin.

Toivottavasti kyseessä on hampaat, helle tai muu ohimenevä asia.

hyviä ratkaisuja

Mitä kannattaa tehdä kun maastamuuttoon on aikaa enää muutama hassu viikko, ja kaikki loputkin tavarat on pian sullottava muuttolaatikoihin?
Ostaa uusia huonekaluja tietenkin! Olin viemässä omaa kuormaa kirpparille kun näin siellä tämän vastustamattoman keinutuolin viidellä dollarilla, ja pakkohan se oli hakea sieltä pois. Harkitsen vielä maalaisinko nuo vihreät osat jollain muulla värillä (millä?) vai annanko olla noin.

Lisäksi ostin pullon valkoista kynsilakkaa ja maalasin kukkia varpaisiin.

sukujuhlat

Sukujuhlista selvittiin kunnialla vaikkakin kamerasta löytyneet kuvat ovat toinen toistaan epätarkempia ja huonommin valottuneita. Vauvannaurattamisen lisäksi lauantaina pelattiin pesäpalloa, grillattiin hampurilaisia, juotiin olutta, vaihdettiin kuulumisia, ajeltiin traktorinlavalla, rakennettiin kokko ja kuunneltiin musisoitia (juhlijoiden joukosta löytyi soittajia haitarille, ukulelle, syntikalle ja useammalle kitaralle).
Mailis jaksoi juhlia iltakymmeneen asti, Vince ja Eliott (Vincen veli, kuvassa) vaelsivat puoli neljältä petiin, ja Vincen isäpuoli jäi tapansa mukaisesti kokon viereen nukkumaan.

kakkosjuhannus

Lauantaina suuntaamme toistaiseksi viimeistä kertaa kohti Bromontia ja Vincen äidin puolen suvun kesäsukujuhlia. Viime vuonna samoissa pippaloissa näytin tältä, tänä vuonna kädessä saattaa olla jotain muutakin kuin alkoholittomia drinkkejä (sikäli mikäli Mailiksenpidolta jää yhtään kättä vapaaksi).

lopun alku

Päivämme Montrealissa alkavat olla luetut ja pakkaaminen on vauhdissa. Elämme jatkuvassa pahvilaatikko- ja tavarakaaoksessa, sillä koitan pakata suurimman osan maallisesta omaisuudestamme muuttokuntoon ennen kuin hyppään Suomen-koneeseen Mailiksen kanssa vajaan kahden viikon päästä.
Leppoisat kolmenkymmenen asteen helteet eivät tee tästä hommasta ainakaan helpompaa, mutta onneksi sentään nalkutin Vincelle eilen niin kauan että se asensi ilmastointilaitteen makuuhuoneeseen. Bonuksena hurina rauhoittaa Mailiksen helposti uneen.

Tämäkin pieni lisä passiin tekee lähdöstä entistä todellisemman.

st-jean

Quebecissä Johannes Kastajan päivä on myös provinssin kansallispäivä, eli sitä juhlitaan kesäkuun 24. riippumatta siitä mille viikonpäivälle se osuu. Quebecin lipun värit ovat sininen ja valkoinen, ja asiaankuuluvasti pukeuduttiin siis Mailiksen kanssa tänään kansallisväreihin.
Nuorina ja vetreinä me vietettiin St-Jeania aina Quebecin kaupungissa kymmenientuhansien muiden juhlijoiden kanssa, mutta muutamaan vuoteen ei olla enää jaksettu lähteä sinne. Kyytien ja yöpaikan järjestäminen on aina kamalan hankalaa, ja usein on kylmää ja sateistakin kaupanpäälliseksi.

Tänään ei ole ollut kylmää eikä sateista, vaan kuumaa ja kosteaa sillä Montrealin kesä on vihdoin saapunut!
Vauvakirjassa sanotaan että oikein kuumalla ilmalla vauvan vaatetukseksi riittää pelkkä vaippa. Siellä ei sanota mitä sitten pitää tehdä kun vauva osaa itse ottaa pois vaippansa. Vaikka monta pissaa on tullut pottaankin, niin nakupelle-Mailis on silti aika monta kertaa pissinyt lattiallekin äidin iloksi, ja yhden kerran kakkinutkin. Kesä ja (sonta)kärpäset?

juhannuksen tiliä

Olemme palanneet juhannuksenvietosta! Lauantaina ennen hääpaikalle lähtöä me koitetiin ottaa itsestämme vanhanaikaisia hääkuvia. Sipippula oli tässä vaiheessa vielä päikkäreillä. Häät olivat kauniit ja rennot, ja olisin viihtynyt niissä mielelläni pidempäänkin. Minä ja Mailis tultiin kuitenkin jo aikaisin illalla kotiin, ja Vince puolestaan aikasin aamulla.

Mailiksen juhlamekosta ei tullut otettua yhtään kuvaa, mutta voimisteluhetkiä tuli onneksi kuvattua. Viimeksi Bromontissa se oppi ryömimään, ja tällä kertaa konttaamaan. Johtuu varmaan kaikesta siitä raittiista maalaisilmasta.

Sunnuntaina mietittiin pitkään ollaanko vielä yksi yö vai lähdetäänkö suunnitelmien mukaisesti jo kotiin. Kun saatiin laskettua vaipat ja järjestettyä kissoille lisää ruokaa, niin päätettiin jäädä vielä kun ilmakin oli niin kiva.

Illemmalla löysin isovanhempien pihanurmelta elämäni ensimmäisen neliapilan, ja tänään oli sähköpostiin tullut tieto isohkosta apurahasta (selvä syy-seuraussuhde!). Se toki on sivuseikka että en voi viedä apurahaa mukanani Yhdysvaltoihin, eli sen vaikutus ensi vuoden rahatilanteeseen on plusmiinus nolla.

hyvää juhannusta!

Täällä(kin) on ihan perinteinen juhannussää, eli viileää ja vettä sataa. Ei pääse Mailis ulkoiluttamaan hellepöksyjään. Huomenna suuntaamme kohti Bromontia ja lauantaina juhlitaan niitä häitä, ja toivottavasti sunnuntain myötä kotiudumme taas.

Hyvää juhannusta kuitenkin mälsästä ilmasta huolimatta!

balettitossut

Meillä on tiedossa juhannushäät (kavereiden häät, ei me ajateltu mennä kolmatta kertaa vihille, ainakaan nyt ihan vielä), ja mulla on niihin jo täydellinen mekko (Mailis-mummin tuliainen sekin). Normaalisti laittaisin sen kanssa ihanimmat korkokenkäni jotka ostin omiin häihini pari vuotta sitten, mutta ne ovat myös korkeimmat korkokenkäni. Koska Mailis (vauva, ei mummi) on vielä aika syliapina ja kantoliina tulee olemaan osa asua, meinasin että tarvitsen jotkut kivat korottomat kesäkengät. Ehdotin jo että jos olisin paljain jaloin sitten kun pohkeet väsyvät, mutta Vince totesi että et ole, laitat vaikka jotkut kivat valkoiset lenkkarit loppuillaksi. Mies.

Onneksi Vincen sisko harrastaa balettia ja sattumalta kokeilin joku aika sitten sen balettitossuja, ja keksin heti että tässähän on nämä mun uudet juhlakengät! Kokonaan nahkaiset tossut on tosi mukavat jalassa, joten kyllä näillä nyt kelpaa tanssia lauantaina Mailiksen nukkumaanmenoaikaan asti.

sarin tuunauspaja, osa 862

Naapureilla oli viikonloppuna pihakirppis, ja vaunujen sateensuojan ja vauvaportin (joka oli ehkä virheostos koska siitä puuttuu seinäänkinnitysosat...) lisäksi kävin poimimassa sieltä nämä susirumat sateenvarjorattaat dollarilla. Tuo kamala sininen nalleistuin on itseasiassa irtopäällinen, jonka alla oli ihan kiva mutta aika kärsinyt ruudullinen päällinen.
Ensin vähän tuskaisena mietin että millä saan kaiken lian irti tuosta rungosta, mutta sitten muistin että patapadalla (siis niillä metallisilla keittiöpesusenillä missä on sitä sinistä saippuaa) lähtee vaikka *piip* Junttilan tuvan seinästä. Kolme varttia hinkkasin sitten rattaita kylpyhuoneessa sillä aikaa kun päälliset kuivuivat parvekkeella. Känkkäränkkä-Sipippulan (tuossa taka-alalla) mentyä nukkumaan ihmeen ajoissa ehdin itse ompelupuuhiin.

Tälläiset niistä tuli! Kangas on Mailis-mummin lähettämä tuliainen, ja sopii näihin täydellisesti. Yli kahdentoista tunnin yöunilta (miinus miljoonat heräämiset tietty) herännyt Maiskiskin on taas oma hyväntuulinen itsensä.

Jos joku ihmetteli että mikä kankaanroikale oikeasta kahvasta riippuu, niin se on uusi kiinnityslenkki suljettuna oleville rattaille. Luulen että nämä pääsevät kokonsa puolesta huomattavasti ahkerampaa käyttöön kuin meidän isot vaunut.

(Syyskuussa on myös varmaan ihan hyvä palata kouluun että voin alkaa painiskella muiden kuin tee-se-itse-ompelukoneella -haasteiden kanssa.)

P.S. Kärryt koeajettu, hyvin kulkevat! Mailis on tyytyväinen niin kauan kun rattaat on liikkessä, ja äidillä on huomattavasti vähemmän tanttamainen olo kuin niiden toisten vaunujen kanssa.

sukukuvia

Toinen Vincen tädeistä on jo pitkään koittanut järjestää koko lähisuvun yhteisvalokuvaa, ja tänään vihdoin kolme siskoa perheineen kokoontuivat vanhempiensa sukutilalle ottamaan niitä kuvia. Vince koitti vähän sanoa että ei kai hänen (ja meidän) tarvitse tulla kun me muodostetaan nyt oma perheemme, mutta sitä ei vissiin kukaan ottanut kauhean tosissaan.
Aamuun kuului jonkin verran kinaa kuvauspaikasta, vaatetuksesta ja kuvien määrästä, mutta onneksi lounaaseen mennessä kuvia oli kaikkien mielestä riittävästi. (Harmi vaan että Vince tuomion mukaan lähes kaikki ovat ylivaloittuneita.)
Mailiksen unirytmikin meni kaiken ajelun ja hässäkän takia vähän piloille, ja iltapäivä ja ilta on ollut aika kitinäistä. Lisäksi se meni nyt jo nukkumaan, eikä kello ole vielä edes seitsemää! En halua edes arvailla mihin aikaan se huomenna haluaa nousta...
Mutta näki se sentään kanoja siellä tilalla, että ei senkään päivä ihan hukkaan mennyt.

kaikki kotona taas

Vince saapui aamuyöllä kotiin, jee! Tänään se päätti gradun kirjoittamisen sijaan viettää vapaapäivää meidän kanssa. Käytiin muutamassa kanikonttorissa katsomassa polkupyöriä ja mentiin puistoon piknikille. Vaikka asutaankin kaupungissa, niin ihan muutaman korttelin päässä on kiva puisto jossa Mailis näki tänään ensimmäiset sorsansa.

Vaikka Vincen reissu olikin kaikinpuolin onnistunut, niin me ei vieläkään olla päätetty mihin tarhaan Mailis menee syksyllä. Ehdokkaat ovat seuraavat:

1. Tutor Time (tarha jossa käytiin yhdessä)
+ mukavanoloinen henkilökunta
+ ihan uusi rakennus
+ lounas kuuluu hintaan
- suuret ryhmäkoot
-kaukana sekä kotoa että yliopistolta, eli lisää n. 10 minuuttia päivän ajomatkoihin per suunta

2. Annie's (Vince kävi täällä yksin)
+ mukavan oloinen henkilökunta
+ sijaitsee keskustassa yliopiston lähellä
+ halvin
- ei lounasta
- suuret ryhmäkoot

3. Montessori päiväkoti (ei olla kumpikaan käyty, olen ollut puhelimessa ja mailannut näiden kanssa)
+ pienet ryhmät
+ erittäin lämmin suositus vanhemmilta joiden lapsi oli ensin tuolla Annie'ssä ja sen jälkeen täällä
+ sijaitsee keskustassa yliopiston lähellä
+ montessoriopetus
- ei lounasta
- kallein
- eivät ota kestovaippoja (pitkä miinus)

Useat alalla työskentelevät tuttavat ovat sanoneet meille että suuret ryhmäkoot ovat todellinen ongelma ja paras olisi perhepäivähoito tai vastaava, ja siksi tuo Montessori olisi näistä ykkönen. Lisäksi Vincestä tuo Annie's oli ihan ok, joten jos tuo Montessori oli niistä toisista vanhemmista huomattavasti parempi, niin se olisi varmaan tosi hyvä päivähoitopaikka.
Tämä on lähes yhtä stressaavaa kuin opiskelupaikan hakeminen.

Ann Arbor

Vince vei kameran mennessään, mutta se onkin ottanut siellä kasapäin hienoja kuvia jotka voin nyt jakaa teidän kanssanne! Tältä siis näyttää Michiganin yliopisto ja Ann Arborin pikkukaupunki.

Eräs tuttu professori sanoin mulle viime viikolla että mahdatteko te viihtyä siellä kun se on niin pieni kaupunki verrattuna Montrealiin. Naurahdin että mä olen kotoisin vajaan kahden tuhannen ihmisen kunnasta, ja että ei me varmaan niin hirveästi opiskelulta ja Mailikselta ehditä kaipaamaan hurjaa yöelämää (jota sitäkin kuulemma on tarjolla, mutta bilettäjät vain ovat juuri ja juuri täysi-ikäisiä opiskelijateinejä). Ja jos oikein hurjaa meininkiä tulee ikävä niin Detroitin ghetot ovat vain lyhyen ajomatkan päässä.

Nyt meidän elämässä on juuri sellainen vaihe että tämän kokoinen ja näköinen paikka on enemmän kuin täydellinen meille. Loppuun vielä kaksi kuvaa sieltä hippikommuunista.

P.S. Mikäli ihastuitte kuvien perusteella Ann Arboriin yhtä paljon kuin me olemme jo ihastuneet, niin muistakaa että olette kaikki enemmän kuin tervetulleita vierailulle koska vaan!

sohvia

Sohvat ovat valmistuneet! Tämä oli siis lähtötilanne. Itseasiassa nuo ruudulliset päällisetkin on mun tekemät, mutta ne alkoi olla jo aika risat eikä kangaskaan ollut niin nättiä (ostin aikoinani alesta halvinta kun en tiennyt onnistuisiko päällisten teko ollenkaan. Lisäksi ompelin nuo Suomessa sohvien ollessa Kanadassa).

Ompelukoneongelmista johtuen tilanne oli pitkään tämä.

Mutta nyt ne ovat siis valmiit! Niistä tuli paremmat kuin uskalsin toivoakaan. Koko olohuone muuttui valoisammaksi ja siistimmäksi. Toisin kuin edelliset päälliset jotka ompelin kiinni sohviin nämä saa myös tarvittaessa irti ja pesukoneeseen.

Myos testaajat ovat olleet hyvin tyytyväisiä projektin tulokseen.

P.S. Me ollaan pärjätty oikeen hyvin kahdestaan Mailiksen kanssa. Eripuraa tulee ainoastaan kylpemisestä. Mailis tykkää kylpeä mun kanssa iltaisin, mutta ei sitten yhtään yksin omassa pienessä ammeessaan. En ymmärrä miksi. No onneksi näitä iltakylpyjä on enää kaksi jäljellä.

viikonlopun puuhia

Viikonloppuna syötiin ja juotiin hyvin niin kuin asiaan kuuluu (Mailiksen olutpullo on tyhjä ja huuhdeltu pullo jossa ei täysinäisenäkään ollut kuin alkoholitonta olutta).
Lauantaina me jätettiin myös ekaa kertaa Mailis hoitoon (eli Vincen äiti tuli viihdyttämään sitä tänne muutamaksi tunniksi) ja mentiin lounaalle ihan ilman vauvaa. Oli vähän outoa olla yhdessä kodin ulkopuolella ilman Mailista ensimmäistä kertaa yhdeksään kuukauteen. Me kaikki kuitenkin pärjättiin oikein hienosti, eikä kukaan edes itkenyt! Mailiksen syyskuinen tarhaanmeno huolestuttaa nyt vähän vähemmän.

Maanantaina Vince lähtee aikaisin aamulla kohti Ann Arboria ohjelmassaan potentiaalisten päiväkotien visiteeraus ja materiaalin kerääminen graduunsa, siellä kun on erinomainen yliopiston kirjasto. Perjantaihin asti olen siis sekä yksinhuoltaja että joudun pärjäämään ilman läppäriä. Molemmista syistä johtuen saattaa olla että päivityksiä tulee harvakseltaan ennen ensi viikonloppua. Hyvää alkanutta viikkoa kuitenkin kaikille!

mutkia matkassa

Tiedätte varmaan sellaiset päivät jolloin mikään ei tunnu sujuvan? Mulla on menossa sellanen viikko.
Päätin että teen uudet päälliset meidän muuten oikein hyviin sohviin. Koko maanantai kului kulkiessa julkisilla Ikeaan kangasostoksille, ja sitten niillä ei edes ollut niitä kankaita joita etukäteen netistä katselin. Ostin siis toisia.
Kun sain palat leikattua (vain parilla virheellä!), jouduin toteamaan että ompelukone on jumissa. Tiistai-illan sitten tavasin ompelukonemanuaalia (,kiroilin) ja avasin ja puhdistin kaikki koneen osat jotka uskalsin (ilman mitään muutosta). Keskiviikkona köröteltiin taas julkisilla aivan toisella puolelle kaupunkia liikkeeseen, josta etukäteen sanottiin että yleensä tunnin päästä kone on korjattu ja noutovalmis. No, korjaaja avasi saman luukun kuin minäkin, ja totesi että korjaaminen kestääkin huomiseen. Onneksi torstaina Vince sääli mua valmiiksileikattuine kangaskasoineni, ja kävi hakemassa ompelukoneen joka toimii taas kuin unelma.

Mutta ei siinä vielä kaikki: Tänään mulla olisi ollut aamukahdeksalta viisumihaastattelu USA:n suurlähetystössä. Herättiin sitten puolituntia myöhässä (Vince oli laittanut herätyksen puoli seitsemäksi illalla). Kiirehdittyämme suurlähetystöön saimme tietää heti ovella että viisumimaksun lisäksi olisi pitänyt maksaa viisuminkäsittelymaksu, jonka voi hoitaa viereisessä pankissa puoli kymmeneltä. No mutta ehdittiinkin siinä sitten aamupalalle. Vince lähti syömisen jälkeen kouluun jättäen Mailiksen mulle. Sekin joutui kärsimään koska ei ehditty kaikessa tohinassa vaihtamaan aamupäivävaippaa tarpeeksi nopeasti, ja sitten kuivailin sen raukan pissaisia housuja kahvilan vessassa.
Kun palasin suurlähetystöön kuitin kera, sain tietää että olisi pitänyt täyttää nettihakemus ja tuoda siitä kopio mukana (missä näistä asioista ilmoitetaan? Ei ainakaan missään dokumentissä mikä meillä oli...). Kiirehdin yliopiston kirjastoon täyttämään sitä hakemusta. Juuri kun meinasin että taidan sittenkin ehtiä takaisin ennen yhtätoista (jolloin haastatteluajat loppuvat), niin nettilomakkeeseen vaadittiin latamaan passikuva. Siinä vaiheessa luovutin, tallensin hakemuksen ja kävelin rauhassa hakemaan suurlähetystön säilytykseen jättämiä tavaroitani.

Kotona koitin hyvitellä Mailiksen vaippakärsimystä antamalla sen olla ilman vaippaa ehkä vartin verran jonka aikana se pissasi kaksi kertaa lattialle (joista kerran leikkimatolleen). Ja tänään pitää taas kokatakin kun siitä eilisestä ei oikein jäänyt (syötäviä) tähteitä.
Että sellainen viikko. Jos vaikka ottaisi sille lasillisen viintä.

kokki kolmonen

Me ei kumpikaan osata kokata. Välillä kuitenkin unohdan tämän ja päätän kokeilla jotain uutta reseptiä. Turvallisen raparperipiirakan lisäksi päätin tänään ilahduttaa itseäni ja perhettäni pinaattiletuilla ja grillatuilla munakoisoviipaleilla (virhe 1).

Jostain syystä sain päähäni että pinaatit pitää jauhaa ihan pieneksi tehosekoittimessa (virhe 2). Munakoiso-ohjeessa ei ollut mitään maustemääriä joten laitoin aika paljon suolaa (virhe 3).

Ruoka näytti ihan kohtalaiselta mutta ei juurikaan maistunut. Todennäköisyys että uusi resepti onnistuu ensikerralla on meillä yleensäkin aika 50-60. Tosin mä en kyllä koskaan kokeile pieleen mennyttä reseptiä toista kertaa koska siinähän oli selvästi jotain vikaa.

Onneksi se raparperipiirakka edes onnistui, ja apukokilla sentään oli hauskaa.