blogihiljaisuus

Mustasta silmästä on jo palauduttu, mutta näköjään blogin ulkopuolella on ollut sen verran puuhaa ettei tänne ole ehtinyt laittamaan mitään. Kuutisen viikkoa sitten aloitettiin siis se olohuoneen pieni pintaremontti, ja se ei vieläkään ole valmis. Seinät on valmiit ja uusi sohva paikallaan, mutta kirjahylly etenee etanan vauhtia.

Remonttia aloittaessa olin myös ihan että "kiva kun oon raivannut kodista jo niin paljon ylimääräistä tavaraa pois ettei ollut edes vaikeaa siirrellä kirjoja ja leluja pois remontin alta!". No, sitä asennetta taisi kestää viikon, ja siitä asti olen kiukutellut kaikille (varsinkin Vincelle) koska projekti ei etene, ja näihin saamarin kirjakoreihin ja tavaraämpäreihin kompastuu joka nurkassa. Mielestäni myös alleviivasin Vincelle että tarvitsen todella paljon apua kirjahyllyn rakentamisen kanssa, mutta olisi viissiin pitänyt ruksata aikataulu sille etukäteen kalenterista, sillä aika hitaasti mikään etenee kun viikolla on töitä, iltaisin pimeää, ja viikonloppuisin lapset kotona ja kaikki muut menot. Pitkään siis tuntui myös siltä että ajattelemattomasti aloitettu (ja ajoitettu) remontti aiheutti takapakkia koko talon toimivuudelle, sillä nyt sitä olohuonetta ei oikein voinut käyttää ollenkaan.

Kirsikkana kakun päälle aloitin viime viikolla yhden uuden kurssin opettamisen, ja reilun viikon päästä alkaa toinen. Mutta eiköhän tämä tästä. Nyt kun Vince alkaa hahmottamaan lopputilanteen on sillekin tullut vähän remontti-intoa (tosin se toi jo koulusta lisää kirjoja odottamaan kirjahyllyn valmistumista, eli kaaos vaan lisääntyy).

Mutta siis, kohta pitäisi tulla kuvia kirjahyllystä ja halloweenista nyt ainakin.

bea uutisia viikon varrelta

Bean viikko alkoi maanataina mustalla silmällä. Ihmeeksemme kyllä tarhatäti luuli että vahinko oli sattunut aamulla ennen tarhaanmenoa, ja itse taas luulin että Bea oli telonut itsensä hoitopäivän aikana. Nyrkkeilijä itse ei ole yhtään se tietoisempi mustelman alkuperästä.

Mustelmaa tai ei, Bealle joka-aamuinen pukeutuminen on todella tärkeä ja tarkkaanharkittu tapahtuma. Tässä se halusi varmistaa että sen valitsemat vaatteet kelpasivat äidillekin, eikä se mitenkään voinut odottaa että pääsen ulos vessasta.

Tämä viimeinen kuva ei suoranaisesti liity Beaan, mutta torstaina oli näin hieno auringonlasku kesän viimeisellä järvenrantapiknikillä. Nyt ilmat viilenivät sen verran että sinne tuskin enää tulee mentyä muuten kuin ehkä termoskaakaolle ennen ensi kesää. Syksy on ollut kuiva ja lämmin, mutta säiden muutoskin on oikein tervetullut.

viikonlopun perhejuhlat

Vincen äidillä ja uudella miehellä on yhteensä 7 aikuista lasta, ja he haluavat tehdä "uusperheviikonlopusta" perinteen. Lauantaina siis ajelimme kaikki tahoiltamme Bromontiin, jossa ohjelmassa oli lammaspaistin grillaamista ulkona, ja yleistä hengailua.

Illan hämärtyessä isommat ja pienemmät lapset siirtyivät sisälle pelaamaan pelejä ja rakentamaan junaratoja. Nämä yhteensä kolmen perheen junaradat ovat vuosien mittaan kerääntyneet Mailikselle ja Bealle, mutta kotona niitä todella harvoin otettiin ulos laatikoista tilanpuutteen vuoksi. Farmilla sen sijaan on tilaa vaikka muille jakaa, ja lisäksi aikuisia jotka innostuvat junaradanrakentamisesta. Lapset eivät millään olisi malttaneet lähteä nukkumaan tästä. 

Pienimpien lasten mentyä nukkumaan Evelynin lapset olivat pelaamassa alakerrassa, ja Irvingin lapset katsomassa urheiluruutua tai vastaavaa yläkerran telkkariaulassa. Evelyn toivoo että näistä kahdesta perheestä muodostuisi yksi yhtenäinen suurperhe, ja vaikka kaikki ihan hyvin toimeen tulevatkin, en oikein usko että näin tulee koskaan käymään. Mutta kyllä yksi viikonloppu aina ihan hyvin menee. 

Seuraavana aamuna Evelynin lapset nousivat aikaisin ja lähtivät naapuriin valmistelemaan Vincen isoäidin 75-vuotisjuhlia. Sillä aikaa kun sankari itse oli kirkossa, ehdimme hyvin kattaa pöydän ja laittaa brunssin. Itse vietin suurimman osan ajasta hellan ääressä lettuja paistamassa, mutta onneksi Vincen serkun avovaimo oli pekonivastaava, joten saimme tehokkaasti vaihdettua Cristinan kanssa tärkeimmät kuulumiset rasvaroiskeita väistellessämme.
Ikävä kyllä itse juhlista ei ole tämän parempaa kuvaa.

Juhlinnan jälkeen palasimme vielä farmille siivomaan edellisen illan jäljet. Vince nukahti sohvalle (eli osallistui tosi ahkerasti siivoukseen), ja lähdin sitten vielä lasten kanssa metsään kävelylle muiden jo lähdettyä takaisin Montrealiin.

Löysimme jopa pienen sienisaaliin kuivasta syyskuusta huolimatta! Tänä iltana nämä siis pääsevät pannulle, eli jos tämä jää blogin viimeiseksi postauksesti, en selvästikään tunnista sieniä niin hyvin kuin luulen tunnistavani.