puhhuh

Viikko on ollut vähän mitä on. Tiistaina kommuuni-illallinen oli vastuullani, ja siitä riitti niin paljon stressiä että ehkä jätän kokkaamisen tulevaisuudessa muille. Tein pinaattipannukakkua, ja ensin pähkäilin loputtomasti kuinka paljon aineita siihen tarvitaan. Syöjiä oli 38, mutta niistä 8 alle 6-vuotiaita, ja 5 muita lapsia, jotka syövät välillä valtavasti ja välillä eivät mitään.

Tiistaipäivällä sain sähköpostia maanantain kokilta joka sanoi että sori nyt vaan, mutta uunit on ihan hirveässä kunnossa eilisen jäljiltä ja jaksoin pestä niistä vaan toisen, toivottavasti et tarvitse uuneja! Vastasin että argh, tarvitsen kyllä, johon sain vastaukseksi "No toinen on niin likanen että sitä ei kyllä voi käyttää, ja nyt sen puhtaan uunin ovi on rikki. Mut voit käyttää mun uunia jos tarviit". Melkein nauratti.

No, se puhdas uuni toimi ihan hyvin, mutta kun sen tunkee ihan täyteen pinaattipannukakkua kestää paistuminen tuplat kauemmin kuin mitä ohjeessa arvioitiin. Pannaria oli lopuksi uunissa sekä kommuuninkeittiössä, meillä, että apukokin kotona ja silti syötiin 15 minuuttia myöhässä. Eikä tulos edes ollut kovin kaksinen.

Leppoisan lisän viikkoon on tuonut se että suuntaamme perjantaina Montrealiin (onneksi lentokoneella) Vincen isoäidin 70-v. yllätyssynttäreille, eli olemme koittaneet matkajärjestelyjen lisäksi tehdä ensi viikkoa varten kaikki koulujutut jotka yleensä saamme hoidettua perjantaina ja viikonloppuna. Helppo homma ottaen huomioon etta perjantai on meille molemmille viikon tehokkain päivä koska silloin ei ole luentoja.

Mainitsinko jo että Vince päätti lukea huvikseen kansantaloustieteen maisterinopinnot tässä sivutoimena, eli se tulee kolmena iltana viikossa kotiin vasta Mailiksen nukkumaanmenoajan jälkeen? Mailis on vastapainoksi aika hyvin päässyt uhmaikään kiinni. Meillä on tosi leppoista kotona varsinkin silloin kun äiti koittaa vähän suunnitella matkaa, tehdä pikaisia viikkosiivoja ja niitä kouluhommia kaikkia samaan aikaan koulu- ja tarhapäivän jälkeen. Onneksi on ne kommuuni-illalliset, muuten meillä ei varmaan oltaisi syöty mitään tällä viikolla.

Viikonlopun ohjelmassa on toinen toistaan fiinimpiä tilaisuuksia (sunnuntaina esim. jumalanpalvelus kirkossa jonka Celine Dion kelpuutti vihkikirkokseen), eli olen miettinyt pääni puhki miten me pukeudutaan matkalla. Mailiksella on ihan yhtä vähän juhlamekkoja kuin tahrattomia vaatteitakin, ja suunnittelun helpottamiseksi viikonlopuksi on luvattu kylmää ja sateista. Jos olisin käyttänyt kaiken tämän ja pinaatti-illallisen ruokamäärien suunnitteluun käytetyn ajatustyön väitöskirjatutkimuksen suunnitteluun, se olisi varmaan jo toteutusvaiheessa.

Äsken huomattiin että meiltä puuttuu viisumeista tältä vuodelta allekirjoitus jolla todistetaan että ollemme edelleen koulussa kirjoilla. Se olisi varsin tärkeä juttu paluuta ajatellen, ja sen käsittelyyn menee yliopistolla viisi päivää. Lento lähtee 16 tunnin päästä. Varaudumme vakuuttavin selityksin paluumatkaan sunnuntai-iltapäivänä jolloin koulusta ei tietenkään saa ketään sellaista puhelimeen joka voisi vakuutella tullimiehille että meidät saa päästää takaisin maahan.

Nyt lakkaan kynnet, käyn kuumassa suihkussa ja sitten kaadun sänkyyn. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

muiluttajat

Viime viikolla yhtenä päivänä olin ihan muina miehinä työhuoneessani kahden muun opiskelijan kanssa, varmaan facebookissa roikkumassa. Yht'äkkiä avoimesta ovesta astuu sisään kaksi miestä jotka kysyvät Saria, sanovat kätellessä nimensä, ja sitten lisäävät matalalla äänellä "on varmaan parempi että siirrymme toimiston ulkopuolelle puhumaan".

Mietin: selvä, ne on FBI:n agentteja jotka ovat tulleet poistamaan tämän maahanmuuttajan.

Käytävässä käy ilmi että kyseessä on opiskelijaliiton edustajat jotka haluavat varmistaa että äänestän puoltavasti tulevissa vaaleissa sen puolesta että tutkimusassaritkin saavat liittyä liittoon. Koitin sanoa niille että kuulkaa suomalaista ei juurikaan tarvitse vakuuttaa liittojen tärkeydestä, mutta ei ne oikeen tainneet tajuta.

Tästä sinänsä varsin harmittomasta tapaamisesta jäi vähän sellainen olo että ymmärrän nyt paremmin miltä tuntui asua Suomessa maailmansotien välissä kun kylänmiehet tulivat kyselemään puolueuskollisuudesta, ja tovereita katosi silloin tällöin yöhön kuulustelijoiden mukana.

Kuva ei liity mitenkään muiluttajiin. Koulunalku on ollut aika hulinaa ja joogaakin on harrastettu lähinnä haaveissa.

kesänpäättäjäiset

Porvariruokakaupasta sai puoleen hintaan hummereita, eli vietettiin kesäkauden päättäjäisiä rapujuhlien merkeissä! Juhlistettiin samalla Vincen kotiinpaluuta, sillä se vietti viimeisen viikonlopun konferenssimatkalla.

Jättiravut oli niin hyviä että vieläkin hymyilyttää.

Maanantaina täällä vietettiin työn päivää, eli se oli ylimääräinen vapaa. Pesin lattian ja tein myslipatukoita, ja toivon että näillä pärjää jouluun asti jolloin ehtii seuraavan kerran vetää henkeä.

Ilmakin viileni koulunalun merkiksi, ja kun lauantaina oli vielä 35 asteen helteet niin tänään oli vain vähän yli 15 astetta. Tästä se syksy tulee!

Tänään on myös Mailiksen oikeat synttärit (mainittiin tästä Mailikselle joka alkoi heti kyselemään missä lahjat on, eli ei sitten otettu synttäreitä enää puheeksi). Kuva on perjantailta neuvolan jälkeen kun rokotukset vielä vähän uuvutti.

Tänään siltä jäi päikkärit välistä, ja iltaruokapöydässä se hermoistui niin kovin että vein sen omaan huoneeseen rauhoittumaan. Vartin päästä menin katsomaan miksi se oli ihan hiljaa, ja löysin sen nukkumasta omasta sängystään, peiton alta.

Nyt voisi vielä ihan hetken kirjoittaa yhtä koulujuttua, sitten synkronisoida kalenterit Vincen kanssa, joogata vähän, ja siirtyä kuuman kylvyn kautta aikaisin nukkumaan.

Nähdään joulukuun puolessa välissä!

(no ehkä tässä hiukan sitä ennen ehtii nettiinkin)