kiitospäivä

Viime viikonloppu oli pitkä viikonloppu koska maanantaina viettiin Kanadan kiitospäivää. Vincen perhe ei varsinaisesti juhli kiitospäivää kuten ei muutkaan ranskankieliset yleensä, mutta tänä vuonna olimme Vincen isän mökillä perinteisellä kiitospäivän kalkkunaillallisella. Täällä on ruska-aika parhaimmillaan, ja maisemat olivat hienot sekä matkalla että mökillä. 

Lapset ja Vincen äitipuoli Danièle kävelyllä sunnuntaiaamuna.

Maanantaina kävi älytön tuuri, ja ylimääräisenä vapaapäivänä oli yli 20 astetta lämmintä! Sain tehtyä kesän viimeisiä puutarhatöitä (siirrettyä pionin, kaivettua yhden kukkapenkin kevääksi, istutettua siemeniä, ajettua vielä kerran nurmikon...), ja ehdittiin vielä askartelemaan Halloween-koristeita lasten kanssa. Nyt kun vielä ehtisi ompelemaan Mailiksen halloween-asun...

Nämä kummitusmorsiamet tehtiin mynämummin vanhasta alushameesta jota olen näköjään säilönyt reikäisenäkin siltä varalta etta käyttäisin pitsin joskus (onneksi säilöin!).

Sitten laitoin lapset töihin keräämään miniomenia. Ajattelin koittaa että jos niistä saisi tehtyä sellaista omena"hyytelöä" mitä voi laittaa vaikka paahtoleivän päälle. Nämä on niin pieniä ettei näitä viitsi kuoria, mutta sitä hyytelöä varten ei kuulemma tarvitse.

Syksyn työkuvioiden selvittelykin on nyt vihdoin ohi. Opetan jo kahdessa koulussa, mutta olin viime viikolla haastattelussa kolmannessa koulussa haastattelussa. Toisesta vanhoista kouluistani onneksi tuli kaksi sijaisuutta hakuun, ja aloitan ne tällä viikolla. Eli sain ilmoittaa sinne kolmanteen kouluun etten enää haluakaan hakea sitä paikkaa. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa täysipäiväisesti toitä (eli yhteensä viisi kurssia). Tämä ja ensi viikko on vielä varmaan vähän hulinaa kun koitan saada kaikki asiat järjestykseen (kurssin aloittaminen keskeltä kun on vähän hankalaa), mutta eiköhän tämä tästä. Ja nyt on sitten varaa ostaa se ikkuna ja siihen karmit.

kerran vielä...

...piknik järven rannalla (ja pieni taloprojekti).

Ilmat ovat viilenneet nopeasti, ja lämmityskin on jo täytynyt laittaa päälle ettei öisin tule liian kylmä. 

Syksyn työasiat alkavat vihdoin selkiintymään, vaikka huomenna on kyllä vielä yksi työhaastattelu (mutta en ole ihan varma ottaisinko sitä paikkaa edes vastaan vaikka saisinkin ettei syksystä tule liian kiireinen...). Lisäksi päätettiin rykäistä vielä yksi taloprojekti kun päätettiin vaihtaa olohuoneen vanha, vetoinen, ja ruma ikkuna uuteen (puiseen ja vanhemmannäköiseen).

Yläkerrassa odottaa vielä neljä muuta, mutta ehkä sitten ensi kesänä. Ikkunaprojekti oli sillä lailla klassinen että se piti hoitua todella helposti (ikkunamiehet tulee ja vaihtaa ikkunan), mutta sitten vähän kurkattiin alumiini(!)karmin alle, ja sielä paljastui puolilaho puukarmi.

Mutta se on varmaan hei alkuperäinen kun siinä on lyijymaaliakin pinnassa! (lyijymaali poistui markkinoilta vuonna 1978, mutta sitä käytettiin paljon ennen sitä varsinkin ulkopinnoissa). 

Eli nyt pitää laittaa myös karmit vaihtoon. Ihan siihenkään ei taida riittää omat taidot ja työkalut, eli ehka tämä meneekin aika kivuttomasti kun lähes koko projekti pitää ulkoistaa. Kuulemma ikkunanvaihtoon menee pari tuntia, eli toivottavasti kuukauden päästä kun ikkuna tulee tehtaalta ei ole vielä ihan hirveän kylmä...

Ai niin ja ostettiin sitten uusi lämminvesivaarajakin kun nykyinen on vuokralla (kuulemma aika yleinen käytäntö täällä), ja tulee ajan myötä kalliimmaksi kuin oman ostaminen. Siinäkin onneksi isoin homma oli valita sopiva malli rautakaupasta, ja sitten se tullaan asentamaan kotiin. 

Todella glamouria tämä vanhan talon omistajan arki ja ostokset. Onneksi välillä voi käydä järvenrannassa juomassa kaakaota ilta-auringossa.