viikonloppu bromontissa - osa 1

Hillittömät pakkaset ovat jatkuneet, ja naama tuntuu irtoavan viimasta jo kuistilla. Kun Bostonissa asuvat Thelma ja Gary siis ilmoittivat tulevansa pilkintäreissulle, katsoimme parhaaksi menna Bromontiin oman Montrealin kodin sijaan. Siellä sentään on lääniä lastenkin juosta sisällä vaikka olisi millainen tulipalopakkanen. 

Mutta mitä vielä! Lauantaina oli ehkä -2 astetta pakkasta ja mieletön aurinkonpaiste! Talven paras ulkoilupäivä.

Thelma ja Gary saapuivat perjantai-iltana, ja hyvistä aikomuksista huolimatta istuttiin iltaa liian myöhään. Miehet lähtivät kuitenkin aamulla hyvin aikaisin pilkkireissulleen (siitä lisää seuraavassa postauksessa). Me naisväki syötiin rauhassa aamupalaa, ja lähdettiin sitten ihan vaan lähimetsään kävelylle.

Lapsetkin jatsoivat välillä pulkassa istuen hyvin joelle asti, missa ne hakkasivat hyvän tovin jäätä kepeillä.

Takaisintullessa Mailiksenkin oli jo auringossa niin lämmin että pipo oli liikaa!

Vincen isoisä oli käymässä Floridasta (jossa isovanhemmat "talvehtivat"), ja soitti Bean päiväunien
aikaan meille. Kuultuaan että miehet ovat reilun kahden tunnin ajomatkan päässä pilkkireissulla, hän sanoi että voisi viedä meidät vartin ajomatkan paäähän katsomaan pilkkimistä (uusi asia sekä lapsille että Ghanassa syntyneelle ja Floridassa kasvaneelle Thelmalle). Ei kun menoksi.

 Katsokaa nyt tätä! Aivan kasittämätön ilma!

Vincen isoisä meni juttelemaan ensimmäisille kalamiehille, ja hetken päästä ne jo tarjosivat mahdollisuutta kokeilla kairaamista. Annoin Thelmalle hyviä ohjeita kameran takaa, ja ihmettelin miksei jäähän tulee mitään reikää (etelän kasvatit...)

Annas kun mä...

Joo ei tullut yhtään sen isompaa reikää isolla asenteella. En tiedä miten viimeksi omalla pilkkireissulla (josta on varmaan yli 10 vuotta aikaa) saatiin reikää jäähän. Tai ehkä tämä kaira vaan oli tylsä.

Seuraavaksi ajoimme somaan läheiseen kylään kaakaolle ja toteamaan että kyllä tämä riitti meille kalareissuksi. Mutta mikä sää!
(seuraavana aamuna oli taas -20 astetta).

paljon pakkasta ja vähän töitä

Tulipalopakkaset jatkuvat. Muutamana päivänä on hiukan hellittanyt, mutta pääsääntöisesti aamulla kouluun lähtiessä on ainakin -20 astetta (näissä kuvissa tosin ollaan paluumatkalla). Katsoin ikkunasta että Kanadalaiset pikkusisarukset kulkevat koulumatkaa näin, ja vaihdoin itsekin rattaat pulkkaan.

Sain viime torstaina soiton että "Nyt olisi kaksi kurssia tarjolla kevääksi, otatko? Niin ja opettaminen alkaa huomenna". Molemmat ovat kursseja jotka opetin jo syksyllä, joten sanoin tietysti kyllä lyhyestä varoitusajasta huolimatta. Nyt koitan tehdä tarvittavia muutoksia syksyn opetusmateriaaliin, niin että jos saan vielä soiton uudesta kurssista ehdin paneutumaan siihen. Jos en saa muuta opetettavaa niin sitten kevään työmäärä on aika kevyt (sekin sopisi aika hurjan syksyn jälkeen).

uusi vuosi

Uusi vuosi otettiin vastaan pienimuotoisella juhlinnalla naapureiden kanssa, mutta ikävä kyllä siitä ei juurikaan ole kuvia. Alkuillasta meille tuli naapuriperhe joilla on samanikäisiä lapsia. Lapset leikkivät meluisasti mutta sopuisasti yläkerrassa sillä aikaa kun vanhemmat juorusivat ja joivat kuohuvaa keittiössä. Sitten syötiin ja valettiin Suomesta tuotuja tinoja (kanadalais-englantilaiset naapurit olivat tästä kovin innoissaan).

Vieraat lähtivät laittamaan lapsiaan nukkumaan kymmenen jälkeen, ja mekin patistettiin oma jälkikasvu sänkyyn siina vaiheessa. Sitten siivottiin keittiö ja aseteltiin tietokone lastenhuoneen ovensuuhun lasten nukahdettua. Sitten avattiin skype, napattiin viinipullo kainaloon, ja lähdettiin seinänaapuriin kilistämään vuodenvaihtumista! Siellä tarkkailimme Vincen iPadiltä että lapset jatkoivat nukkumista.

Ja nukkuivathan ne. Seuraavana päiväna lapset nukkuivat poikkuksellisesti aamukymmeneen (!), mutta silti juhlakansa näytti vähän voipuneelta vuoden ensimmäisenä päivänä,

Vaikka jouluaattona satoi vettä, alkoi tammikuu tulipalopakkasilla. Nyt on toista päivää ollut 20 astetta pakkasta yöllä, ja talon koillispuolen ikkunat näyttää tältä. Eilen käytiin kaksi kertaa kaupassa lasten kanssa, ja molemmilla kerroilla Bea kääntyi takaisin sisällepäin järkyttyneenä viimasta päästyään ulko-oven kynnykselle.

Vince palasi eilen kampukselle ja tänään Mailis koulunpenkille, Koska en tiedä vielä omista kevään töistäni (=odottelen soittoa...), pidän Bean toistaiseksi vain aamupäivän hoidossa. Tänään hoitelin syksyltä rästiinjääneitä hommia ja puheluita, ja huomenna menen hammaslääkäriin. Vaikka hiukan stressaa että saan taas tietää viime tipassa mitä opetan (jos opetan mitään), on kuitenkin kiva että nyt on aikaa hoitaa asioita.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!