kiinan muuri!

Vince sai opetusvelvollisuutensa valmiiksi tältä erää, ja perjantaiaamuna lähdimme sen kunniaksi Kiinan muurille! Kiinan muuri on periaatteessa Pekingin rajojen sisäpuolella, mutta sinne ajoi hotellilta silti kaksi tuntia. Pitkän vatvomisen jälkeen päätimme että vaikka on kallimpaa varata taksi koko päiväksi kuin mennä julkisella bussilla, on tämä lasten kanssa niin paljon helpompaa että se on hintansa väärti. Lisäksi mukaan lähti taksinkin järjestanyt opiskelija, joka oli määrätty Vincen tukihenkilöksi yliopiston puolesta.  

Aika maisemat! Ilma oli hiukan pilvinen (ei siis saasteinen) ja onneksi aika viileä, sillä muurilla ei pääse pakoon aurinkoa muualle kuin vartiotorneihin.

Tuossa ylävasemmalla kalliossa lukee suunnillee "Eläköön Mao!" kerrostalon kokoisilla merkeillä. Tästä kohtaa muuria on restauroitu valtavasti, sillä samainen Mao kannusti kansaa hakemaan ilmaista rakennusmateriaalia muurilta. Nykyään muurille pääsee kaapelihissillä, ja sen alapäässä on vaikka minkälaista matkamuistokojua ja ravintolaa. 

Vince ja meidän "opas" kiipesivät tuonne ihan ylös asti, mutta me jäimme lasten kanssa odottelemaan alempaan vartiotorniin. Odotellessamme huomasimme Mailiksen kanssa jotain valkoista metsän keskellä aika matkan päässä. Panda! Seurasimme innoissamme "pandan" liikkeitä pitkän aikaa, ja sitten Vince tarkemmilla silmillään saapui sanomaan että te seuraatte jotain puistonvartijaa... No, villipandan näkeminen olisikin tainnut olla liian hienoa ollakseen totta.

 Tässä koko retkiseurue (+joku turisti tulossa ulos vartiotornista)

Kiinan kansallinen turistinähtävyyksien laadunvalvontakomitea antaa Kiinan muurille viisi A:ta. Kuusjoen kunnallinen turistinähtävyyksien laadunvalvontakomitea antaa Kiinan muurille kaksi peukkua. Beaa harmittaa edelleen ettei se nähnyt sitä pandaa joka olikin puistonvartija.

pari tornia, lama temppeli, ja taivaan temppeli

Ensimmäiset pari päivää turisteerattiin apinan raivolla, ja ehdittiinkin nähdä vaikka mitä. Tässä yllä kaksi samalla aukiolla olevaa tornia. Tuohon punaiseen kiipesimme ylös kuuntelemaan rummussessiota.

Tässä on kuva buddhalaisesta Lama temppelistä (alaoikealla näkyy suitsukkeen savu). Kiinalainen Ming-kauden arkkitehtuuri on kaikki aika samanlaista, eli eri temppelit näyttävät aika samalta. Tämä kuva kuvastaa mielestäni hyvin kiinalaista esteettististä mieltymystä: paljon värejä, yksityiskohtia, tekstuureja, ja kerroksia. Lähes kaikessa on lisäksi joku muukin merkitys kuin estetiikka. Esimerkiksi tuossa keskellä oranssin katon räystäällä näkyy reunaa kohti ratsastava joukkio, jota johtaa kanalla ratsastava mies (kuolemattomuuden symboli). Sitä seuraa lohikäärmeen yhdeksän lasta, joista kaksi tärkeintä (numerot 7 ja 9) ovat jossain tärkeämmässä paikassa kuin tässä jonossa.

Kiinalaisia kiinnostaa edelleen Bean kuvaaminen. Beaa ei kiinnosta olla mallina yhtään enemmän kuin ennen.

Tämä kuva taas on Taivaan temppelistä, jonne keisarit tulivat kerran vuodessa uhraamaan eläinuhreja jumalille ja rukoilemaan taivaallista johdatusta hallinnollisiin ongelmiinsa. Tämä temppelikompeksi ja sitä ympäröivä puutarha on aivan valtava ottaen huomioon että sitä käytettiin keisarin toimesta vain kerran vuodesta. Alan ymmärtämään mikä sai kiinalaiset villiintymään kommunismista.

Nykyään siellä voi vaikka otattaa hääkuvia itsestään (punainen on kiinassa hyvän onnen väri).

Kaiken historiallisen arkkitehtuurin keskellä oli yllättäen valtavan kokoinen valotaulu josta näytti tulevan mainoksia ja propagandaa. Tämäkin alkaa tuntua aika tavanomaiselta.

Näiden päivien jälkeen kävimme yliopiston edustajien kanssa luonaalla alunperin valtionvieraille rakennetussa hotellissa, ja sitten Vince opettikin siitä seuraavat kolme päivää. Koska kahden lapsen kanssa on hankala mennä metrolla mihinkään, pysyimme opetuspäivinä lasten kanssa hotellin lähialueilla. Tutustuimme kahden eri ruokakaupan valikoimiin (molemmista löytyy maitoa ja jugurttia, kummastkaan ei yleensä maitoa ja jugurttia missä olisi päiväystä jäljellä). Lisäksi aiheutin pienen vesivahingon hotellihuoneen pesukoneen kanssa, koska siitä puuttui letku joka vei poistoveden lattiakaivoon. Pesukone on siitä erikoinen että vesihana juoksee koko ajan jos sita ei manuaalisesti sulje. Eli sitä pitää vahtia koko ajan että se voi sulkea rummun täytyttyä, avata huuhtelua varten, ja sitten taas sulkea linkousta varten.

kiinassa! kielletty kaupunki

Saamuimme Pekingiin aikaisin torstaina Helsingin kautta, jossa onneksi ehdimme varikkotauolle Minnan luokse nukkumaan ja syömään.

Varikkotauonkin kanssa olimme todella uupuneita eilen, eli ilman sitä olisi ollut varmasti todella rankkaa. Onneksi meitä oltiin yliopiston puolesta vastassa lentokentällä, ja meidät tuotiin suoraan hotellille.

Esimmäisenä aamuna olimme kaikki hereillä reilusti ennen viittä, ja matkalla kohti kiellettyä kaupunkia. Täällä keisareiden asuinpalatsikompeksissa vierähtikin helposti koko pitkä aamupäivä. 

Vince valokuvasi portteja ja palatseja, ja kiinalaiset turistit kuvasivat portteja, palatseja, ja Beaa. Yksi turisti tuli jopa nostamaan Bean hattua että saisi sen naaman paremmin kuvaan. Bea ei ollut huomioista erityisen innoissaan.

Etukäteen olin huolissani ilmansaasteista, jotka eivät tunnu hengittäessä juurikaan, mutta näkyvät sitäkin enemmän. Hotellihuoneen ikkunasta näytti torstaiaamuna tältä (yläkuva - ilmanlaatu huono mutta ei ollenkaan huonoin mahdollinen), ja samana iltana siltä miltä alakuvassa näyttää (ilmanlaatu hyvä).

valmiina lähtöön!

Kaiken maalauksen keskellä on melkein päässyt unohtumaan että meillä on edessä viiden viikon reissu! Huomenna suuntaamme (Helsingin kautta) ensin Pekingiin, ja sitten sieltä kolmeksi viikoksi Suomeen.

Tänään juoksin asioilla aamupäivän, ja sitten pakkasin, ja päätin että nämä lähtee mukaan:

Loppujenlopuksi tässä on aika vähän vaatteita itselle ja lapsille viideksi viikoksi, mutta eiköhän me pärjätä näillä. Ja Suomesta tulee kuitenkin aina ostettua jotain uutta kaikille. Jos siellä on ihan älyttömän kylmä niin pitänee kaivaa jotain extrapalttoita jonkun muun kaapista.

Vincellä on hiukan eri pakkaustyyli.
Aamulla siis syödään kotona aamupala, vaihdetaan puhtaat lakanat sänkyyn talo- ja kissavahdille, ja sitten suunnataan lentokentälle. Lapset ovat lentäneet viimeksi yli kolme vuotta sitten papan seurassa, ja ovat olleet vähän huolestuneita siitä osaako se käyttäytyä lentokoneessa. Toissailtana ne oheistivat sitä ruokapöydässä näin "Papa, siellä katossa palaa sellainen valo mikä tarkoittaa että turvavyö pitää pitää kiinni. Se kapteeni sitten sanoo kun sen saa avata ja mennä vaikka vessaan".

Seuraavaksi kuulumisia Pekingistä, ja sitten me jo tullaankin taas Suomeen!