Kun Mailis oli suunnilleen samanikäinen kuin Bean nyt, kirjoitin
jutun siitä millainen meidän tavallinen päivä on. Vertailun vuoksi tässä tarina meidän päivästä tänään.
Bea nukkuu oikeastaan koko yön meidän sängyssä, mutta Mailis onneksi liittyi seuraan vasta herättyään. Tänään kello oli aavistuksen yli seitsemän sen saapuessa kertomaan että papa voi mennä jatkamaan unia hänen sänkyynsä, ja hän jää äitin ja Bean viereen.
Aamutoimien jälkeen siirrymme alakertaan aamupalalle. Itse syön yleensä vasta kun muut ovat lähteneet, ja Bea itseasiassa ei vielä kovin usein syö aamupalaa. Eilen se kuitenkin kitisi jotain aamulla ja annoin sille viihdykkeeksi banaanin puolikkaan jonka se söi kokonaan, ja tänään se sitten sai siitä toisen puolen.
Joka toinen tiistai menen itse aamuluennolle ja vien Mailiksen matkalla tarhaan Vincen ja Bean jäädessä kotiin, mutta tämä oli se vuoroviikko jolloin luentoa ei ole. Saatuamme lähtijät ulos ovesta me kotinaiset siivoilemme vähän aamupalajälkiä, lueskelemme netistä kavereiden kuulumisia, ja lorvimme.
Bea nukkuu kahdet päiväunet joista ensimmäiset haluan pitää lyhyinä että toiset ovat oikein pitkät. Tämä sopii työrytmiini paremmin, joten kannan Bean parin tunnin päästä heräämisestä yläkertaan omaan sänkyynsä unille. Se nukahtaa helposti tutin kanssa, ja nukkuu yleensä puolisen tuntia, joskus jopa tunnin.
Päiväunien aikaan aloitan ensimmäisen työrupeamani. Päivä käynnistyy usein vähän tahmeasti enkä saa mitään kovin tehokasta aikaiseksi ensimmäisten unien aikaan. Pitäisi hiukan petrata siinä.
Bea herättyä päikkäreiltä suoritetaan usein kaikenlaisia pieniä askareita. Eilen soitettiin isomummille Suomeen skypen kautta, ja tänään käytiin naapurin kanssa pienellä koiralenkilla ja pestiin kaappia. Toiset naapurit antoivat tämän puisen kaapin pois koska se kuulemma oli sen kokoinen että kaikki tavarat olivat sinne liian pieniä tai liian isoja. Onneksi meillä on siihen paljon sopivankokoisia tavaroita.
Bea harjoittelee taustalla konttaamista.
Lounas syödään työpöydän ääressä. Bealla on edellisten päivien illallisten jämiä, ja itselläni yleensä keitettyjä munia ja leipää.
Bea on käynyt potalla kahden kuukauden iästä alkaen, ja nyt se sujuu jo niin hyvin että valveilla ollessa tulee vaan 2-3 pissavaippaa päivässä. Tämä vähentää huomattavasti vaippapyykin määrää, ja helpottaa pepunputsausta.
Alkuiltapäivästä on vaunupäikkärien aika. Ulkona ei enää yhtään näytä keväiseltä, tänäänkin tuuli ja satoi lunta. Yleensä nämä paiväunet kestävät pari tuntia, mutta sekä eilen että tänään Bea on nukkunut yli 3 tuntia ulkona. Saattaa johtua myös pienestä räkäisyydestä että ulkona on hyvä nukkua.
Päivän toinen ja se paras työrupeama alkaa pannullisella teetä. Väitöskirjasuunnitelma alkaa pikkuhiljaa olemaan aika hyvässä mallissa siitä huolimatta että se etenee kovin hitaasti kun Bea on kotimiehenä.
Mailis ja Vincent palaavat kotiin yleensä neljän ja viiden välillä, ja Bea on iloinen kun kotona on taas vilskettä. Tänään ei tarvinnut laittaa illallista joten ehdimme oljyämään kaapin, kantamaan sen Mailiksen huoneeseen, ja järjestämään sinne suomen- ja ranskankieliset kirjat omiin hyllyihinsä. Kirjatilanne alkoi riistäytymään käsistä koska emme voi käyttää kirjastoa, mutta nyt näyttää taas paremmalta.
Illalliseksi oli uuniperunoita kaikenlaisilla täytteillä, eli Beallekin varsin sopivaa ruokaa. Mailis söi nopeasti meidän pöydässä ja meni sitten leikkihuoneeseen muiden lasten kanssa riehumaan sillä aikaa kun aikuiset vielä jatkoivat ruokailuaan.
Tänään keskustelu ruokapöydässä oli niin hauskaa että lähdimme vasta seitsemän jälkeen takaisin omaan kotiimme, vaikka yleensä koitamme poistua viimeistään kymmentä vaille seitsemän.
Sitten on enää vuorossa kylpy ja iltasatu. Mailis ja Bea kylpisivät mielellään pidempäänkin, mutta viikkoiltaisin pitkiin leikkeihin ei oikein ole aikaa. Tavoitteena on myös että luettaisiin oma iltasatu molemmille lapsille, mutta usein viikolla karsitaan Bea sadusta, se kun ei vielä osaa valittaa kohtalostaan.
Uni tulee lapsille puoli seitsemän ja kahdeksan välillä, ja sitten aikuisilla alkaa päivän viimeinen koulutyörupeama. Tämän naputeltuani käyn siis suihkussa ja sitten siirryn kirjoittamaan koulutöitä alakertaan. Iltaisin hoidan yleensä opettamiseen liittyvät työt, ne kun vaativat vähän vähemmän aivotyötä kuin väitöskirjasuunnitelma.
Koulutöiden lisäksi jokailtainen tavoitteeni on joogata ennen nukkumaanmenoa ja olla sängyssä puoli yhdentoista aikaan. Olen joogannut viimeksi pari kuukautta sitten, ja illat joina olen nukahtanut ennen puolta yötä viimeisen kuukauden sisällä taitaa voida laskea yhden käden sormilla. Mutta jos tänään!
Tälläista on siis meidän arki.
Itse asiassa aika yllättävää miten samanlaista arki oli Mailiksen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen, johtuen varmasti siitä että suurimmaksi osaksi olen kuitenkin samalla tavalla kahdestaan vauvan kanssa kotona.
Päiväuniaikoina ehti ennen kutomaan ja luuhaamaan netissä, nyt ne on pakko käyttää tarkkaan työntekoon.
Iltaisin on enemmän hulinaa koska kotona on toinenkin lapsi.
Kommuuniruokailut virkistävät "kotiäidin" arkea ja helpottavat ruokahuoltoa.
Koti on isompi.
Lakanat näyttävät olevan samat.
