uusivuosi

Uudetvuodet ovat muuttuneet huomattavasti Mailiksen syntymän jälkeen: aikana ennen Mailista oltaisiin varmasti oltu vahvassa humalassa ottamassa uuttavuotta railakkaasti vastaan kaveriporukalla. Tänään kutsuttiin naapurista Jain perhe iltapäiväglögille, ja sitten kissavahtina ollut naapurin eläkeläisrouva uudenvuoden illalliselle (tein sienikastiketta, hunajalohta ja perunamuusia). Saas nähdä jaksetaanko valvoa vuodenvaihteeseen asti.

Viime vuonna lupasin kinastella Vincen kanssa vähemmän kotitöistä, lukea Mailikselle joka päivä ja hakea ainakin yhtä iso apurahaa. Kohdat 2 ja 3 on hyvin hanskassa, ensimmäinen ei vieläkään (viimeksi tänään napisin siitä miten epätasa-arvoisesti me teemme kotitöitä). hmmmm....

Ensi vuodeksi toivon lisää tavallista arkea, mutta vähän vähemmän koulu- ja kotihommia. Koitan oppia edelleen tekemään vähemmän ja olemaan enemmän. Jatkan Mailiksen kanssa puuhailua ja sille lukemista. Koitan soittaa mummeille useammin kun niitä pääsee niin harvoin näkemään.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

p.s. olen ihan itse kutonut kuvassa olevan villapaidan. lisää kutomistakin myöskin vuodelle 2011.

jouluaatto

Stressasin ennen lähtöä huomattavasti siitä miten joulu tulee taas olemaan stressintäytteinen koska Mailis ei jaksa kaikkea sitä huomiota mitä se tulee samaan (ja haluaa silloin olla entistä enemmän äidin sylissä) ja koska saadaan kuitenkin ihan liikaa ihan hyödyttömiä lahjoja.

Onneksi stressasin etukäteen sillä muuten olisi jäänyt stressaamatta kokonaan. Mailis oli riemuissaan kaikista leikittäjistä ja lisähuomiosta, eikä juuri käynyt vanhempiaan moikkaamassa. Tämä sopi mahataudista ja lukukausiväsymyksestä toipuville vanhemmille oikein mainiosti. Aamulla herätessään Mailis huusi ensimmäiseksi "I want grandmaman!"

Lahjoja saatiin oikein kohtuullisesti (myös Mailis!), ja ne kaikki olivat oikein mieluisia. Saatiin kunnon kattilasarja ja keittiöveitset, ja lisäksi sain quebeciläistä käsinvärjättyä villaa kaksi isoa vyyhtiä ja vuohenvillasukat. Kotosuomesta saatiin tietysti myöskin ihania lahjoja, mutta ne avattiin jo hyvissä ajoin ennen lähtöä.

Runsaan syömisen lisäksi käytiin joulukirkossa joka oli Mailikselle varsin jännä kokemus. Puolessa välissä messua se pääsi jyvälle virsien veisuusta ja hoilotti loppumessun tyytyväisenä mukana. Ikävä kyllä se ei oikein osannut ennakoida laulumisen loppumista, ja jatkoi aina yhden pätkän sen jälkeen kun muut jo olivat lopettaneet (sitten se huomasi itsekin että laulu loppui ja huusi kirkkaalla äänellä että "fini!").

Joulupäivänä toistettiin juhlinnat Vincen isäpuolen suvun kanssa, ja sitten suunnattiinkin appiukon mökille ennen lähtöä. Laitan sieltä siis vielä toisen erä kuvia tältä joululta.

Nettiin ei juurikaan jaksettu mennä kaikelta huilaamiselta ja juhlimiselta, joten myöhästyneet jouluntoivotukset kaikille teille! Tänään odottin myös postilaatikossa monta ihanaa joulukorttia - kiitos! Toivottavasti ensi vuonna joulunalusaika on rauhallisempaa ja saan itsekin kortteja postiin.

matkaraporttia

- 12 tuntia ajoa per suunta

- joista noin 10 tuntia per suunta samalla uskomattoman tylsällä ja suoralla moottoritiellä

- onneksi hyvä ajosää

- ja vakionopeudensäädin

- molemmilla kuskeilla niskat jumissa

- yksi tylsistynyt lapsi joka halusi että vanhemmat laulavat koko matkan "jingle bells, jingle bells!"

- muutama paha pikaruokapaikka ja yksi kyseenalainen kuppila

- tuhansia ohitettuja rekkoja

- paljon mietintää siitä millaista olisi elämä joissain niistä Kanadan Someroista joita ohitettiin, mutta joista lähimpään oikeaan kaupunkiin on usemman tunnin ajomatka. ei paljon naurattaisi.

joulu sen sijaan meni oikein kivasti. laitan muutamia kuvia kunhan saan vähän siivottua kotona.

raihnaisten lähtö

Sain sitten kuitenkin mahataudin joka kesti 4 päivää. Kaikesta makaamisesta niskat jäykistyi uudestaan.

Kuitenkin nyt lähdetään yötä myöden ajamaan Kanadaan: Mailis ei halua mennä nukkumaan ennen kuin lähdetään, ja Vince on koko ajan jankuttanut että haluaa ajaa yöllä. Onneksi kipeänä olen nukkunut 12 tuntia viimeiset kolme yötä, eli eiköhän tässä yhden yön valvo.

Ajetaan varovaisesti, keliolosuhteet ovat hyvät, ja ilmoittelen kun saavutaan!

raihnaisia

Lukukauden loppu on vienyt mehut itse kustakin: oma niska on ollut niin jumissa puoli viikkoa ettei sitä uskalla edes venytellä. Onneksi päivän kärsimisen jälkeen muistin että tässä tilassa ihmiset yleensä syövät särkylääkkeitä.

Tänä iltana Mailis vuorostaan oli poikkeuksellisesti tosi herkästi-itkeväinen ja hankala, ja viimeistään siitä huomasi että nyt on joku vialla kun se ennen iltaseitsemää lähti kiipeämään yläkertaan ja sanoi menevänsä nukkumaan. Puoliväkisin suostuttelin sen syömään vähän puuroa, ja muutaman lusikallisen jälkeen se oksensi kaikki tarhaeväät lautaselle. Nyt se on jo oksentanut kahdet lakanat nukkumaan menemisen jälkeen. Reppana.
Tämä on varmaan universumin kosto siitä että itse olin aina mahataudssa pienenä ja äiti ei muuta tehnytkään kuin pyykkäsi lakanoita ja osti fantaa.

Tiistaina pitäisi lähteä ajamaan kohti Montrealia, että toivon mukaan ollaan tokennuttu siiheksi.

Onneksi sentään on lunta!

joulukuusilehmä ja kamelit

Sitä vaan että kuvan naapureilta saatu haalari tuli vihdoinkin tarpeeseen sillä viikonloppuna satoi lunta! Nyt sitä on useampi sentti maassa ja pakkastakin lähes 10 astetta.

Harmi vaan että tarhassa ei oikein mennä ulos näin kylmällä ilmalla, mutta ollaan sitten koitettu ulkoilla viikonloppuna ja iltaisin vähän.

(kuva on siis otettu reilu viikko sitten).

Nyt kun illat ovat pimeitä näkee kylillä ajellessa toinen toistaan mauttomampia jouluvaloviritelmiä. Usein huomautan puihin laitetuista jouluvaloista Mailikselle että katso, joulukuusi! Joku ilta sitten se huomasi eräässä pihassa jouluvaloista tehtyjä poroja ja huusi takapenkiltä että "juuk äiti (look äiti), joulukuusi cow!"

Muistaakseni samana iltana kotitiellä auton edessä loikki kaksi peuraa, ja sen jälkeen Mailis on lähes joka kerta kysynyt siinä kohtaa että "missä camels?"

kaikenlaista

Kiireissäni totesin että ostetaan turhasta pakkausjätteestä huolimatta suklaakalenterit vain myöhemmin todetakseni että pala suklaata päivässä on aika paljon kaksivuotiaalle (nyt pitää itse syödä kaksi kalenteria tyhjäksi, onneksi kaksi palaa suklaata on oikein sopiva määrä itselle). Jokunen ilta sitten ompelin siis kuitenkin kalenterin Mailikselle vain huomatakseni että se ei varsinaisesti vielä kiinnosta sitä (eikä siitä saa edes hyviä kuvia aamuhämärässä). No ehkä ensi vuonna sitä kiinnostaa enemmän. Jotenkin siihen olisi kiva laittaa numerot, onko ehdotuksia? Ihan vaan mustalla tussilla?

Muihin joulukuun alun perinteisiin kuuluu glögin juonti (Ikeasta saa!). Mailis sanoo glögistä että "more baagin!". Eilen katsottiin Vincen kanssa linnanjuhlia ja juotiin vähän glögiä. Ehkä baaginin voimalla jaksaa myös vielä nämä viimeiset viikot ennen joululomaa.

***

Äiltä tuli aamulla viesti että vanha koira nukkui pois :(

Tässä Mailis ja Hp kesällä 2009.