tam tam taas

Viikko sitten sunnuntaina vietettiin kummien vierailun viimeistä kokonaista päivää Montrealissa. Koska sää oli erinomainen, niin luonnollinen vaihtoehto oli lähteä (taas) tam tamiin ja Mont Royalin vuorelle. Ensin noustiin bussilla vuoren päälle paäästäksemme puistoalueille ja katsomaan kaupunkia näköalatasanteelta.
Ensimmäisessä kuvassa tylsytän puutikkua Mailisellle leluksi että se jättäisi hellehattunsa rauhaan. Ei jättänyt, ja tuo hattu jäikin johonkin kotimatkan varrelle. Vaikuttaa siltä että tämä ei edes ollut kesän viimeinen päähineonnettomuus. Ehkä liimaan sille hatun paähän.

Vaeltelimme vuorelta alas tam tam-alueelle, ja menimme asiaankuuluvasti perhealueelle piknikille. Puistossa perhealue on paikka missä on paljon puita (=varjoa) ja se on riittävän kaukana (mahdollisesti juhlivasta) nuorisosta, mutta kuitenkin niin lähellä että vanhemmat voivat vielä kuvitella melkein kuuluvansa siihen porukkaa.

Poislähtiessä huomattiin että roolipelaajien taistelutantereen vieressä olisi ollut paljon coolimpi perhealue. Siellä oli vaikka mitä hippi- ja punkkariperheitä, sinne siis seuraavalla kerralla.

***

Eilen oli suomikoulun päättäjäisen aamulla, päivällä synttäreiden juhlintaa anopilla ja illalla Vince vielä kutsui ex-tempore kaverinsa meille syömään kalakeiton jämät. Huh. Tänään sitten jos vähän jaksaisi rentoutua.

hienoa!

Tänään on hienoa muunmuassa seuraavat asiat:
- Mailis nousi enemmäisen kerran istumaan itse!
- ja pissasi pottaankin ekaa kertaa
- vanha koulukaveri tulee teelle sopivasti kun löysin viikko sitten sen hienon lasisen teekupin
- kissat saatiin rokotettua ja terveystarkistettua muuttoa varten ilman ongelmia (paitsi ovat kuulemma lihavia ja joutuvat laihikselle)
- huomenna on suomikoulun paäättäjäiset (pääsee laulamaan suvivirttä)
- ja mikä tärkeintä, huomenna on myös mun synttärit!

Ai niin, ja varasin ohimennen lennotkin Suomeen, minä ja Sipippula ollaan kotomaassa 9.7-6.8!
(Kuva ei liity näihin asioihin muuten kuin siten että sekin on hieno).

puuhaa ja kylmää vettä

Matkalla Knowltoniin pysähdyimme järven rannalle heittelemään leipäkiviä ja kokeilemaan veden lämpötilaa. Kylmää oli. Nämä kuvat on otettu päivää ennen noita "saaristolaiskuvia" joissa istutaan hihattomassa nurmikolla, että aika suuria lämpötilanvaihteluita on vielä toukokuun loppupuolellakin.

Mailiskin tutustutettiin veteen. Tietysti se nopeasti kouraisi hiekkaan nyrkkiinsä ja tunki käden suuhun ennen kuin ehdin väliin. No mutta ei varmaan ollut viimeinen kerta kun näin käy.

Tänään olen ollut hurjan nopea liikkeissäni, ja sen lisäksi että kävin äänestämässä europarlamenttivaaleissa ehdin tehdä ihmeen onnistunutta kalakeittoa, pestä vaippapyykkiä ja värjätä kantoliinakankaan. Eikä siinä viela kaikki: illan mittaan ja varsinkin vauvan mentyä nukkumaan ompelin vielä rengaskantoliinan siitä kankaasta, mekon Mailikselle ja tyynynpäälliset vanhasta jokapoikapaidasta syöttötuolin tyynyihin. Nyt vielä vähän vanhaa Jack Nicholson leffaa ja teetä ennen nukkumaanmenoa.

no kun halvalla sai

Sini ja Valter eivät (kai) etukäteen suunnitelleet mitenkään erityisesti shoppailevansa täällä, mutta silti heidän matkalaukkunsa olivat vielä täynnempänä lähtiessä kuin tullessa.
Puu-kuva on otettu Knowltonin pikkukaupungissa johon tehtiin päivämatka Vincen isovanhempien sukutilalta. Erästä pikkuputiikkia ohittaessa silmääni osui hauska mintunvihreä paitapusero hurjalla alennuksella, ja sitä kokeillessani Sini onnistui bongaamaan pilkkahintaan alennetun Michael Korsin tummansinisen jakun. Se oli siitä aika innoissaan koko loppumatkan.

Muu shoppailu onneksi tehtiin lähes kokonaan kirppareilla. Ylemmässä kuvassa ollaan Montrealin suomalaisen kirkon kevätmyyjäisillä. Siellä oli vielä voimassa oikeat kirpputorihinnat (eli melkein mikä tuote vain maksoi 50 senttiä), ja me sitten vähän innostuttiin Sinin ja Valterin kanssa (Vince ei ymmärtänyt tulla mukaan hillitsemään meidän ostovimmaa).
Mennessä Mailis oli rattaissa, mutta onneksi kantoliina tuli mukaan koska kotimatkalla rattaat oli niin täynnä löytöjä ettei lapsi mahtunut sinne ollenkaan. Jotenkin lasitavaran ostaminen jäi päälle, ja löysin tänään vielä lähikirpparilta tuon lasisen kattilan, teekannun ja kaksi viinilasia. Tiedän, että on todella järkevää ostella lasitavaraa kun vielä tämän kesän aikana muutetaan toiseen maahan. No mitä pienistä.

Pöytäliina on muuten Mailis-isomummin tuliainen, ja laitan sen varmaan pikku-Mailiksen verhoiksi kunhan sillä on oma huone.

Kaikista kirppislöydöistä tämä vie kuitenkin voiton. En keksi yhtään tilaisuutta mihin tätä ei voisi laittaa.

melkein saaristossa

Näihin aikoihin keväästä lähes joka vuosi minulle iskee kauhea saaristolaismökin kaipuu. Tämä on aavistuksen omituista, koska en koskaan edes varsinaisesti ole ollut kenenkään mökillä saaristossa pidempiä aikoja. Silti (tai ehkä juuri siksi) kuvittelen että siellä kesät olisivat paljon ihanampia kuin missään muualla.

Saaristolaismökillä päivän tärkein (tai ainoa) puuha voisi olla vaikka kukkaseppeleiden solmiminen. En kyllä ole ihan varma olisiko siellä yhtä vehreää nurmikkoa kuin tuolla Vincen isovanhempien maatilalla, joka isovanhempien muutettua vähän pienempään taloon jäi sukutilaksi jonne saa viedä esimerksi suomalaisia vieraita.

Saaressa olisi tietysti kalastettava että saataisiin illaksi jotain särvintä pöytään uusienperunoiden ja ruisleivän lisäksi. Ruokapöydässä keskusteltaisiin yleensä säästä koska siellä veden ympäröiminä olisimme täysin luonnonvoimien armoilla.

Illan viiletessä unelmien kesäpaikassa voisi istua myrkyissä haalenneella kuistilla ja kutoa. Tai sitten vaihtoehtoisesti iltapäivällä voisi juoda valkoviintä omenapuun alla niin kuin mekin teimme (puu alapuolella). Se oli niin mukavaa ettei kukaan huomannut ottaa siitä edes kuvaa.

Ainut varjopuoli saaristolaisidyllissä on että loppukesästä mökkihöperyys alkaisi varmaan vaivaamaan yhtä jos toistakin, ja paluu sivistyksen pariin saattaisi olla vaikeaa ellei täysin mahdotonta.

happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista

Mailis syö tässä Vince isän luona ensimmäistä kertaa karhunvatukkaa, vähän on hapanta. Tämän jälkeen se on lähinnä säilönyt vatukat visusti nyrkkeihinsä syömisen ajaksi, eikä vie niitä enää ihan näin ennakkoluulottomasti suuhunsa.
Marjat ovat myos yllättävän sottaavaa ruokaa, ja nyt marjatahroja on lähes kaikessä mikä on heittoetäisyydellä ruokailevasta Mailiksesta.

no nyt ne läks

Sini ja Valter lähtivät paluumatkalle Atlantin yli, nyyh (kuvassa kylläkin eräs järvi). Kaksi viikkoa meni hujauksessa, ja nyt talo on vähän tyhjän tuntuinen. Tänään käytiin vielä aamulla Sinin kanssa pedikyyrissä laittamassa varpaat kesäkuntoon (Sinin synttärilahja).
Lisäksi vähän vaan siivoilin ja ihmettelin että näinkö paljon tästä lapsesta on vaivaa kun ei olekaan vauvanviihdytysapujoukkoja koko ajan hollilla. Koska reissusta on paljon julkaisematonta kuvamateriaalia, niin luulen että seuraavien päivien aikana laitan niistä parhaimmistoa tänne näin jälkikäteen.

Sitten taas asiasta toiseen (tällä kertaa ikkunamiehiin): ehdin myös lueskelemaan rästiin jääneitä blogeja, ja huomasin että eräs ulkosuomalaisystävä laittoi omaan blogiinsa kuvan belgialaisesta kesämiehestä. Tässä keskieurooppalaiselle kesävesalle quebeciläinen vastine, oikein kaksin kappalein.

kummit kanadassa, osa 3

Montrealissa on tosi toimiva metrojärjestelmä joten liikkuminen paikasta toiseen on nopeaa ja vaivatonta. Mailiskin on jo kokenut metromatkailija. Perjantaina ajeltiin metrolla taidemuseoon jossa oli John Lennon Yoko Ono -näyttely.

Tämä näyttely oli hauskan interaktiivinen, ja kävijä sai antaa oman panoksensa useampaan työhön. Löin esimerkiksi naulan seinään heti ensimmäsessä salissa ja ripustin viestin puuhun vierailun päätteeksi. Näyttely käsitteli vuoden '69 bed-in mielenosoitusta, jossa John Lennon ja Yoko Ono viettivät useamman vuorokauden Montrealilaisen hotellin sängyssä ja esimerkiksi sävelsivät Imagine-laulun. Sopivasti näyttelyssä oli siis sänkykin, jolla sai näppärästi ruokittua nälkiintynyttä pullero-Mailista.

Quebecissä tuli muuten vasta muutama vuosi sitten voimaan laki joka sallii imettämisen missä tahansa missä nainen ja lapsi saisivat muutenkin olla, esimerksi siis museossa. Muutamassa USA:n osavaltiossa julki-imettäminen lasketaan vieläkin itsensäpaljastamiseksi (onneksi ei siellä Michiganissa, vaikka siellä ei kylläkään ole samanlaista lakia joka suojaisi julki-imettämisen, mutta ei siitä siis sakkojakaan voi antaa).

kummit kanadassa, osa 2

Aamuisin ollaan herätty Mailiksen kanssa aikaisin niin kuin aina. Onneksi ei aikaeron takia edellisenä iltana valvota kovin pitkään. Ilmapatjan kanssa oli aluksi pieniä ongelmia, mutta lainapatjan kanssa viimeyö sujui kuulemma lokoisasti. (Mailis on pelkkää aamurekvisiittaa, kyllä se nukkuu edelleen äidin ja isän kanssa).

Päivisin Vince on koittanut kirjoittaa graduaan, ja me ollaan tehty pieniä turistiretkiä tehokkaalla täsmäshoppailulla höystettynä. Tässä Valter ja Mailis odottelevat lanka- ja kangaskaupassa. Ostoskassiin on laitettu muutamia mekkoja, pari paitaa (yksi myös Aili-koiralle), Valterille takki ja tietysti lankoja ja kankaita.

Iltaisin ollaan ihmetelty niitä kankaita ja suuniteltu hametta, pähkäilty ruuanvalmistamista (Valter syö tosi paljon!), neuvoteltu tiskivuoroista (4 aikuista ja vauva saa aikaan ihmeen paljon tiskiä), ja juotu olutta näistä puuhista selvitäksemme. Hyvin on siis loma lähtenyt käyntiin.

kummit kanadassa, osa 1

Eilen ne saapui! Luulin että Sini liioitteli sanoessaan että heillä on yksi matkalaukullinen pelkkiä tuliaisia, mutta olihan niillä (jee!). Kiitos kiitos mummi, äiti, emmi ja tietysti kummit!

Nyt syödään lettuja ja vaahterasiirappia aamiaiseksi juoden mimosia. Kummien Kanada-seikkailu alkakoon!

sipippula

Vince keksii välillä omia suomenkielisiä sanojaan. Jos se esimerkiksi haluaa esittää puhuvansa suomea se yleensä vaan toistelee "kulu kulu", koska sen mielestä tämä kuulostaa eniten suomelta. Toissapäivänä se oli ihan aidosti ihmeissään kun 'sipippula" ei olekaan suomenkielinen hellittelysana pikkuvauvalle.

Sipippula kuitenkin on hauska sana, ja se jäi meille niin ahkeraan käyttöön että nyt Vince pelkää että Mailis ei kohta enää ole varma siitä onko sen nimi Mailis vai Sipippula. Alemmassa kuvassa Sipippulan olisi tarkoitus käydä päiväunille, mutta kuka sitä nyt nukkuisi kun voimistellakin voi.

Asiasta toiseen: tässä on talo johon haluan muuttaa sitten isona. Jos ei muuteta takaisin tänne niin tämän kuvan perusteella etsin sitten kotia sieltä missä ollaankaan. Mietin jo sitäkin että olisinko sittenkin onnellisempi asuessani kadun toisella puolella niin että tämä talo näkyisi aina ikkunasta?

Asiasta kolmanteen: Sipippulan kummit Sini ja Valter tulee tänne tiistaina ja ovat täällä toukokuun viimeiseen viikkoon asti, eli päivityksiä tullee hetken aikaa vähän tavallista harvemmin.

äiti

Suomikoulussa on viime kerroilla tehty äiti-aiheisia töitä äitienpäivän jumalanpalvelukseen näytille. Suosikkityöni oli erään juuri kirjoittamaan oppineen suomikoululaisen työ, jossa luki muun muassa että "äiti tulee aina surullisen lapsen viereen istumaan".

Kiitos oma äitini että olet tarvittaessa istunut surullisen lapsen vieressä.

Kuva on äitin viime toukokuiselta reissulta Montrealiin. Tarkkasilmäiset huomaavat myös Mailiksen kuvassa. Mailis ei kauheasti vielä ymmärrä äitienpäivän merkitystä, mutta se voi sitten ensi vuonna paikkalla tämän vuoden lahjattomuutta ja vaikka leipoa mulle jotain.

lenita ja milwaukee

Ennen Mailiksen syntymää meitä peloteltiin sillä miten yhteensopimaton yhdistelmä kissat (varsinkin kissat joilla on vielä kynnet!) ja vauva on. Kissat puree, raapii sen silmät, aiheuttaa sille allergian ja astman, ja jos vauva ei niistä kuole niin sitten kissat sinetöivät sen kohtalon nukkumalla sen naaman päällä. Anoppi käytti tämän(kin) tilanteen ehdottaakseen että laitamme kissat pois.

Kuin ihmeen kaupalla Mailis kuitenkin on edelleen hengissä ja naarmuton (paitsi raapiessaan omaa naamaansa). Kissat protestoivat aluksi kieltoa tulla meidän makuuhuoneeseen yöksi, mutta muuten yhteiselo on ollut ongelmatonta. Nykyään ne kyllä kiertävät vauvan kaukaa koska Mailiksesta on valtavan hauskaa upottaa pienet nyrkkinsä pehmeisiin karvakasoihin. Edes näissä tapauksissa ei kuitenkaan ole ollut pelkoa siitä että kissat vahingoittaisivat Mailista, ei vaikka Mailis saa yleensä saaliikseen pienen kissan verran karvoja nyrkkeihinsä.

Lenita (selkänojalla) ja Milwaukee (sylissä) kyllä arvostavat nykyään kovasti aikaa jolloin Mailis nukkuu, ja me ehditään rapsutella niitä ja sylikin on vapaa.

kömpelö kotimamma

Olen ollut hyvin vastahakoinen vaunuilija ja sen sijaan intohimoinen kantoliinailija koko hurjan kahdeksan kuukauden äitiyteni ajan. Olen selitellyt tätä rappusten jyrkkyydellä (nuo tuossa takana), julkisen liikenteen käyttöhelppoudella, ja tietysti sillä että Mailis viihtyy valtavan hyvin liinassa. Ne kaksi kertaa kun vaunut ovat ulkoilleet on Vince työntänyt niitä ja minä kävellyt sivussa.

Tänään kuitenkin Vince kieltäytyi tulemasta kirpparille kanssani, ja lähti etukäteen kotiin jättäen minut siis lykkimään yksin rattaita kotiin. Siinä paluumatkalla itseäni lasi-ikkunoista katsellessa ymmärsin miksi oikeasti en halua käyttää vaunuja: niiden kanssa näytan ihan mamma-tantta-tosiäidiltä (ja myös tunnen itseni sellaiseksi). Siis sellaiseksi "hei olen kotiäiti, ja ainut asia mikä minua kiinnostaa on täydellinen vauvani (ehkä marginaalisesti teidän vähemmän täydelliset vauvanne), älkää vaan puhuko minulle muusta kuin vaipoista". Ja kömpelöksikin tunsin itseni vielä: rappusia ei pääse kulkemaan yksin, monissa kaupoissa on kovin kapeat käytävät, ja vaunujen pyörätkin jäävät kiinni kaduissa oleviin koloihin.

Kantoliinan kanssa on sellainen olo että "tässä minä pistelen menemään yhtä sukkelasti ja rivakasti kuin ennenkin, ja katsokaa tätä himolenkkeilijät ja muut, minullapa on vielä trendikkäänä lisäpainona söpö vauva." Kantoliinaillessa saa myös hymyjä ja kivoja kommentteja varsinkin mummoilta, ja pysähtyessä kaikki lepertelevät Mailiksen kanssa koska se on aikuisen kasvojen korkeudella.
Vaunujen kanssa saa sellaisia "kiva kun viet koko jalkakäytävätilan jälkeläisinesi" -katseita.

Tai ehkä tämä kotiäitiangsti johtuukin vain tuosta kotiäitimekosta.

kolmas kerta toden sanoo

Nyt kun uuteen maahan muutto alkaa tuntua todelliselta, olen alkanut miettä mitä meillä on kaapeissa sellaista mitä ei kannata pakata muuttokuormaan. Hyväntekeväisyyskirpparille meneviin kasseisin on päätynyt kulahtaineiden ja muuten vaan outojen vaatteiden lisäksi pari juttua joiden sinne laittaminen vähän harmittaa.

Tuo ylimmän kuvan alemman pikkulaukun ostoa mietin niin pitkään että jopa jätin sen ensin ostamatta, ja jouduin pitkään kuuntelemaan Vincen saarnaa siitä miten huono ostos se on ("se näyttää ihan joltain ala-astelaisen epäonnistuneelta askarteluprojektilta!"). Ihan halpakaan se ei ollut (alennuksessa kylläkin), ja se oli jopa jotain merkkiäkin (Kenzie). Tästä huolimatta olen käyttänyt sitä ehkä 2 kertaa, ja niinäkin kertoina puoliväkisin, koska olisin paljon mieluummin ottanut mukaan tuon ylempänä roikkuvan kirjaillun kassin jonka ostin kahdella dollarilla katukirppikseltä. Pakko sitä oli kuitenkin pari kertaa käyttää ettei Vince olisi päässyt sanomaan olleensa oikeassa.

Tämä ihanan tuntuinen ja lämmin villatakki taas on monen vuoden takainen joululahja Vincen isoäidiltä. Tätä en ole pitänyt kertaakaan, koska en osaa olla poolokauluksessa enkä oikein siniharmaassa värissäkään. Villapaidan merkki on muuten sattumalta tuo sama Kenzie kuin tuon laukunkin.

Meinasin jo että tästä merkistä on siis tulevaisuudessa viisaampi pysyä kaukana, kunnes tänään pääsin ilman vauvaa kirpparille etsimään farkkuja joista voi leikata shortsit (Mailis jäi kotiin harjoittelemaan ilman äitiä oloa Vincen kanssa). Useamman huonosti istuvan parin jälkeen käteen osui allaolevat, täydelliset kesähippifarkut! Ja ihan oikein arvasitte, merkki oli taas se Kenzie.

Niissä on sivuissa kirjailua ja kukkia! Ensi kesänä en muuta käytätkään kuin näitä ja tyynyliinapaitoja.

Mutta takaisin poistokuormaehdokkaisiin: nämä kengät on Vincen yllytyksen tuloksena tehty kirppisostos. Ne istuu tosi hyvin ja ovat mukavat jalassa, mutta ne eivät vaan oikeen sovi mun muihin vaatteisiin. Luulen että koitin siellä kirppiksellä vakuutella itselleni että nuo ovat musta-valkoiset, mutta kyllä ne vaan ovat tummansini-valkoiset.

Voiko näitä kaikkia nyt oikeen poiskaan antaa? Sini, odotanko että tulet tarkistamaan kassit ennen kuin vien mitään pois?

tam tam

Montrealin keskellä on vuori niin kuin kaupungin nimestäkin voi päätellä (mount real),ja vuoren itäpuolella on puisto jonka keskellä on ensimmäisessä kuvassa näkyvä patsas. Kesäsunnuntaisin (eli heti kun säät sallii siihen asti että syyssateet alkavat) patsaan juurella kokoontuu kaikenlaiset hipit bongorumpuineen ja muine soittimineen. Musisoijat, tanssijat ja katselijat muodostavat useita pieniä ja isompia ryhmittymiä patsaan läheisyyteen, ja lisäksi koko muu puisto on koirien, lasten ja piknik-kansan valloittamaa.

Tänään meidän kesän tamtam-kausi alkoi kavereiden kanssa viltillä istuskellen. Mailis onnistui ruohonsyömisen lisäksi nuolaisemaan mun jäätelöä ja poimimaan viltiltä pikkiriikkisen palasen Vincen voileivästä tippunutta savulihaa. Varjossa oli vielä vähän viileää, mutta auringossa oli jo ihan kesän tuntua.

vaiheessa

Villatakki kasvaa tasaiseen tahtiin puikoilla, ja selkäkappale on jo melkein valmis. Se on kuitenkin niin isotöinen että kudoin välipalatyönä uudet varret kumppareihin. Nuo kumisaappaat olivat (liian) pitkävartiset, joten leikkasin ne reippaasti saksilla hyvänmittaisiksi. Olen tyytyvänen pituuteen, mutta mua on ärsyttänyt miten nuo varret näyttävät, no, saksillaleikatuilta. Nyt kun vielä löydän liiman jolla saan ne kunnolla kiinni niin johan kelpaa.

Mailiksellakin on muutama projekti vaiheessa. Aamupalapöydässä se opetteli pinsettiotetta aika tuloksekkaasti (ote on jo hyvä, mutta ruuan suuhunvieminen on vielä vähän vaikeaa), ja olen ihan vakuuttunut että pian se sanoo ensimmäsen sanansa. Olin jo melko varma että se sanoi tarkoituksella "kitta!" kun kissa hyppäsi sänkyyn aamulla.