Åland - eckerö

 

 

Ravintoloiden lisäksi toinen Ahvenmaanreissun kohokohta oli Eckerö, Suomen läntisin kylä. 

Vaikka Manner-Suomessa helteet jatkuivat niin Ahvenanmaalla tuuli ja satoi lähes vaakasuoraan, ja "lämmintä" oli noin 13 astetta. Onneksi lapsille oli vaatteita mukana, ja itse satuimme maanantai-iltana kävelemään iltapäiväteen jälkeen ulkoiluvaateliikkeen alennusmyynnin ohi. Ilman uusia takkeja ei olisi taidettu tarjeta.

 

Ennen vanhaan postitie jatkui Eckeröstä merta pitkin Ruotsiin, ja Venäjän silloinen tsaari rakennutti sinne aika mahtavan postitalon.

Postitalossa ei ikävä kyllä ole museo- tai muuta yleisölle avointa toimintaa, mutta valtavan ihana kahvila siellä oli. Valkoiseksi rapattujen seinien ympäröiminä oli hyvä istua talonpoikaissohvassa uunituoretta pullaa syöden ja kuumaa teetä hörppien.

 

 

Pois ajaessa pysähdyttiin vielä Eckerön kirkossa jossa Vince näki katosta riippuvan laivan (se oli jostain lukenut että niitä on kaikissa saariston kirkoissa, ja odotti innolla näkevänsä sellaisen).

Åland

 

 

 

Siniltä ja Valterilta ajoimme maanantaiaamuna laivaan ja suuntasimme kohti Ahvenanmaata! Mailis oli noin viikon etukäteen innoissaan pallomerestä, mutta itse olin varsin tyytyväinen kun laivasta pääsi pois jo Maarianhaminassa eikä tarvinnut risteillä Tukholmaan ja takaisin.

Olimme kaksi yötä Maarianhaminassa tyhjässä bed&breakfast -paikassa yötä, ja seikkailimme mummin autolla ympäri saarta tiistaipäivän. 

Parhaiten mieleen reissusta jäi kaikki ne syömiset. Söimme aivan valtavan hyvin oikeastaan joka kerta kun istuimme pöytään, mutta aivan erityisen hyvin söimme Kastelhomlin linnan (toinen kuva) vieressä olevassa ravintolassa (ensimmäinen kuva). Toinen ykkösuosikkimme oli sataman vieressä oleva pieni ravintola josta näkyi merelle kolmeeen suuntaan. Suosittelen Ahvenanmaata ehdottomasti ruokaturisteille!

turku - sini & valter

 

  

Ensimmäisenä Vincen suomiviikonloppuna suuntasimme Turkuun Sinin ja Valterin luo. Matkalla sinne kävimme Kupittaan puistossa keinumassa, ja huomasimme siellä mahdollisuuden kokeilla vedenpäällä kävelyä tuollaisen ilmapallon kanssa. 

Koska Mailiksen suomenreissut ovat kavereiden puutteesta johtuen vähän tylsiä sai se kokeilla kuplakävelyä hyvitykseksi. Aluksi vähän jännitti, mutta kivaa oli! 

 

 

Sunnuntaina oli ohjelmassa hellettä, Ruissalossa vaeltelua, ja pitkä iltapäiväistuskelu Koulun pihalla. Bea jaksoi istuskella syöttötuolissa ja Mailis löysi keinukavereita muiden terassilla istuskelevien vanhempien lapsista. Aika hyvä päivä, vaikka hiukan taidettiin kaikki saada liikaa aurinkoa.

noora ja petteri

 

 

Toukokuun lopussa synttäriyllätykseksi Petteri, Noora ja Markus ajelivat Kuusjoelle kahville. En muista milloin viimeksi olen juhlinut synttäreitä serkun ja sedän seurassa, niin että nämä synttärit jäivät kyllä mieleen!

Vince saapui tätä edeltävänä päivänä Suomeen, ja seikkaili loput kaksi viikkoa meidän kanssa. Ensimmäisenä päivänä opetin sitä ajamaan käsivahteisella autolla, ja toisena päivänä se melkein peruutti äitin auton puuhun.

isomummi mailis

 

Yksi reissun ehdottomista kohokohdista oli yökyläily isomummi Mailiksen luona Mynämäellä. Pienempi Mailis oli kovin innoissaan kaikesta kyläilyyn liittyneestä perunapellonhoidosta: autonhakureissulla istutettiin perunoita, tässä niitä lanataan (?), ja viimeisellä käynnillä pelto jo viheriöi versoista!

Perunoiden jälkeen käytiin viemässä kieloja sukuhaudoille. Tässä vasemmalla mummin puolen eli Simolan suvun hauta, ja oikealla Mailiksen takana yksi Sikilän sukuhaudoista, se johon pappa on haudattu. Mummi lisäsi siihen myös meidän isälle laatan vaikka tuhkat on siroteltu muualle. Tuntuu kivalta että nyt haudassa on isänkin nimi.

 

Näiden puuhien lisäksi ehdittiin käydä ainakin kirpparilla, kirjastossa, puistossa keinumassa, ja kivassa uudessa kahvilassa luonaalla. Isosetä-Matin mökillä käytiin osana kotiseutukierrosta jossa käytiin hiukan läpi suvun historiaa Mynämäellä. Mummi on kohta kahdensankymmentävuotias ja täytyy kyllä nostaa hattua sen jaksamiselle kun itseänikin näin touhukkaat reissut tuppaavat väsyttämään.

Toisena iltana saimme sentään lapset aika aikaisin nukkumaan ja sitten ehdittiin hiukan istua terassilla ja siemailla viintä mummin kanssa rauhassa. Pienempi Mailis muuten nukkui reippaasti molemmat yöt isomman Mailiksen vieressä, ja vei viimeisenäkin aamuna tottuneesti yöpuvun takaisin mummin sänkyyn tyynyn alle.  

Onneksi saatiin mennä kylään, ja meillä oli niin kivaa että mennään ensi kerrallakin jos kutsu vielä tulee.

P.S. Koska lapsenlapsenlapsella on sama nimi kuin isomummilla, taisi välillä käydä niin että mummi hypähti komentaessani (pienempää) Mailista vähän kovemmin. Niin kuin vaikka karjaistessani että "Nyt Mailis keräät ne vaatteet siitä lattialta!" tai "Mailis kengät jalkaan, me mennään nyt!".

helvillä

 

Koska meillä oli käytössä auto horisontti laajeni ihan erilaiseksi kuin edellisillä Suomenvierailuilla. Yleensä olemme matkustelleen vain Turku-Helsinki junaradalla, mutta nyt lähdimme Tampereen suuntaan vanhan koulukaverin perheen luokse asti kylään.
Olimme Helvin kanssa oikeastaan aika lyhyen ajan hyviä ystäviä lukiossa, ja sen jälkeen emme olekaan nähneet toisiamme. Viitisen vuotta sitten aloimme uudestaan jutella facebookin kautta esikoistemme syntyessä vain muutaman viikon päässä toisistaan, ja siitä asti olemme satunnaisesti pitäneet yhteyttä virtuaalisesti. Tänä vuonna molempiin perheisiin syntyi toinen lapsi.

Siitä huolimatta ettei oltu nähty toisiamme kymmeneen vuoteen jatkoi juttu melkein siitä mihin se oli viimeksi (facebookissa) jäänytkin. Lapsilla sen sijaan yhteinen sävel ei löytynyt yhtä helposti, ja Mailis ja Veikko kinasivat ihan joka asiasta koko vierailun ajan. Lelujen jakamisen lisäksi tapeltiin siis siitä kumpi saa käyttää parempaa lautasta, istua paremmalla tuolilla, pestä ensin kädet...
Mutta Mailiksen suomi on vihdoinkin niin hyvää että kaikki riidat (ja myös riidaton leikki) käytiin suomeksi!

Nahistelusta huolimatta meille oli tosi kiva reissu Helvin ja Mikon rennossa hippikodissa. Leikimme pihalla, söimme oman kanalan munia, nukuimme makoisasti vierasmajassa, kävimme Herra Hakkaraisen talossa vierailulla, pystytimme pyykkienkuivaustelineen, ja viimeisenä iltana kylvetimme lapset pihalla. Varsinkin nuo kaksi vauvaa soikossaan olivat supersuloinen näky.
On myös yllättävän helppo vierailla lapsiperheessa missä on samanikäisiä lapsia kun löytyy syöttötuolia, rattaita, matkasänkyä ja ammeita jokaiselle.

Kiitos kivasta reissulta Helville ja Mikolle!

P.S. Menomatkalla huomasi ettei Mailis ole kasvanut Suomessa: ajettuamme kuusjoen metsäteitä noin vartin verran Mailis kysyi takapenkiltä "missä kaikki muut autot on?"

keravan isomummi

Jutut eivät ihan taida tulla aikajärjestykssä, mutta viis siitä. Keskitytään ollennaiseen eli isomummiin joka matkusti junalla meitä katsomaan oikein yökylään asti. Näimme mummin onneksi vielä uudestaan kun kävimme loman lopussa Vincen kanssa mummin luona Keravalla luonaalla, ja tapasimme samalla enoja ja tätia. Vaikka tuollaiset sukulounaat ovat nekin ihania, niin oli vielä kivempaa kun sai jutella mummin kanssa niin ettei sen tarvinnut koko ajan olla laittamassa ruokaa kaikille, sai saunoa rauhassa, ja käydä kävelyllä isomummin ja Mailiksen kanssa. Iso mummi ja Bea tulevat oikein hyvin juttuun ja on iso harmi ettei voida nähdä useammin. Toinen harmi on että aina unohdan ottaa kuvia silloin kun on kivaa.

äidillä ja teijolla

Ensimmäinen matkapostaus!
Lentomatka meni hyvin, ja saavuimme vähän väsyneinä mutta suurimmitta kommelluksitta Hensinkiin missä mummi oli meitä vastassa. Mailis nukkui tapansa mukaisesti hyvin vähän lennolla, mutta on vihdoinkin niin iso että itse sain torkkua rauhassa Bean nukkuessa.
Äidin (tai siis mummin) luona meitä odotti sängyt kaikille (Beakin sai naapurista matkasängyn lainaan), ja nukuttiin makeasti aamuun asti saatuamme painaa päät oikeisiin tyynyihin.

Ensimmäisellä viikolla nähtiin Siniä ja Valteria, nähtiin vähän kavereita, ajettiin Mynämäkeen hakemaan mummilta auto lainaan, ja käytiin retkeilemässä Teijolla.

 

 

Osa piknikeväistä tehtiin kotona, ja sitten matkalta haettiin nakkeja ja makkaroita grillattavaksi. Reippailimme tämän kukkulan päälle rattaiden kanssa grillauspaikan perässä, mutta sellaista ei sitten ollutkaan. Muita eväitä syödessämme huomasimme että ne makkaratkin taisivat unohtua johonkin, sillä ei niitä ainakaan eväslaukusta löytynyt.

Tässäkin varmaan mietitään vakavina makkaroiden kohtaloa.

 

 

 

Teijolla on myös kaunis pieni ruukkialue, jossa käytiin kahvilla ja otetiin kuvia sillalla.

Takaisin autoon päästyämme totesimme etteivät makkarat jääneet sinnekään, ja päädyimme syyttäämään minua siitä että ne olivat huomaamattani tippuneet rattaista lykätessäni niitä jyrkkää ylämäkeä.

Viimeisellä lomaviikolla ne makkarat sitten löytyivät vaunujen laukusta, oho.

kohta!

Loma ja lomaltapaluu on vaatinut veronsa, ja Beakin taitaa tehdä lisää hampaita (tai sitten nukkuu muuten vain kovin huonosti). Mutta lupaan kohta saada aikaiseksi laittaa reissukuvia!