äitienpäivä

Ensimmäinen äitienpäivä kahden lapsen äitinä on takana!

Viikolla vielä mietin että aamupala sänkyyn olisi hieno juttu, mutta eilen rupesin visualisoimaan miten seesteistä olisi nauttia kakkua (ja juomia!) sänkyssä terhakkaan vauvan ja tohkeisen nelivuotiaan kanssa, ja päätin että ehkä sitten joskus 10 vuoden päästä tilaan äitienpäiväaamupalan sänkyyn. 

Juhlistimme sitten mukavasti pöydän ääressä istuen. Suolaisen aamupalan jälkeen sain lahjat: Mailikselta tarhassa tehdyn varsin kimaltelevan valokuvakehyksen ja Vinceltä netistä itse tilaamani rannekorun. Olin oikein iloinen lahjoistani.

Ennen makeaa aamupalaa kävimme pikaisella aamukävelyllä hyisessä ilmassa. Vaikka täällä on ollut jo monena päivänä yli 25 astetta lämmintä, putosi lämpötila viime yönä pakkasen puolelle ja tuuli kävi aamulla luihin ja ytimiin asti. 

 

Bea nukahti kävelyllä odotetusti rattaisiin ja Mailiskin jäi ulos leikkimään kavereiden kanssa, joten nautimme siis kakkua ja teetä pelkässä aikuisseurassa. Loppupäivä meni yhtä letkeissa tunnelmissa, ja nyt kun saan toisenkin lapsen kohta nukahtamaan taidan mennä keittämään päivän toisen pannun aikuisteetä.

P.S. Keskiviikkona saavumme Suomeen omat äitienpäivälahjat matkalaukussa. Sitä odotellessa hyvää äitienpäivää omalle äidille ja mummeille tätäkin kautta!

P.P.S. Pitääköhän synttärilahjaksi toivoa silitysrauta ja -lauta että saisi pöytäliinan silitettyä...

tsä-däm!

Tiistaina Vince lähti työhaastattelumatkalle, ja Mailis alkoi heti kyselemään montako yötä kestää ennen kuin papa tulee takaisin. 

Vince ilmoitti haastetteluaamuna nukkuneensa yöllä jännittyneenä muutaman tunnin ja nekin huonosti, ja kertoi että uudet, haastattelua varten hankittujen kenkien hiertämät vesikellot olivat edelleen vereslihalla (matkaan lähti vanhat kengät).

Sain muutaman varovaisen positiivisen tekstiviestin kesken haastattelupäivän, ja haastattelun päätyttyä Vince soitti ja kertoi että ihan hyvin meni. Kaikki ihmiset olivat olleet oikein mukavia, ja esityskin meni hyvin vaikka se oli pitkän päivän viimeinen homma. 

Sen jälkeen Vince suuntasi illalliselle vanhempiensa kanssa, ja siirtyi sieltä (usealle) oluelle kaverinsa Guillaumen kanssa (sen joka oli Suomessa best manina meidän häissä).

Tänään lentokentältä saapui siis aika ryytynyt ja väsynyt matkaaja joka heittäytyi heti sohvalle pitkäkseen.

Kauan Vince ei ehtinyt siinä maata ennen kuin puhelin soi, JA SILLE TARJOTTIIN SITÄ PROFESSORIN PAIKKAA!

Vince oli viimeinen haastateltava, ja komitea oli kokoontunut heti seuraavan päivänä ja tehnyt päätöksensä. 

Vielä emme tiedä alkaako pesti syksyllä vai onko aloitusajassa neuvottelunvaraa (nyt siis alkavat neuvottelut).  Saan omat opintoni loppuun ensi vuonna myös sieltä jos lähtö tulee heti, mutta koitamme neuvotella niin että saisimme olla täällä vielä vuoden. 

Joka tapauksessa palaamme Montrealiin ja etäsuhde toisen puolen sukuun loppuu! Huojennus on valtava, ja epäilen että tältä tuntuu jos saa lottovoiton.

no nyt (ja stressiä)

Kevät tulla kitkutteli hitaaaaasti koko viime kuun, ja sitten tuli rytinällä. Päivälämpötilat on jo tasaisesti kahtakymmentä ja yötkin sen lämpöisiä että voi nukkua ikkuna raollaan. Nämä ilmat pääsivät tietysti yllättämään kalpeaihoisen kuin ensilumi autoilijat, ja ensimmäiset auringonpolttamat hankin eilen. Lauantaina oli kommuunin kevättalkoot, ja siinä puskia trimmatessa ja uusia istutuksia maahan laittaessa meni ihan koko päivä kauniissa auringonpaisteessa. Nyt on sitten niska, korvat, päänanha jakauksen kohtaa ja käsivarret helakan punaiset. Beakin sai naamaan vähän liikaa aurinkoa siitä huolimatta että se vietti päivänsä vaunujen aurinkokuomun alla hattu päässä. Mailis-vilukissa sen sijaan viiletti pitkähihainen päällä ja säästyi polttamilta, samoin kuin Vince joka vietti taas lauantain tietokoneluokassa.
No mutta jo ensi keväänä muistaisi alkaa käyttämään aurinkorasvaa ennen kuin palaa.

Keskiviikkona Suomessa vietettiin vappua, ja me kävimme kahden tunnin vierailulla kahdella ala-asteella. Toiseen Mailis on ensimmäisellä varasijalla, ja toinen on sen naapuruston koulu eli se johon sillä on paikka varmasti. Tässä vaiheessa tämä Mailiksen kouluilla käyttäminen ja siihen liittyvän paperisodan käyminen tuntuu erityisen turhauttavalta kun ensi viikolla Vincellä on se työhaastattelu Montrealissa. Olemme koittaneet olla puhumatta mahdollisesta muutosta kotona ettemme turhaan stressaa Mailista, sillä stressaamme jo itse ihan riittävästi koko perheen tarpeiksi. Jos paikka lohkeaa niin sitten se stressi vasta alkaakin kun pitääkin aloittaa ihan nollasta koulun etsiminen!

No mutta onneksi kukkia on sentään kaikki paikat täynnä, ja auringonpolttamatkin paranenevat parin päivän sisällä.