koulunalku

Ainoanakaan aikaisempana vuonna ei olla odotettu näin hartaasti elokuun loppua, mutta vihdoin odotus palkittiin ja koulu alkoi! Pitkin kesää on jännitetty että alkaako koulu ja miten alkaa (vaikka jotenkin osa-aikaisesti), mutta onneksi tarkoitus ainakin on että se sujuu ihan tavallisena lähikouluna (koputetaan puuta).
Mailis menee yläkouluun, ja siellä on koulupukupakko. Koulupuvun eri osat on siis ostettu jo kesällä hyvissä ajoin, ja ihan vaan vähän kinasteltu vanhempien kanssa siitä että saako koulupukuun kuuluvan hupparin kanssa mennä joka päivä kouluun (ei saa, ei ainakaan ensimmäisenä päivänä). 

Bealla saa koulussa olla päällä mitä vaan, mutta sekin halusi tilata H&M:stä itselleen "koulupuvun" kun isosiskollakin on.  

Mailiksen uusi koulu on vain muutaman kilometrin päässä kotoa, ja sinne pääsee helposti pyörällä tai kävellen. 

Ensimmäisenä aamuna Vince pyöräili Mailiksen mukana ja haki sen kotiinkin, mutta tästä eteenpäin se menee sinne yksin tai kavereiden kanssa. 

Koulussa on yleisissä tiloissa maskipakko, joten loppukesästä ompelemani maskit pääsivät vihdoin tositoimiin. 

Vaikka Mailis ei ole maskista innoissaan, niin se sanoi että tämä hänen kuosinsa oli vähiten kamala maskeista mitä hän näki koulussa. Huomenna Mailis onkin sitten taas jo kotona, sillä yläkoulu alkaa porrastettuna jotta kaikille luokka-asteille saadaan rauhassa teroitettua korona-varotoimet. Vasta ensi torstaina siellä on koko koulu yhtä aikaa. 

Bealla ei ole maskipakkoa mutta suositus on, joten sekin laittoi sen naamaansa päästyään porttien toiselle puolelle johon en päässyt itse tänä vuonna ollenkaan mukaan. 

Molemmat lapset olivat tosi innoissaan kouluunpaluusta, mutta niin olivat kyllä vanhemmatkin!

viimeinen kesälomareissu ja uusi serkku

Olin varannut meille kesäloman viimeiseksi viikonlopuksi vielä yhden miniloman Ottawan pohjois-puolella sijatsevan ison kansallispuiston läheisyyteen. 

Matkalla kohteeseen pysähdyimme Ottawaan jäätelölle ja pistäytymään parlamentin edessä.  

Mailiksen luokan oli tarkoitus mennä keväällä Ottawaan yönyli-luokkaretkelle, mutta ehkä oli melkein sama asia käydä siellä pikaisesti vanhempien ja pikkusiskon kanssa (ei ollut). Olikin ehkä siis parempi jatkaa matkaa eteenpäin heti kun jäätelöt oli syöty. 

Seuraavana aamuna herättyämme majapaikassa pakkasimme mukaan eväät, ja suuntasimme kansallispuistoon.

Siellä olisi varmaan voinut patikoida ihan oikeastikin, mutta meille riitti kävely leveillä ja hyvinhoidetuilla reiteillä, jotka muistuttivat enemmän teitä kuin polkuja. Lauantaiksi sattui onneksi tosi hieno ilma, eikä edes ollut liian kuuma. Syy miksi olin varannut matkan juuri tänne oli se, että lyhyehkön kävelymatkan päässä parkkipaikasta kansallispuistossa oli vanhan tehtaan rauniot joita pääsi katsomaan. 

Joku bisnesmies sata vuotta sitten oli rakentanut metsän suojaan tehtaan jossa se kehitteli erilaisia kemikaalisia lannoitteita, mutta kun tehdas ei ollut kannattava vielä siinäkään vaiheessa kun bisnesmies kuoli, annettiin sen vain raunioitua tänne metsään. Ja nyt se siis kuulu valtiolle. Vietimme pitkän tovin raunioilla ja kosken kivillä kiipeillen ennen kuin menimme uimarannan kautta takaisin majapaikalle. 

Samaan aikaan kun me vietimme rentoa rauniolomaa, Vincen sisko Camille oli synnyttämässä, ja Mailiksella ja Bealla on nyt ensimmäinen serkku tällä puolella Atlanttia! Pääsimme viime viikolla katsomaan Éloi-poikaa ja vähän väsyneitä vanhempia.  

Aika söpö oli.

Bean synttärit

Bean täytti kahdeksan jo yli kuukausi sitten, mutta blogia on kesällä(kin) päivitetty laiskasti kuten huomaatte.

Päivänsankari sai kakkua sänkyyn, mutta tuli sitten syömään lisää aamupalapöytään. Bean lahja (välineet mikrobien ja bakteerien tutkimiseen) on tässä ja avattu, ja Mailis on oman lahjansa kimpussa.

Mailiksen synttärithän on vasta syyskuussa, mutta koska se sai meiltä lahjaksi pelin jolla saa harjoitella koodaamista, päätimme antaa sen jo nyt kun sen äärellä pohtimiseen on aikaa. Alkuosan koodaamiset se sai hoidettu itse, mutta vaikeampiin tehtäviin se on tarvinnut vähän apua. 

Kanada tai Quebec ei juurikaan ole löysännyt korona-ohjeita, joten mitään varsinaisia synttärijuhlia ei voinut järjestää tänä kesänä. Bea on kuitenkin leikkinyt muutaman saman kadun lapsen kanssa nyt kesällä kun voi olla ulkona, ja kutsuin siis nämä muutenkin meidän pihalla usein leikkivät lapset pieniin "synttäreihin".

Koulukavereiden kanssa järjestettiin etäjuhlat virtuaalisesti, ja yhtenä iltana kutsuttiin grandmaman puolisoineen syömään meille (nekin juhlinnat saattoi pitää ulkona). Vaikka etukäteen surkuttelin vähän että kovin tulee ankeat syntymäpäivät, niin nämä useat pienet juhlinnat jaettuna monelle päivälle tuntuivat vievän juhlakalun huomion kaikesta siitä mitä ei tänä kesänä voinut tehdä.