viimeinen kesälomareissu ja uusi serkku

Olin varannut meille kesäloman viimeiseksi viikonlopuksi vielä yhden miniloman Ottawan pohjois-puolella sijatsevan ison kansallispuiston läheisyyteen. 

Matkalla kohteeseen pysähdyimme Ottawaan jäätelölle ja pistäytymään parlamentin edessä.  

Mailiksen luokan oli tarkoitus mennä keväällä Ottawaan yönyli-luokkaretkelle, mutta ehkä oli melkein sama asia käydä siellä pikaisesti vanhempien ja pikkusiskon kanssa (ei ollut). Olikin ehkä siis parempi jatkaa matkaa eteenpäin heti kun jäätelöt oli syöty. 

Seuraavana aamuna herättyämme majapaikassa pakkasimme mukaan eväät, ja suuntasimme kansallispuistoon.

Siellä olisi varmaan voinut patikoida ihan oikeastikin, mutta meille riitti kävely leveillä ja hyvinhoidetuilla reiteillä, jotka muistuttivat enemmän teitä kuin polkuja. Lauantaiksi sattui onneksi tosi hieno ilma, eikä edes ollut liian kuuma. Syy miksi olin varannut matkan juuri tänne oli se, että lyhyehkön kävelymatkan päässä parkkipaikasta kansallispuistossa oli vanhan tehtaan rauniot joita pääsi katsomaan. 

Joku bisnesmies sata vuotta sitten oli rakentanut metsän suojaan tehtaan jossa se kehitteli erilaisia kemikaalisia lannoitteita, mutta kun tehdas ei ollut kannattava vielä siinäkään vaiheessa kun bisnesmies kuoli, annettiin sen vain raunioitua tänne metsään. Ja nyt se siis kuulu valtiolle. Vietimme pitkän tovin raunioilla ja kosken kivillä kiipeillen ennen kuin menimme uimarannan kautta takaisin majapaikalle. 

Samaan aikaan kun me vietimme rentoa rauniolomaa, Vincen sisko Camille oli synnyttämässä, ja Mailiksella ja Bealla on nyt ensimmäinen serkku tällä puolella Atlanttia! Pääsimme viime viikolla katsomaan Éloi-poikaa ja vähän väsyneitä vanhempia.  

Aika söpö oli.