joulu

Joulukuussa on juhlittu joulua moneen kertaan monella eri kokoonpanolla, alkaen jo itsenäisyyspäivän jälkeen suomikoulun joulujuhlassa. 

Bea (äärivasen) uskalsi tänä vuonna jo laulaa aika hyvin! Mailiksen ryhmästä oli kännykässä ainoastaan tämä tosi epätarkka kuva:

Juhlimme tänä vuonna toistamiseen oman joulun jo talvipäiväntasauksena menemällä perinteisesti joulusaunaan koko perheen voimin (yleensä saan vain joko lapset tai Vincen seuraksi).

Sitten avattiin lahjoista kaikki ne jotka olivat tulleet Suomesta ja Euroopasta. Iso kiitos kaikille kaukomaiden tontuille, tämä on omasta mielestäni (ja lastenkin mielestä) se paras joulu!

 Lopuksi syötiin rosollia, kotijuustoa, ja kalaa niin kuin muissakin suomalaisperheissä.

Sain työt valmiiksi ehkä 20. päivä, ja lähdimme sukujoulunviettoon Bromontiin 23. päivä. Siinä välissä lähinnä nukuin ja katsoin telkkaria ja nukuin lisää. Tämä lukukausi oli aika rankka työmäärältään ja myös sosiaalityömäärältään, silla jotenkin sattui sellainen lukukausi jolloin lähes joka luennon jälkeen joku oppilas jäi kertomaan henkilökohtaisista ongelmistaan. 

Lisäksi Vince melkein vaihtoi työpaikkaan (tien toiselle puolelle, kauppakorkeakouluun), ja tarvitsi ensin konkreettista apua (=aikaa) haastatteluun, ja sitten aika paljon henkistä tukea päätöksen tekemiseen sillä molemmissa paikoissa oli puolensa ja miinuksensa. Lopulta se päätti jäädä nykyiseen pestiinsä valtiotieteiden laitokseen, mutta itsestä kyllä tuntui että koko lukukausi meni tarjoten tukea oppilaille tai Vincelle. 

Onneksi tämä kaikki on nyt takana! Bromontissa menimme ensimmäisenä iltana perinteisesti metsään nuotiolle aloittamaan joulun, joskin tällä kertaa metsäporukka oli ainakin puolet pienempi kuin viime vuonna. 

Yleisestä väsymyksestä kertonee sekin että emme ottaneet juuri yhtään kuvaa joululta, eikä ainuttakaan kuvaa varsinaisesta aattoillasta.

Kirkosta on yksi kuva jossa lapset ovat Cristina-tädin sylissä tyytyväisinä siitä että saivat sen kirkkoon mukaan tänä vuonna (pakanajoukkoa on useana vuotena ollut aika hankala kiristää kirkkoon mukaan). 

Aattopäivänä Vince ja lankomies askartelivat biljardipöydän kanneksi pöytätennispöydän, ja sitä pelattiin sitten koko joulu. Vain yksi pelaaja kaatui kuusen alla olevien lahjojen päälle, ja toinen pelaaja kuuseen...

Menimme tänä vuonna Vincen isän mökille vasta 27. päivä, ja lapset jäivätkin sitten sinne viettämään joululomaa kun me ajoimme seuraavana päivänä kotiin. Vince ajaa hakemaan lapset huomenna, ja uusi vuosi vaihtuu naapureiden seurassa varmaan aika rauhallisissa merkeissä.

Mailis parlamentissa

Mailiksen koulussa tehdään viidennellä luokalla "bisnesprojekti", ja viime vuonna Mailiksen opettaja oli siis inspiroitunut sen eväissä olleistä mehiläisvahakääreistä. Lapset saivat satoja tilauksia, ja tämä aiheutti pienoisen mediahuomion: Mailis oli luokkakavereineen keväällä iltauutisten loppukevennyksen aiheena, ja lapsille suunnatussa lehdessä oli myös juttu heistä.

Viime viikolla paikallinen parlamentaarikko kutsui viidennen luokan opet ja 9 oppilasta provinssin parlamenttiin Quebecin kaupunkiin tutustumaan ja saamaan kunniamaininnan projektista. 

Meillä oli Vincen kanssa molemmilla työasioita joita ei voinut siirtää, mutta onneksi Mailis pääsi reissuun luokkakaverin äidin kanssa.

Lapset pääsivät vierailemaan parlamentissa, ja osallistumaan täysistuntoon parvelta sitä kuunnellen. Täysistunto oli kuulemma aika pitkäveteinen, mutta Mailis oli innostunut itse parlamenttirakennuksesta, ja siitä että kaikilla kansanedustajilla on oma toimisto.

 

Ehkä tässä siis istuu Kanadan tuleva nuorin pääministeri?

marraskuun kuulumisia

Marraskuu on mennyt perinteisissä merkeissä (kokeita valmistellen ja korjaten), eli keittiö näyttää aika usein tältä. Lisäksi olen sumplinut ensi vuoden töitä, ja tietysti koittanut tehdä jouluvalmisteluja myös. 

Tänä vuonna askartelimme suomikoulussakin joulutervehdyksiä suomiyhteisön vanhuksille. Lapset piirsivät ja isoimmat kirjoittivat henkilökohtaisen tervehdyksen kortteihin, ja viime viikonloppuna pakkasin kaikki kortit postittamista varten. 

Koulu- ja suomikoulutöiden lisäksi ehdin yhtenä viikonloppuna kaverin mökille kun lapsilla oli partion yöretki samalla suunnalla (Bea tosin ei viela uskaltanut jäädä yöksi). 

Mökillä sai hakata puita ja sitten saunoa pitkän kaavan mukaan. Seuraavana aamuna hoidin puunhakkaamisesta kipeytyneitä lihaksi "kaatamalla" pari pikkukuusta, joista pari pääsi kotona ovenpieleen, ja pienin pöytäkuuseksi. 

Varsinaista kuusta ei vielä olla haettu, mutta ensimmäinen satsi joulukeksejä on jo leivottu!

15 vuotta naimisissa

Lokakuussa tuli täyteen 15 vuotta sittä kun mentiin Glasgow'ssa naimisiin ensimmäisen kerran. Alunperin suunnitelmani oli juhlistaa sitä viime kesänä pysahtymällä Islantiin matkalla Suomeen, mutta hintapolitiikan takia koko suomenreissu jäikin sitten tekemättä viime vuonna. 

Päädyimme sitten varaamaan hotelliviikonlopun marraskuun alussa, jolloin anoppi oli jo suunnitellut ottavansa lapset ja lähtevänsä niiden kanssa Torontoon. Varasimme siis kaksi yötä Fairmount hotellista, jossa saimme saman huoneen jossa Japanin pääministeri oli yöpynyt kun Kanadassa jokunen vuosi sitten pidettiin G8-kokous. 

Kiva että hotelli muistaa vieraita tälläisella henkilökohtaisella viestillä! Vincent ja Fari kiittävät. 

Montebellon kylässä ei ole mitään tekemistä, eli keskityimme nauttimaan hotellin antimista. Tilasimme aamiaisen huoneeseen (luksusta!), ja sitten lueskelimme aamutakeissa. 

  

Uima-allas oli kunnostettu hotellin valmistusmisvuotta (1939) vastaavaan kuntoon, ja kävimme siellä muutaman kerran uiskentelemassa ja ihailemassa arkkitehtuuria. 

Kokeilimme myös curlingia. Se on oikeastaan lähes yhtä helppoa kuin miltä se näyttää telkkarissa, ja ihan yhtä tylsää.

Illastimme myös hotellissa, ja illan päätteksi lisäsin hiukan puita julkisen tilan takkoihin. Niissä kuluu kuulemma kolme mottia puita päivässä (meillä meni 1/3 motti vuodessa kun sai vielä olla takka....)
Aluksi vähän tuntui siltä että tylsää mennä kohteeseen jossa ei ole mitään varsinaista tekemistä, mutta oikeastaan tälläinen hotelliviikonloppu jona emme kertaakaan poistuneet hotellin alueelta olikin tosi rentouttava. Viidentoista vuoden päästä taas uudestaan!

halloween

Tältä näytti keittiössä kun teimme lauantaina lähtöä kauden ensimmäisiin Halloween-juhliin, eli suomikoulun Halloween-Kekreihin. Kissa ei päässyt mukaan.

Tässä potretti koko noitajoukosta. Mailis on tänä vuonna Hermione Harry Potterista, ja yllättävää tässä on vain se että se on ensimmäistä kertaa Harry Potter -hahmo Haloweenina, siitä huolimatta että se on lukenut ne kirjat ehkä jo noin 7 kertaa jokaisen. Nyt sillä on yksi niistä työn alla suomeksi, mutta sitä se jaksaa lukea vain muutaman sivun per ilta.

Molemmat lapset ovat pukeutuneet tällä viikolla naamiaisasuun partioiltaan, ja torstaina (virallisena päivänä) pukeudutaan myös kouluun. Torstai-iltana oli tarkoitus mennä perinteiselle karkki- ja kepposkiertueelle naapurustoon, mutta Montreal siirsi ensimmäistä kertaa historiassa Halloweenin päivää myöhemmäksi torstaiksi luvattujen rankkasateiden ja kovien tuulien takia. Meidän lapset ovat ikävä  kyllä silloin Torontossa jonne Evelyne vie ne lomailemaan viikonlopuksi, eli siirrosta oltiin aika kiukkuisia. Onneksi täällä ei olla kovin sääntörakkaita, ja tämä kielto/suositus näytti johtavan siihen että Halloweenia sitten juhlitaan tänä vuonna molempina päivinä. 

Halloween otetaan täällä aika tosissaan aikuistenkin toimesta, ja naapuri on esimerkiksi koristellut pihaansa näin:

Jopa tuo puuaita on pelkkää Halloween-rekvisiittaa, ja ainakin tuo kummitus on iltaisin valaistu.

Tehtiin lasten kanssa omalle pihalle vähän vähemmän hienoja kummituksia roikkumaan aneemisen omenapuun oksille (en tiedä mikä sitä vaivaa, se on aina jotenkin huonokuntoinen joko keväällä tai syksyllä tai molempina).

Viime vuonna puolet kummituksista lähti ohikulkijoiden matkaan, mutta olipahan sitten taas syy tehdä niitä lisää. Tänä vuonna ne ovat kaikki toistaiseksi pysyneet omassa puussaan.

kanadan kiitospäivä

Lokakuun puolessa välissä vietettiin Kanadan kiitospäivää, ja meille oli tiedossa ajelua sukuloimasta sukuloimaan koko pitkän viikonlopun ajan. Askartelin sitä varten autoon tuollaisen pidikkeen iPadille että takapenkillä olisi vähän rauhallisempaa.

Ensimmäinen etappi oli Vincen isän mökki ja siellä illallinen Danièlen veljien kanssa perheineen. 

Tässä on alkukeitto, ja seuraavaksi tuohon isolle vadille tuli kalkkuna. Siitä sai mukaan niin paljon lihaa että oikeastaan koko seuraavan viikko syötiin kalkkunaa. Jouluna sitten taas uudestaan.

Tässä koko juhlaporukka. Kuvasta puuttuu Vincen sisko Simone joka oli Dublinissa poikaystävän luona käymässä, ja Bea jolle iski joku tauti ja joka oli viereisessä huoneessa tämän näköisenä:

Onneksi olimme joka tapauksessa ajamassa kotiin samana iltana, ja Bea ehti hiukan tokentua ennen seuraavia kestejä. Seuraavana päivänä ajoimme Bromontiin, jossa Evelyne ja Irving järjestivät rosvopaisti-illallisen kaikille lapsilleen ja niiden puolisoille. Tässä siis se porukka:

Tänne meidän piti jäädä yöksi, mutta koska Bea ei ollut edelleenkään ihan kunnossa päätimme ajaa samana iltana kotiin. Mailis tosin päätti jäädä sinne yöksi, ja pääsi osallistumaan loppuillan kurpitsakisaan.

Se oli samassa joukkueessa Irvingin vanhimman tyttären Stephanien kanssa.

Luulen että toi toinen vasemmalta on Mailiksen joukkueen kurpitsa. Kaikki varmaan voittivat.

P.S. Sen verran vielä Mailiksen kuulumisista että se pääsi kuin pääsikin haluamaansa yläkouluun! Se on ihan tässä meidän lähellä, todella hyvä, ja julkinen (eli vanhemmat säästävät todella pitkän pennin). Olemme kaikki tästä todella iloisia!

ilmastomarssi

Ilmastoasiat ovat olleet tapetilla tällä viikolla pitkin maailmaan, ja hyvä niin!
Ruotsin Greta on lakkoillut koulusta viime vuodesta asti, ja itse asiassa niin on lakkoiltu Montrealissakin. Viime keväänä osassa Montrealin kouluista oppilaat lakkoilivat perjantai-iltapäivisin, ja muistaakseni lähes joka perjantai järjestettiin pieni ilmastomarssi johon osallistui vaihteleva määrä oppilaita.

Maaliskuun puolessa välissä järjestettiin vähän enemmän mediahuomiota saanut marssi, johon osallistuin itsekin opettajan roolissa muutaman kollegan kera.

Tässä maaliskuinen delegaatiomme. Vieressäni seisova kolleega aloitti nettiadressin jonka allekirjoittamalla opettajat saattoivat antaa tukensa lakkoileville opiskelijoille (joita koulut virallisesti eivät tietenkään tukeneet), ja parissa päivässä adressi keräsi useita tuhansia allekirjoituksia.

Maaliskuinen ilmastomarssi yllätti järjestäjät suuruudellaan, sillä meitä oli 150 000! Sen jälkeen olemme käyneet yhdessä tai kahdessa marssissa lasten kanssa. Eiliseksi on ollut pitkään suunnitteilla todella iso marssi, johon toivoin voivani viedä lapsetkin siitä huolimatta että se(kin) oli koulu (ja työ)päivä.

Lopulta tällä viikolla kävi ilmi että meidän molempien työpaikkojen opiskelijat äänestivät lakon puolesta, ja päätimme pitää lapsetkin kotona perjantaina. Torstaina teimme lakkojulisteita, ja lauantaina lähdimme aamupäivällä pääkallopaikalle. 

Tässä odottelemme letkan liikkellelähtöä. Olimme samassa seurueessa Vincen perheen kanssa ja yksien naapureiden kanssa, mutta facebookista katsoin myöhemmin että siellä oli ollut tosi paljon tuttuja.

Tämän kuvan nappasin netistä:
Tässä siis eilisen marssin etupää, Ruotsin Greta ja paikallisten alkuperäiskansojen edustajat. Montrealissa on aika hyvin kunnostauduttu siinä että alkuperäiskansojen edustajat ovat usein avainasemassa tälläisissa julkisissa tapahtumissa.

Me emme tokikaan nähneet Gretaa, sillä marssimme ehkä noin kilometrin päässä alkupäästä. Kaupunki oli valmistautunut 300 000:n marssijaan, mutta meitä oli arvioiden mukaan lähes puoli miljoonaa! Mukana Gretan lisäksi oli Kanadan pääministeri, jota emme kyllä myöskään nähneet.
Tässä toinen netistä nappaamani kuva väkimäärästä:

Bea väsyi marssimisesta, ja lopulta annoimme periksi ja lähdimme kotiin päästyämme marssin päähän, jossa muutama sata tuhatta ihmistä odottivat reilusti yli tunnin että viimeiset saapuivat, ja Greta pääsisi puhumaan. Me katsoimme puheen facebookista kotisohvalta eväitä syöden.
Toivottavasti tämä Quebecin historian suurin mielenosoitus saa aikaan poliittisia muutoksia (täällä on vaalit syksymmällä), mutta ainakin se jäi lasten mieleen hienona kokemuksena (tokikaan se ei kovin paljon mieltä lämmitä tulevaisuudessa mikäli ilmastoasian annetaan pahentua).

kouluvierailuja ja syyspäiväntasaus

Tämä viikonloppu on mennyt kokonaisuudessa yläkoulujen avoimissa ovissa, ja seuraavat pari viikonloppua menevätkin sitten pääsykokeissa. Mailis on siis nyt viimeistä vuotta ala-asteella, ja tässä vaiheessa pitää hakea ensi vuoden opinahjoon. Toki ilman pääsykokeitakin irtoaa paikka ns. korttelikoulusta, mutta meillä se on kauempana kuin kaksi pääsykoellista koulua, ja lisäksi se on aika huonomaineinen. Mailis siis hakee yhteensä neljään tai viiteen kouluun, joista kaksi on julkisia ja loput yksityisiä (lukukausimaksullisia siis). Näin suomalaisen järjestelmän kasvattina tuntuu järjettömältä että yläkoulusta pitää maksaa monta tuhatta dollaria vuodessa, mutta täällä se on ikävä kyllä arkipäivää melkein kaikille perheille jotka siihen rahallisesti kykenevät... Olin vähän epäilevä (olen edelleen) sen suhteen että saako sille rahalle vastinetta, mutta yksi Vincen kaveri joka aikoinaan vaihtoi julkisesta yksityiseen kesken yläkoulun, sanoi että hän todellakin huomasi olevansa jäljessä, ja joutui aluksi kuromaan kiinni uusia luokkakavereita. Mutta sormet ristiin että Mailis pääsisi siihen julkiseen kouluun joka on ihan tässä meidän lähellä ja jossa on kovat akateemiset sisäänpääsyvaatimukset.

Tänä viikonloppuna ollaan siis lähinnä jonotettu kouluihin sisään, ja sitten ihmetelty koulujen kurssitarjontaa.

Yksityiskouluissa houkutellaan uusia oppilaita esimerkiksi näin että koulun orkesteri soittaa ulkona jonottajien iloksi.

Tänä viikonloppuna ei siis ehditty juuri muuta, mutta koska syyspäiväntasaus osuu tähän samaan syssyyn, niin päätin että lauantai-iltana pitää vähän juhlistaa sitä (olen koittanut lanseerata kotona vuodenaikojen juhlimista aina tasauspäivinä).

Viikonlopuksi sattui todella lämmin ilma, ja kannoin kuistin pöydän puutarhan puolelle saunan viereen. Siellä olikin ihan erilainen fiilis syödä kuin kuistilla, joten ehkä tästä tulee yksi tasauspäivien perinne. Tänä iltana vielä voi pitää syyssaunan, ja sitten ehkä kesä saakin lähestyä loppuaan.

P.S. Jos joku miettii että miten Mailis voi jo mennä yläasteelle, niin tässä siitä kuva baarissa, jossa olimme perjantaina juhlimassa Vincen vanhan yläastekaverin yllätyssynttäreitä.

Vaikka ei se nyt ihan vielä pääse tilaamaan muita kuin alkoholittomia juomia.

uusia taitoja ja koulun alku

Vaikka säät ovat täälläkin olleet aika syksyisiä jo hetken aikaa, niin tässä vielä urheilukuulumisia viime kesältä.

Molemmat lapset ovat käyneet uimakoulussa siitä asti kun muutimme tänne, ja olemme kuitanneet satunnaiset valitukset sillä että siellä pitää käydä siihen asti kunne pääsee läpi "syvänpääntestistä" joka oikeuttaa uimaan sillä puolella missä jalat eivät ota pohjaan. Kaikki Mailiksen kaverit ovat jo pidempään uineet sillä puolella, ja vihdoin tänä kesänä Mailiskin pääsi läpi kaikista testin osista!

Tässä kuvassa tosin uidaan isovanhempien mökillä. Nyt täytyy siis keksiä joku muu syy jatkaa uimakoulua ensi kesänä.

Beakin eteni omassa uimakouluryhmässään, mutta tämän kesän suurin saavutus oli oppia ajamaan polkupyörällä! Bea olisi varmana oppinut tämän jo viime kesänä jos olisimme jaksaneet harjoitella enemmän, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tässä olemme ensimmäisellä koko perheen pöyrälenkillä järven rannassa.

Koulut alkoivat täällä elokuun viimeisinä päivinä, ja Bea siis siirtyi toiselle luokalle ja Mailis kuudennelle.

Tässä Bean kaveriporukka, joka on tänä vuonna lähes kokonaan Bean kanssa samalla luokalla (viime vuonna suurin osa oli rinnakkaisluokalla).

Molemmilla on kuulemma tänä vuonna vähän vähemmän kiva opettaja kuin viime vuonna, mutta koulu on alkanut kuitenkin ihan hyvin. Tämä onkin sitten Mailikselle viimeinen vuosi ala-asteella, ja tänä syksyllä pitää hakea yläasteille ja käydä muutamassa pääsykokeessakin. Onneksi tämä ei juurikaan stressaa Mailista, ja se koulu johon se ihan varmasti pääsee on sekin oikein hyvä (tosin vähän kauempana kuin kaksi muuta vaihtoehtoa).