hippiäidin hoito-ohjeet

Torstaina oli kiitospäivä ja sen takia neljäpäiväinen viikonloppu. Kaikesta huilailusta ja kalkkunansyönnistä huolimatta Mailis heräsi tänä aamuna kovin räkäisenä (joskin kuumettomana).

Onneksi tauti kuin tauti lähtee sillä että heti aamulla annetaan tuplamäärä vitamiineja ja vähän auringonhattu-uutetta päälle. Koko päivä pidetään villasukkia, juodaan paljon teetä ja niistetään ahkerasti. Illalla hierotaan menttoolia rintaan ja selkään, laitetaan vähän karitevoita niistämisestä punaiseen nenään, ja viimeiseksi valkosipulia sukkiin yöksi.

Mailis yleensäkin tykkää kaikesta hoitamisesta ja lääkitsemisestä kovasti, mutta viimeinen hoitokonsti se vasta jännä olikin. Toivottavasti se toimii ja huomenna olo on jo vähemmän räkäinen.

Ehdittiin myös askartelemaan joulukoristeita viime viikonloppuna kuivumaan laitetuista sitrushedelmistä. Nyt kun vielä pääsisi ikeaan ostamaan glögiä ja täydentämään kynttilävarastoja, niin kyllä se joulu sieltä tulee!

äiti on vähän väsynyt

Kaveri valitti facebook-päivityksessään että on niin kovin rankkaa kun 6kk vauva heräilee nykyään jopa 2-3 kertaa yössä. Jos olisin jaksanut niin olisin soittanut sille ja kertonut että sitten vasta saa valittaa kun lapsi on yli kaksivuotias, se ei ole koskaan nukkunut koko yötä yhtäjaksoisesti ja on heräillyt viimeiset pari viikkoa muutaman tunnin välein (niin ja jos itse on täyspäiväisesti koulussa eikä esim. äitiyslomalla).

En edes ole sitä mieltä että Mailis noin yleisesti on huono nukkuja, vaan olen ajatellut että jotkut lapset ihan normaalisti heräilevät öisin milloin miksikin. Mutta kyllä nämä vajaan kahdentunnin unipätkät alkavat vähän viemään veronsa, varsinkin kun viikolla ehtii nukkumaan yleensä puolenyön jälkeen ja Mailis herää seitsemältä valvomaan.

Jos jaksaisin niin koittaisin pitään jotain unikoulua.

Joululomalla voisi, mutta silloin ajellaan sukuloimaan Montrealiin (ja nyt jo ollaan alettu riitelemään tästä reissusta Vincen kanssa joka ei halua mennä ollenkaan, mutta haluaa siinä tapauksessa että mennään väkisin viettää kaksi yötä isänsä luona jonne mä jättäisin ihan kokonaan menemättä).

Mainitsin univajeesta aamulla ohjaavalle proffalle, joka kaivoi heti kirjahyllystään viltin ja tyynyn ja sanoi että ota sä nämä nyt, aamulla voi ihan hyvin nukkua tunnin toimistossa ensin (sen lapset ovat 6v ja 3v., ja kuulemma viltti ja tyynyt työkäytössä kun vanhempi lapsi oli vauva). Samalla se (noin 45-vuotias mies) esitteli toisen porokuvioisin tyynyn jonka se oli kutonut itse ("kudoin näitä tyynyjä ehkä 5-6, porot tosiaan oli vähän haasteellisia kun niissä piti laskea silmukoita koko ajan").

Nyt kun vaan löytäisi aikaa a) toimistossa nukkumiseen b) kutomiseen (edes ilman porokuviota).

p.s Tyyny ja peitto olivat lahja entisiltä opiskelijoita. Yliopisto ei kustanna työntekijöilleen torkkupeittoja.

p.p.s. Kuvassa olevan bussin Mailis järjesti ihan itse. Huomaa muutkin kyytiläiset.

puuppi-peppu

Viikonloppuna stressattiin kouluhommista ja leivottiin kakspäällisiä (herrasväen pikkuleipiä).

En tiedä onko tämä seurausta lauantaina syödystä taikinan määrästä, mutta tänään pieni leipuri lähetettiin vähän etuajassa kotiin kahden ripulikakan takia.

Heti tarhaan päästyäni Mailis kertoi että "puuppi peppu, wying, I want äiti". Reppana.

(jos ette ihan tajunneen niin se kertoi ripulista (poop), siitä seuraannesta itkusta (crying), ja sitten että halusi äidin hakemaan).

Olin ihan varma että kyseessä olisi vaan hampaidentulo, mutta Mailikselle tuli niin monta kertaa illallakin puuppi-hätä! että ehkä sen onkin maha sekaisin. Muuten se tuntuu kyllä olevan ihan voimissaan. Vince jää siis huomenna sen kanssa kotiin, ja toivomme että keskiviikkona se voi taas mennä takaisin tarhaan.

Positiivista sentään on että se ilmoitti illalla kaikki puuppihätänsä, olin jo meinaan menettänyt toivoni pottaharjoittelun kanssa, Mailiksella kun oli taas (piiiitkä) kausi menossa jolloin se ei sanallakaan vihjaise pissahädästä, ja väittää kivenkovaan vastaan vielä siinäkin vaiheessa kun melkein on jo housut märät.

Nyt teidän varmaan tekee tosi kovin mieli noita pipareita.

diwali

Elämä on yhtä juhlaa nykyään: viime sunnuntaina oli halloween, torstaina Vincen synttärit, lauantaina aamulla tarhan syysrieha, ja illalla juhlittiin kommuunissa diwalia, intialaista valon juhlaa.

Viime vuonna diwalin aikaa oltiin juuri vasta muutettu tänne, ja kaikki oli uutta ja vierasta. Tänä vuonna meillä ei pelkästään ollut hauskaa, vaan myös valtavan kotoinen ja tervetullut olo. Sellainen että ei yhtään tarvitse koittaa olla parhaimmillan (tai mitään muutakaan), kunhan on ja niin on hyvä.

On myös mahtavaa että Mailis on juhlinut elämänsä aikana kahta joulua ja kahta diwalia.

Eilen ilta huipentui tähtisadetikkujen heilutteluun ulkona ja niitä seuranneeseen tansseihin. Kommuunin keittiössä soi Bollywood-musiikki ja rannekorut kilisivät. Harmi ettei Mailiksen tanssista ole yhtään kuvaa, se oikeasti tanssi hienosti hetken yksin ja sitten ainakin puoli tuntia Jain kanssa.

Jos on pakko asua kaukana omasta suvusta ja vanhoista ystävistä niin tämä ei ole ollenkaan hassumpi kakkosvaihtoehto.