paluu

Viimeiset päivät Quebecissä siis kuluivat Vincen isän mökillä vähän rauhallisemmissa tunnelmissa kuin siihen astiset lomapäivät, mutta Mailis piti huolen siitä ettei sielläkään varsinaisesti rauhoittumaan päässyt. Me siis juhlittiin joulua ensin Vincen äidin suvun kanssa 24. päivä, sitten Vincen isäpuolen perheen kanssa 25. päivä, ja vielä kolmannen kerran Vincen isän suvun kanssa 30. päivä. Eilen Mailis vihdoin pääsi jyvälle lahjojen avaamisen hienoudesta ja halusi sitten avata kaikkien muidenkin lahjat.

Tänään me vietettiin uudenvuodenaatto ajamalla kotiin. Matka meni melkin yhtä leppoisasti kuin menomatkakin, sää vaan oli hieman huonompi ja tankkaustauot huonommin suunnitellut. Vaikka reissu oli tosi kiva ja oli ihanaa nähdä kaikkia, nin on kyllä ihana olla kotonakin. Mailiskin taitaa olla uupunut reissaamisesta kun meni jo kahdeksalta nukkumaan torkuttuaan koko päivän autossa. Nyt menen äkkiä siis itse suihkuun, jätä lopun tavaroiden purkamisen huomiselle ja kidutan joulumatkasta jo valmiiksikärsinyttä maksaparkaani uudenvuodenviinillä.

siirtymiä

Tänään jätetään Bromontin maatila taaksemme ja huristellaan parin tuntia pohjoisempaa kohti, Vincen isän mökille. Siellä juhlitaan tänään Vincen isän puolen suvun joulujuhlia pienimuotoisesti, ja sitten uudenvuodenaattona olisi tarkoitus ajaa takaisin kotiin.

Sää ei ole varsinaisesti suosinut kuskeja, sillä viimeiset kaksi päivää on ollut plussalla ja satanut vettä, ja eilen illalla sade muuttui lumeksi ja pakkanen putosi -15:een. Onneksi lähes koko matka on moottoritietä (joita suolataan ahkerasti), ja saatiin yhdessä anopin kanssa vakuutettua Vince siitä että mä ehkä kuitenkin olen luottettavampi talvikuski kuin hän reilun kahden kuukauden ajokokemuksella.

Ei siis huolta äiti, mä ajan hiljaa ja muistan varoa mustaa jäätä ja sian selkiä!

(lumi)sotaa

Pakkanen on lauhtunut lähelle nollaa, ja vauvan kanssa voi siis ulkoilla vähän pidempään kuin aikaisempinä joulupäivinä. Tässä Mailis maastoutuu.

Kanadalainen pulkka.

Lumisotaa.

Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä että ihan kiva palata kohta omaan kotiin. Mailis on jatkuvasti ylikierroksilla kaikesta huomiosta, kantamisesta, nostamisesta, tökkimisestä ja suukottelusta, ja sen nukuttamiseen menee naurettavan pitkiä aikoja. Lisäksi olen itse valvonut liian pitkään joka ilta koska aina on jotkut bileet, ja se tietysti kostautuu aamulla kun Mailis herää kärppänä seitsemältä.

Vincen kanssa ollaan myös asiaankuuluvasti kinasteltu joulunpyhät koska tajusin että se on pahin mahdollinen alati-sairas: Aina särkee päätä tai selkää tai väsyttää sen verran että esimerksi Mailiksen kanssa ulkoilun sijaan hänen pitää saada levätä, mutta heti jos tiedossa on jotain hauskempaa (esim. viininjuontia sukulaisten tai kavereiden kanssa yömyöhään) niin vaivoista ei enää ole tietokaan. Jos se ei nyt muuta tapojaan niin kohta se on oikesti sairaalakunnossa.

Nyt taidan ottaa lasin lääkintäviintä itselle kun Mailis vielä toistaiseksi nukkuu päikkäreitä.

hyvää joulua!

Joululoman alku on ollut kiireinen mutta mukava. Ensimmäinen yö vietettiin Vincen isän luona, mutta sen jälkeen majoituttiin tänne Vincen isovanhempien maatilalle, ja tarkoitus on pysyä visusti täällä lähtöön asti yhtä pakollista yökyläreissua lukuunottamatta. Viime päivien aikana ollaan koristeltu kuusi, ulkoiltu vähän lumisissa maisemissa, otettu vastaan kavereita pitkän kaavan illanviettoon ja tehty jäälyhtyjä (vähän huonolla menestyksellä, millaiset kynttilät niihin pitää olla?).

Tänä iltana Vincen äiti saapuu tänne perheineen ja jouluhälinä alkaa todenteolla. Onneksi täältä ei tilaa puutu, joten tarvittaessa pääsee vähän omaan rauhaankin. Ja Mailiksella riittää leikittäjiä.

Vähän on kyllä ikävä Suomeen ja oikeasti rauhalliseen perhejouluun, mutta eiköhän nämä pyhät näinkin ihan kivasti mene.

matkan varrelta

Matka sujui oikeen hyvin: kuskit eivät nukahtaneet rattiin, puolivälissä matkaa ei alkanut sataa kissoja ja koiria eikä Mailiskaan kitissyt oikeastaan yhtään. Tässä kuvassa ollaan mäkkärissä aamupalalla (Mailiksen ensimmäinen mäkkäriateria).

Ja tässä otetaan antibioottia korvatulehdukseen.

Mailis ei siis juurikaan kitissyt, mutta oli kyllä aika masentuneen näköinen hereilläollessaan.

Loppujen lopuksi ei pysähdytty kuin kaksi kertaa: aamupalalle ja lounaalle. Toisella tauolla ulkoiltiin jonkun aikaa Ontario-järven rannalla, ja illaksi ehdittiin siis hyvin kylmään ja lumiseen Montrealiin. Tänään vielä ajettiin Vincen isovanhempien maatilalle jossa pidetään leiriä joulun yli. Ihan heti ei kyllä tee mieli ajaa ruokakauppaa kaeummas vaikka matka hyvin menikin.

matkaan!

Äidin ja siskon joulupaketit saapuivat jo alkuviikosta, mutta sain säästettyä niiden avaamista tähän päivään asti. Halusin kuitenkin avata ne ennen lähtöä, koska jouluaattona tieodossa on niin paljon hälinää ja lahjoja että en saa rauhassa nauttia omista parhaista paketeista. Kaikki lahjat olivat ihania, kiitos!!!!

Parhaillaan pakataan viimeisiä juttuja, kohta mennään muutamaksi tunniksi nukkumaan, ja aamuyöstä lahdetään ajamaan kohti Montrealia. Keli näyttää kylmältä mutta kuivalta, että eiköhän me huomisen aikan ehdita perille. Saattaa olla että blogiin tulee pienoinen joulutauko, eli hyvää joulua kaikille jo etukäteen!

lähtövalmisteluja

Viimeinen viikko rajan tällä puolen menee (taas) aika kiireessä: viimeisiä koulujuttuja pitää viimeistellä, pakata matkaa varten, ja tietty se vuokraisäntä sitten juuri tällä viikolla tulee käymään. Niin ja Mailis piti vielä sikarokottaakin toiseen kertaan tänään.

Myös huomasin että jouluna pitäisi ehkä näyttää ihan ihmiseltä, ja vaadin Vinceä tasoittamaan mun hiukset. Ostin myös käsirasvaa kun ymmärsin että ei nämä kuivat kädet kai itsestään (tai pesemällä) kaunistu. Myös kuten kaikki hienot naiset, kävin ostamassa itselleni uuden neuletakin matkaa varten. Kyllä siinä sitten kelpaa matkustaa. Huomasin muuten että ainakin 3 edellistä ostamaani vaatetta olivat kokoa L tai XL. En oikein tiedä mitä tämä tarkoittaa. Onko vaatteet pienempiä kuin ennen, minä isompi kuin ennen, vai olenko päässyt makkarankuorivaiheen yli (ja onko kaikki oikeankokoiset vaatteet siis kippanoita)?

Toinen mielenkiintoinen ostoshuomio on että en yhtään enää kestä shoppailla, vaan yleensä katon netistä mitä haluan ja käyn sitten sovittamassa vaan sitä vaatetta. Tai näen jotain kaupanikkunassa ja käyn sitten kokeilemassa vain sitä yhtä juttua. Johonkin ostoskeskukseen lähteminen kuulostaa nykyään ihan rankaisulta, joten jos jotain liikettä ei ole kävelymatkan päässä yliopistolta niin sitten en käy siellä. Ihmeellistä ottaen huomioon että vielä vitiisen vuotta sitten shoppailu oli ihan parasta ajanvietettä. Ehkä vaan olen tulossa vanhaksi, ja kohta en poistu kotoa muuta kuin ruokakauppaan joku XXL-kokoinen säkki päälläni.

pikkujouluja ja lääketieteen erävoitto

Viikonloppuna oli ohjelmassa kahdet pikkujoulut ja yhdet hanukkajuhlat (joihin Vince ja Mailis siis osallistuivat sillä aikaa kun itse olin koulukavereiden kanssa siellä ravintolassa perjantaina). Lauantaina meillä oli naapurinperhe glögillä, ja sunnuntaina piti olla suomikoulun joulujuhlat.

Mailiksella on ollut pientä nuhaa ja rähmivät silmät koko viikon, ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä sille nousi kuume ja koko yö menikin sitten kiukutellessa. Aamulla vietiin se päivystykseen ja tuomiona oli korvatulehdus (ihan ihmeellistä, sillähän piti olla silmätulehdus ja nuha!).

Joulujuhlien sijaan sunnuntai sujuikin sitten kitisevää vauvaa kannellessa. Olen aika epäileväinen rokotteiden ja ylenmääräisen lääkitsemisen kanssa, ja harmitti aika paljon että Mailis sai jo nyt ensimmäisen antibioottikuurinsa (missä se imetyksen tarjoama tautisuoja oikeen on?). Iltaruokaan asti kestettiin sen jatkuvaa kitinää, ja sitten huijasin sen ottamaan vauvaburanaa. Nyt se sitten leikkii ihan niin kuin mitään ei olisi (parhaillaan se mittaa meiltä kaikilta vuorotellen kuumetta navasta), ja meillä tyhmä olo kun ei annettu lääkettä aikaisemmin.

On niin helppo olla lääkekriittinen kun kaikki on terveitä, mutta kun vaihtoehto on lapsen paha olo tai lääkitseminen, niin pakko siinä on valita jälkimmäinen ja toivoa että siitä ei sitten seuraa kolmatta silmää ja vastustuskyvyn puuttumista loppuiäksi.

talvi

No se sitten talven lykkäs. Eilen lämpötila putosi -10:een ja siellä on pysynyt. Tänän totesin että ei auta itku markkinoilla eikä koko talvea varmaan voi sisälläkään nyhjätä, ja pakkasin lapsen reppuun. Kävin myös tällä viikolla läpi sen vaatteita ja huomasin että viimetalvinen valkoinen haalari mahtuu vielä (ja että meillä ei ole Mailikselle kunnollisia talvikenkiä, kaupoille siis viikonloppuna). Me voidaan tehokkaasti maastoutua kinoksiin.

Tässä muutamia iltapäiväviiden molemmin puolen otettuja kuvia kommuunin lähimaastosta, eli on täällä sentään vähän valoisampaa kuin Suomessa (tai Montrealissa).

Kommuunin vieressä olevalla järvellä on viela muutamia joutsenia ja kanadanhanhia, mutta niistä oli vähän haasteellista ottaa kuvia hämärtyvässä illassa kohmeisin sormin (ja tietty ainoassa kohtalaisessa kuvassa niillä on päät vedessä).

Tänään oli viimeinen luento (=nyt voi keskittyä esseiden kirjoittamiseen ja kokeeseen kertaamiseen), ja huomenna mennään koulukavereiden kanssa syömään sitä juhlistaaksemme. Ensimmäistä kertaa oikein ravintolaan ilman vauvaa! (ei mainita että mennään sinne aikaisemmin kuin iltaunisemmatkaan vanhukset koska mun pitää tulla kotiin nukuttamaan tissihaukkaa.)

viimeisiä viedään

Viimeinen luentoviikko alkoi tänään harvinaisen kiireisellä maanantailla. Yleensä pidän maanantain aikataulun tyhjänä tehokasta opiskelua varten, mutta tänän tein tutkimusanalyysia 2,5 tuntia proffan kanssa, olin yli puoli tuntia postissa ja lopun päivää hoidin paikallisen sosiaaliturvatunnuksen hankkimista. Loppuviikko (ja vielä seuraavakin) meneekin sitten yötämyöden kurssitöiden parissa.

Viikonloppukin meni taas jotenkin matalalentona kaikista niistä hyvistä "otan rauhallisemmin ja teen vähemmän" aikeista huolimatta. Koska olin päättänyt olla stressaamatta siivoamisesta ja muusta taloudenhoidosta, niin huomasin että mullahan oli aikaa vaikka mihin: ulkoiluun, pikkuleipien leipomiseen, joulukorttien kirjottamiseen, joulukranssin aineksien keräämiseen ja sen tekemiseen. Tämä tietysti johti siihen että tein kauheassa kiireessä kranssia lauantai-iltana lapsen kitistessä nälkäisenä vieressä, ja leivon ne typerät piparit Mailiksen mentyä nukkumaan. Ja olin ihan uupunut sunnuntai-iltana vielä vedettyäni vauvamuskarin iltapäivällä. Ongelma ei siis taidakaan olla se että hommaa sinansä olisi liikaa, vaan siinä että hommia ahnettuu vapaaehtoisesti liikaa eikä sitten voi jättää kesken.

Asiasta toiseen, siitä israelilaishuivista on tullut uusi lempivaate. Viikonloppuna kokeilin American Apparelin sivuilla olleita huivin vaihtoehtoisia pukemistapoja, ja totesin että se toimii ihan hyvänä hameena. Muut tavat on kyllä vähän pöhköjä.

joululahjoja

Jouluteemalla jatketaan. Olen selvästi muuten tokentumassa taudin viimeisistä rippeistä, sillä päivisin saan jotain ihan oikeaa välillä aikaiseksi eikä illalla nukuta jo kahdeksalta. Tänään tajusin että ollaan jo joulukuussa, ja päätin siirtää iltapäivän viimeisen kouluprojektin illaksi ja lähteä pikaiselle joululahjakierrokselle. Vaikka saisin jotain postiin jo vielä tällä viikolla niin pelkään kyllä pahoin että paketit eivät ehdi Suomeen jouluksi... Ei kai äiti ja Sini haittaa jos saatte tammikuulahjoja?

Itselle olen kuitenkin jo ehtinyt ostamaan lahjoja kuten tähän aikaa vuodesta kuuluukin. Huivista Vince sanoi että "näytät ihan joltain israelilaiselta" ja jalkineista että "siis ihanko oikeasti muka aiot mennä ulos tohvelit jalassa????".

Onneksi huomenna sentään on perjantai, jee! Hyvää viikonloppua kaikille!

"Hei,olen sari ja olen jouluihminen"

Eräs kaveri naureskeli taannoin lähestyvänsä silkkihuivi-ikää. Silloin se vielä kuulosti hauskalta, mutta nyt iltojen pimetessä olen huomannut että mussa asuu silkkihuivi-ihmisen lähisukulainen, jouluihminen. Apua!

Pöydillä on jo nyt (Ikeasta hankittuja) pipareita ja suklaata, ja tänään välipalajuomana oli glögiä.

Olkipukki ja mariskoolit on hyllyillä, ja heti kun tarpeeksi hämärtyy niin olen sytyttelemässä kynttilöitä ja tuikkuja joka ikkunaan. Ikeassa muuten myytiin tuota samaa joulupukkia mutta mustana. En ymmärrä mikä siinä oli ideana, sillä ei kai Ruotsissa ainakaan mitään mustia olkipukkeja ole? Tai ehkä se oli se hiiltynyt versio siitä olkipukista mikä siellä aina poltetaan?

Tässä kohtaa taisi mennä vähän överiksi: ostin joululakanat. Katsoin vähän sillä silmällä (halpoja ja) talonpoikaisia lakanoita, ja sitten otin nämä (tosi halvat) mutta ihan jouluiset. No ehkä nuo kukat keväällä näyttää keväisiltä? Mä niin ennen olin sitä mieltä että joulua ei saa alkaa juhlia ennen kuin aikaisintaan joulukuun puolivälissä, ja nyt mietin että mistäköhän saisi kivoja joululaulu- cd:itä (siis eih!). Taidan tarvita toisen lasin glögiä.

ensilumi!

Perjantai-aamuna oli maa ensimmäistä kertaa valkoinen! Mailis ja Vince ehtivät ulkoilemaan lumen vielä ollessa maassa, mutta iltapäivällä kun itse ehdin ulos ei siitä enää ollut kuin rippeet jäljellä. Eilen olikin sitten taas lähes kymmenen astetta auringossa. Ihan kivaa marraskuussa.

Neljän päivän viikonlopun aikana olen ehtinyt yleisen löysäilyn ja viinin juonnin lisäksi tekemään ja ripustamaan joulukoristeita. Vähän on ehkä vielä aikaista mutta ei voi mitään. Tänään suostuttelin Vincen lähtemään Ikeaan että saan pipareita ja glögiä, molemmat kun onnistuu aika huonolla menestyksellä omassa keittiössä.

kiitospäivän joogaa

Tauti ja varsinkin hidas parantuminen saivat tajuamaan että koitan ehkä tehdä liikaa päivittäin. En oikeasti ehdi olemaan täysipäiväinen opiskelija, viemään lapsen vaan kuudeksi tunniksi hoitoon päivittäin, pitämään asunnon putipuhtaana ja osallistumaan kommuunin töihin (onneksi kommuunista sentään saa usein ruokaa). Niin ja muistaakseni mulla oli joku parisuhdekin, mutta siitä en ole ihan varma.

Siivous siis on saanut jäädä taka-alalle, ja iltapäivällä koitan tavaroiden järjestelyn ja tiskaamisen sijaan ehtiä joogata. Mailiskin tykkää kamalasti siitä että äiti joogaa. Kauhean meditatiivista se ei kyllä ole kun lapsi repii innoissaan äidin tukkaa, kakkaa ja puuhaa kaikkea muuta samalla. Mutta on tämä silti hauskempaa kuin se tiskaaminen. Sairaudesta oli sentään se hyöty että Vince joutui osallistumaan tosi paljon Mailiksen hoitoon, ja se on jäänyt sille vähän niinkun päälle (jee!)

Torstaina täällä vietetään kiitospäivää ja perjantaikin on sitten lomaa. Me ei juurikaan syödä kalkkunaa kastikeella, mutta ajateltiin vähän juoda viiniä ja rentoutua ihan vaan kotona. Jos vaikka usempana iltana vietettäisiin Vincen kanssa yhdessä aikaa sen sijaan että molemmat vietetään aikaa koulutöiden kanssa Mailiksen mentyä nukkumaan (tai jos nyt ainakin yhtenä iltana).

joulusiivot

Menneenä viikonloppuna oli tarkoitus ottaa vastaan Vincen vanhoja opiskelukavereita ja mennä vauvamuskariin, mutta taudin heikentäminä peruttiin kaikki aktiviteetit. Nukkumisen lisäksi siivottiin ahkerasti sekä siksi että vuokraisännän piti tulla sunnuntaina käymään, että siksi että ollaan vihdoin selvitty taudeista ja pöpöt pitää siivota pois. Jostain syystä vuokraisäntä ei sitten tullutkaan käymään, mutta jäipähän sitten enemmän kääretorttua itselle, ja tuli niin hyvät siivotkin tehtyä että joulusiivoja ei sen enempää tarvitse tehdä.

Ulkoitiin myös ihan hirveästi Mailiksen kanssa hyvitelläksemme sitä että menneen viikon kaikki illat me vain maattiin sohvalla ja lapsi-raukka ei päässyt ulos ollenkaan. Ei täällä kyllä vielä noin kylmä ole (toppapuku siis liiottelua), joka päivä on vielä yli kymmenen astetta lämmintä. Silti alkaa olla jotenkin jouluinen olo (johtuu ehkä siitä siivoamisesta?) ja taidan koittaa keittää glögiä joku päivä. Sytkäri on jo ostettu että pääsee sytyttelemään kynttilöitä.

sauna, viina ja terva

Nyt on siis käyty lääkärillä ja diagnoosina on todennäköinen sikainfluenssa joka sitten muuttui poskiontelontulehdukseksi, keuhkoputkentulehdukseksi ja viimein keuhkokuumeeksi! Ilmankos oli vähän kipeä olo. Antibiootit ovat ruokavaliossa, ja vaikka olo on edelleen varsin hutera niin tänään oli ensimmänen kuumeeton päivä.

Sopivasti Vince sitten viettikin vuorostaan viime yön oksentaen ja kuumeessa, hienoa.

Teräs-Mailis sen sijaan mennä porskuttaa kuin ei mitään vaikka kotona riehuu rutto ja tarhassakin ripuli. Sormet ristiin että tilanne myös pysyy sen osalta tällaisena.

p.s. sanotaan täkäläisestä terveydenhuollosta mitä vaan, niin hienosti se toimii niille onnekkaille joilla on vakuutus. Kävin siis päivytyksessä, ja keuhkoröntgenkuvat otettiin heti samaan syssyyn, ja seuraavana päivänä se mua hoitanut lääkäri jätti viestin kännykkään jossa pyysi soittamaan takaisin ja kertomaan mikä on vointi nyt.