Viimeinen luentoviikko alkoi tänään harvinaisen kiireisellä maanantailla. Yleensä pidän maanantain aikataulun tyhjänä tehokasta opiskelua varten, mutta tänän tein tutkimusanalyysia 2,5 tuntia proffan kanssa, olin yli puoli tuntia postissa ja lopun päivää hoidin paikallisen sosiaaliturvatunnuksen hankkimista. Loppuviikko (ja vielä seuraavakin) meneekin sitten yötämyöden kurssitöiden parissa.
Viikonloppukin meni taas jotenkin matalalentona kaikista niistä hyvistä "otan rauhallisemmin ja teen vähemmän" aikeista huolimatta. Koska olin päättänyt olla stressaamatta siivoamisesta ja muusta taloudenhoidosta, niin huomasin että mullahan oli aikaa vaikka mihin: ulkoiluun, pikkuleipien leipomiseen, joulukorttien kirjottamiseen, joulukranssin aineksien keräämiseen ja sen tekemiseen. Tämä tietysti johti siihen että tein kauheassa kiireessä kranssia lauantai-iltana lapsen kitistessä nälkäisenä vieressä, ja leivon ne typerät piparit Mailiksen mentyä nukkumaan. Ja olin ihan uupunut sunnuntai-iltana vielä vedettyäni vauvamuskarin iltapäivällä. Ongelma ei siis taidakaan olla se että hommaa sinansä olisi liikaa, vaan siinä että hommia ahnettuu vapaaehtoisesti liikaa eikä sitten voi jättää kesken.
Asiasta toiseen, siitä israelilaishuivista on tullut uusi lempivaate. Viikonloppuna kokeilin American Apparelin sivuilla olleita huivin vaihtoehtoisia pukemistapoja, ja totesin että se toimii ihan hyvänä hameena. Muut tavat on kyllä vähän pöhköjä.
2 kommenttia:
Ota vähän iisimmin, sä olet niin duracelpupu. Mutta kiva se kyllä on, puuhastella joulujuttuja.
Kivoja kuvia, Mailis on aina niin piristävän iloinen! Mä katoinkin, et onpa huivinnäköinen hame, mut sehän onkin - hyvä hame.
Nyt mullakin on vähän flunssainen olo.
On Mailis kylla kankkarankkakin ja varsinkin sillon kun ei saa haluamaansa. Oli niin helppoa sillon kun vaan saattoi kaantaa sen toiseen suuntaan ja se unohti heti mita selan takana oli.
Huilaa ny sitten kunnolla ja anna koirien lenkittaa itse itsensa!
Lähetä kommentti