Koska on syytä pelätä että opetus siirtyy lapsillakin jossain vaiheessa takaisin kotiin, olen koittanut saada kaikille kunnon työpisteen jonnekin muualle kuin keskikerrokseen. Molempien lapsien koulussa on verraten hyvä tilanne sillä niissä on ollut vain yksi tartunta tähän asti, mutta toinen niistä osui Bean luokalle. Bea on nyt sitten meistä ensimmäinen ja toistaiseksi ainut joka on käynyt koronatestissä. Vaikka onneksi kukaan muu oppilas ei ollut saanut tartuntaa, koko luokka oli joka tapauksessa melkein kaksi viikkoa karanteenissa kotona. Etäopetus oli järjestetty hyvin, ja Bea oli omissa Zoom-kokouksissaan Mailiksen huoneessa sillä aikaa kun me etäopetettiin tahoillamme Vincen kanssa. Olimme kaikki kuitenkin erittäin huojentuneita kun kouluun sai taas palata.
Bea on ehtinyt jo pidempään pyydellä kirjoituspöytää omaankin huoneeseensa, ja vihdoin pari viikkoa sitten saimme asian aikaiseksi korona-karanteenin motivoimana. Pöydän tieltä piti siirtää pois leikkikeittiö, ja se sisältöineen pakattiin anopin kellariin odottamaan että pieni Éloi-serkku vähän kasvaa ja saa sen omakseen.
...ja Mailis sai "uuden" kirjoituspöydän onnistuneen netti-ilmoitusten väijymisen jälkeen. Mailis olikin valittanut että vanha pöytä oli sille liian matala, ja oli tyytyväinen isompaan pöytään. Nyt vihdoinkin vaikuttaa myös siltä että lapset tekevät kotitehtäviä ja välillä askartelujakin omissa huoneissaan eikä aina olohuoneen lattialla tai keittiössä.
Viimeinen projekti oli Bean huoneessa sijaitseva Vincen työnurkkaus, joka on ollut aika askeettinen tähän asti. Sinänsä askeettisuudessa ei ole mitään vikaa (päin vastoin), mutta nyt kun Vince on aina kotona, sen toimistonurkkaukseen on kerääntynyt jatkuvasti enemmän papereita, kirjoja ja muita epämääräisiä kasoja.
Syyssiivouksen yhteydessä Vince kävi kierrätyskeskuksessa hakemassa ruman mutta sopivan kokoisen kirjahyllyn itselleen. Se melkein mahtui autoonkin, ja sen saaminen yläkertaan oli niin vaikeaa että se taitaa nyt olla siellä loppuikänsä rumuudestaan huolimatta (mietin kuumeisesti miten sen saisi tuunattua paremmaksi).
Mutta ainakaan printteri ei enää ole lattialla! Väkersin Ikean johdosta ja rikkoituneen aurinkokennovalon varjostimesta toimistoon kattovalon, ja nyt siellä näkee tehdä töitä myös hämärinä aamuina ja iltoina.
Itsellänihän ei ole mitään omaa työtilaa, mutta nyt kun olen saanut kaikki pois keskikerroksesta saan koko keittiön pöydän omaan käyttööni.
