niagaran putouksilla

Ensin vielä muuttomiehistä:
Olen viiden vuoden aikana kasvattanut neljä isoa huonekasvia, ja saanut yhden aivan mahtavan suuren rahapuun naapurilta tilanpuutteen vuoksi. Tarkastettuani sekä Kanadan että USA:n puolelta että niiden viemisessä ei ole ongelmaa, päätin pyytää muutomiehiä tunkemaan ne laatikoihin.

Joukon päällysmies pakkasi kanssani rahapuun, ja kun varovasti taivuttelin sen oksia laatikkoon, sanoi mies että "28-vuotisen urani aikana kukaan muu ei ole koittanut viedä kasveja rajan yli". Kysyessäni että haluaako hän että otan yhteyttä häneen myöhemmin ja kerron menikö kasvien matkan hyvin, se sanoi "en mä halua kannustaa ketään laittamaan kasveja muuttokuormaan!".

Saatuani rahapuun suurinpiirtein laatikkoon sanoin että onneksi noi neljä muuta on helpompia pakattavia, ja se katsoi mua vähän järkyttyneenä (ja ehkä myös vähän ärtyneenä) ja sanoi "olihan toi vitsi?".
Kaikki kasvit lähti kuitenkin rekan mukana, ja nyt toivon etteivät ne aiheuta tullissa ongelmia!

Tänään vuodatimme kaikki (paitsi Bea) kyyneleitä hyvästellessämme kommuuniystävät, ja sitten suuntasimme Niagaran putouksille. Tullissa meni jonkin verran aikaa koska tuomme tietysti amerikkalaisen automme mukanamme, mutta muuten matka meni ihan hyvin.

Lenita ei tunnu olevan moksikaan reissamisesta, mutta Milwaukee on sen oloinen että "hyvästi paha maailma!", ja se tuntuu vain odottavan pessiimisesti että kuolo korjaa. Toivon ettei se saa tahdon voimalla itseään hengiltä ennen kuin saadaan se maanantaina uuteen kotiin (huomenna saavumme siis Vincen äidin luo jossa kissatkin ovat yhden yön).

Loppuun pari kuvaa välietapilta Niagaran putouksilta, josta siis jatkamme matkaa lauantaiaamuna.

Tässä linkki vuoden 2011 Niagara-kuviin.

http://3eavenue.blogspot.ca/2011/06/niagara.html

se on siinä

Viimeiset päivät Ann Arborissa menivät tavaroita järjestellen ja (koti)projekteja viimeistellen. Ja ja ystäviä ja naapureita hyvästellen (se osa ei ole ihan vielä ohi). Aika paljon on jo itketty, ja pahin on vielä edessä.

Muuttomiehet saapuivat aikaisin tänä aamuna, ja ovat huhkineet otsa hiessä koko aamupäivän. Suurin osa tavaroista alkaa olla rekassa, ja asunto ei enää tunnu kodilta. Jäämme sinne vielä lainapatjoille yhdeksi yöksi, ja aamulla pakkaamme itsemme, viimeiset tavaramme ja kissat autoon, ja suuntaamme seuraavaksi yöksi Niagaran putouksille. Toivon että kaikki mahtuu autoon, sillä muuta paikkaa tavaroille ei sitten enää ole.

Viimeiset viisi vuotta täällä ovat olleen hirveän hyvät ja vaiherikkaat, ja lähdetään valtavan haikein mielin. Viime päivien tunnelmat ovat usein tuoneet mieleen sen saman tuskan jota koin lähdönhetkellä ollessani kaukosuhteessa Vincen kanssa, ja silloin sentään aina tiesi milloin näemme seuraavaksi (tänne kun tuskin enää palaamme). Onneksi Montrealissa odottaa valtavan innokas vastaanottokomitea, sillä ei tätä muuten mitenkään kestäisi.

2/2 valmis!

Tänään oli se päivä jota olen odottanut monta viikkoa (tai oikeastaan koko vuoden, tai oikeastaan viisi vuotta). Väitös meni aamupäivällä menestyksekkäästi läpi, ja tilaisuuskin oli oikeastaan jopa ihan mukava.

Jälkikäteen mentiin luonaalle Vincen ja yhden kaverini kanssa, ja sitten tultiin kotiin teelle. Olotila on aika väsynyt mutta onnellinen. Kohta taidan kaataa ison lasin viiniä itselleni. Kauhean montaa lasia ei voi kuitenkaan kaataa, sillä huomenna tapaan komiteani pään ja keskustelen muutoksista joita väitöskirjaan pitää tehdä ennen sen virallista hyväksymistä (toivotaan että niitä ei ole paljon).

Mutta noin niin kuin pääpiirtein: ohi on!

lisää keskeneräistä

Olen koittanut tehdä niitä rästissä olleita kunnostus- ja muita puuhia apinan raivolla kohta viimeiset kaksi viikkoa, mutta lista ei vaan lyhene. Tämä saattaa osaksi johtua siitä että lisään koko ajan asioita listaan...

Viimeisen niistä on tämä lipasto joka kuivuu pihatiellä pesun jäljiltä. Näin sen pihakirppiksellä lauantaina ja päätin että nyt saan halvalla Mailikselle isomman ja varsinkin ehjemmän lipaston. Muuten ihan hyvä paitsi että se on liian iso, ja nyt päätin että siitä tuleekin meidän lipasto ja Mailis saa meidän nykyisen vaatelipaston. Niin ja sitten vielä päätin että sen voisi (osittain) maalata. Siitä siis lisää myöhemmin.

Siskoilla oli poikkeuksellisesti kivat mekot päällä yhtä aikaa, koska lauantaina oli ohjelmassa ensin brunssi kavereilla ja sitten synttärijuhlat naapurissa. Kinastelu sen sijaan ei ole poikkeuksellista.

Mailiksen koulu loppui viime viikolla, ja sen jälkeen se on mennyt Bean hoitopaikkaan että äiti ehtii riehua projektien kanssa. Kuulemma siellä on ollut kivaa, ja Mailis on saanut paljon auttaa pienien ryhmässä ja esimerkiksi auttaa laittamaan pieniä päiväunille (siis ryhmässä missä Bea on). Tänään Vince kysyi onko kukaan muu vanha kaveri myös palannut kesäksi hoitoon, ja Mailis vastasi ensin että ei, ja sitten korjasi että on  kaksikin, mutta niistä kumpikaan ei ole töissä tässä pienten ryhmässä.

Mutta takaisin projekteihin, Lopun viikonlopustani vietin "keltaisessa vankilassa". Joskus kevättalvella käytiin siellä Ikeassa ja tuotiin kotiin muuan muassa mustaksi petsattu kerrossänky (puoleen hintaan!). "Äkkiäkös sen nyt maalaa".
Vince on jostain syystä ollut innostunut tästä projektista, ja viikon mittaan se hioi kaikki 4836 osaa, ja jopa maalasi ne pohjamaalilla! Ilman tätä panosta varmaan nytkin huitoisin kuistilla keltaista maalia sängyn lisäksi seinään ja kuistin lattiaan. Vincen avustuksella sain kuitenkin viimeisen kerroksen vedeltyä niihin sunnuntai-iltana! Nyt kaikki osat odottavat muuttomiehiä alakerrassa.

Olen tässä lähiaikoina muutenkin sekä onnitellut itseäni hyvistä hankinnoista että kironnut että enkö ikinä voi tuoda ovesta sisään mitään mikä olisi heti käyttövalmis.

Esimerkkejä hankinnoista:
- Calvin Kleinin valkoinen pellavainen kotelomekko joka istuu kuin hansikas (ja joka on kellastunut naapurin vaatekaapissa, ja odottaa hellävaraista kloritekäsittelyä).
- Vanha nahka(koulu)laukku samaiselta naapurilta (laukku vaatii kunnon satulasaippuakäsittelyn)
- Kaksi lasista kattovalokupua uuteen kotiin (pelkkä kunnon pesu riittänee)
- Sohvapöytä uuteen kotiin (jonka laatikko kaipaa pientä korjausta, pinta lakanpoistoa ja hiontaa, ja jalat maalikerrosta)
- Kuusi aivan ihastuttavaa hennon vaaleanpunaista pikkuruista snapsi(?)lasia joissa on hopeakirjailua (joka tietenkin on pikimustaa ja kaipaa puhdistusta).

Ja sitten on se astiakaappi jota olen säilönyt kellarissa jo kuukausitolkulla (siitä tulee ihan oma juttunsa kun saan sen pian valmiiksi), ja yksi isompi puuverstasprojekti jota tehdään yhdessä naapurin kanssa (siitäkin lisää juttua myöhemmin). Ja uudet sohvanpäälliset joihin olen tuonut ja saanut kankaat koto-Suomesta jo aikoja sitten.

Ja sitten on se yksi pikkuprojekti vielä: väitöstilaisuus keskiviikkona. Mummille tiedoksi että tiistaina en maalaa, hio, enkä ompele mitään, vaan vietän päivän väitökseen valmistautuen. Mekko sentään pitänee silittää akateemisen valmistautumisen lomassa, ja korkokengät kaivaa kaapista esille

vähän valmista ja paljon keskeneräistä

Viikko sitten perjantaina viimeistelin väitöskirjaa apinan raivolla koko päivän, ja sitten lähdin syntymäpäiväpedikyyriin harmistuneena siitä että en ihan ehtinyt saada kaikkea valmiiksi. Onnneksi kauneushoitolassa oli nettiyhteys, ja tein viimeiset vaadittavat muutokset väitöskirjaan valittuani kynsilakan värin. Huh!

Samana iltana juhlittiin kotona pienimuotoisesti hummereita syöden ja shampanjaa juoden. Aamulla oli pää vähän kipeä shampajan seurauksena, mutta valtavan kevyt sillä väitöskirja oli nyt valmis esitarkastukseen!

Saatuani lähettyä koko väitöskirjan komitealleni ja vietyä lapset seuraavana arkiaamuna hoitoon ja kouluun, mietin kotiinajaessa että mitäköhän sitä nyt tekisi. Ajattelin että keitän ison kupin teetä, haahuilen hyvän tovin tekemättä mitään, ja koitan asennoitua siihen että se oli nyt siinä. 

No, kotiintultuani Vince alkoi heti marmattaa että nyt olisi aika ryhtyä johonkin niistä lukemattomista projektista jotka olen varastoinut kellariin ja muualle ryhtyäkseni niihin "sitten kun väitöskirja on valmis". Ja sitten sähköpostiin tuli ilmoitus siitä että luennoitsijanpaikan haku on alkanut Vincen tulevassa yliopistossa, joten niitäkin hakemuksia piti alkaa kirjoittamaan. Eli ei siinä kovin kauan ehtinyt olla eksistentiaalisessa kriisissä.

Näinä "leppoisina lomapäivinä" olen siis kirjoitellut työhakemuksia, poistanut maalia vanhasta kaapista, suunnitellut siihen lisähyllyjä, hionut sänkyä (ja sitten vähän lisää hionut sänkyä), järjestanyt tavaraa kirpparille, ostanut kesävaatteita lapsille kirpparilta, järjestanyt muuttoasioita, tyhjentänyt toimiston yliopistolla, pessyt pyykkiä, miettinyt maaliväreja, maalannut yöpöydän, ja etsinyt joka välissä Mailikselle lipastoa netin osto- ja myyntipalstoilta.  

Menneenä viikonloppuna sain olla aika paljon puuverstaalla, ja nyt näyttää siltä että ensi viikolla saattaa alkaa valo näkymään joidenkin tunnelien päässä. Hyvä niin sillä sitä seuraavalla viikolla onkin sitten väitöstilaisuus.

Loppuun kuva Bean kesä-lookista (aamulla oli hiukan viileää, siksi villatakki. Iltapäivällä se sitten paloikin käsivarsista aurinkorasvasta huolimatta).