lisää keskeneräistä

Olen koittanut tehdä niitä rästissä olleita kunnostus- ja muita puuhia apinan raivolla kohta viimeiset kaksi viikkoa, mutta lista ei vaan lyhene. Tämä saattaa osaksi johtua siitä että lisään koko ajan asioita listaan...

Viimeisen niistä on tämä lipasto joka kuivuu pihatiellä pesun jäljiltä. Näin sen pihakirppiksellä lauantaina ja päätin että nyt saan halvalla Mailikselle isomman ja varsinkin ehjemmän lipaston. Muuten ihan hyvä paitsi että se on liian iso, ja nyt päätin että siitä tuleekin meidän lipasto ja Mailis saa meidän nykyisen vaatelipaston. Niin ja sitten vielä päätin että sen voisi (osittain) maalata. Siitä siis lisää myöhemmin.

Siskoilla oli poikkeuksellisesti kivat mekot päällä yhtä aikaa, koska lauantaina oli ohjelmassa ensin brunssi kavereilla ja sitten synttärijuhlat naapurissa. Kinastelu sen sijaan ei ole poikkeuksellista.

Mailiksen koulu loppui viime viikolla, ja sen jälkeen se on mennyt Bean hoitopaikkaan että äiti ehtii riehua projektien kanssa. Kuulemma siellä on ollut kivaa, ja Mailis on saanut paljon auttaa pienien ryhmässä ja esimerkiksi auttaa laittamaan pieniä päiväunille (siis ryhmässä missä Bea on). Tänään Vince kysyi onko kukaan muu vanha kaveri myös palannut kesäksi hoitoon, ja Mailis vastasi ensin että ei, ja sitten korjasi että on  kaksikin, mutta niistä kumpikaan ei ole töissä tässä pienten ryhmässä.

Mutta takaisin projekteihin, Lopun viikonlopustani vietin "keltaisessa vankilassa". Joskus kevättalvella käytiin siellä Ikeassa ja tuotiin kotiin muuan muassa mustaksi petsattu kerrossänky (puoleen hintaan!). "Äkkiäkös sen nyt maalaa".
Vince on jostain syystä ollut innostunut tästä projektista, ja viikon mittaan se hioi kaikki 4836 osaa, ja jopa maalasi ne pohjamaalilla! Ilman tätä panosta varmaan nytkin huitoisin kuistilla keltaista maalia sängyn lisäksi seinään ja kuistin lattiaan. Vincen avustuksella sain kuitenkin viimeisen kerroksen vedeltyä niihin sunnuntai-iltana! Nyt kaikki osat odottavat muuttomiehiä alakerrassa.

Olen tässä lähiaikoina muutenkin sekä onnitellut itseäni hyvistä hankinnoista että kironnut että enkö ikinä voi tuoda ovesta sisään mitään mikä olisi heti käyttövalmis.

Esimerkkejä hankinnoista:
- Calvin Kleinin valkoinen pellavainen kotelomekko joka istuu kuin hansikas (ja joka on kellastunut naapurin vaatekaapissa, ja odottaa hellävaraista kloritekäsittelyä).
- Vanha nahka(koulu)laukku samaiselta naapurilta (laukku vaatii kunnon satulasaippuakäsittelyn)
- Kaksi lasista kattovalokupua uuteen kotiin (pelkkä kunnon pesu riittänee)
- Sohvapöytä uuteen kotiin (jonka laatikko kaipaa pientä korjausta, pinta lakanpoistoa ja hiontaa, ja jalat maalikerrosta)
- Kuusi aivan ihastuttavaa hennon vaaleanpunaista pikkuruista snapsi(?)lasia joissa on hopeakirjailua (joka tietenkin on pikimustaa ja kaipaa puhdistusta).

Ja sitten on se astiakaappi jota olen säilönyt kellarissa jo kuukausitolkulla (siitä tulee ihan oma juttunsa kun saan sen pian valmiiksi), ja yksi isompi puuverstasprojekti jota tehdään yhdessä naapurin kanssa (siitäkin lisää juttua myöhemmin). Ja uudet sohvanpäälliset joihin olen tuonut ja saanut kankaat koto-Suomesta jo aikoja sitten.

Ja sitten on se yksi pikkuprojekti vielä: väitöstilaisuus keskiviikkona. Mummille tiedoksi että tiistaina en maalaa, hio, enkä ompele mitään, vaan vietän päivän väitökseen valmistautuen. Mekko sentään pitänee silittää akateemisen valmistautumisen lomassa, ja korkokengät kaivaa kaapista esille