Vappuviikonloppu meni aika hulinoissa siitä huolimatta ettei täällä juhlita vappua. Vincen äiti ja sen mies ostivat helmikuussa uuden talon tästä kivenheiton päästä meiltä, ja siellä on ollut remonttimiehiä ruuhkaksi asti siitä asti. Tänä viikonloppuna viimein koitti muuton aika, ja kaikki kynnellekykenevät oli varattu muuttoavuksi. Iso osa tavaroista siirtyi onneksi ammattilaisten puolesta tai muun perheen avustamana jo perjantaina, ja meidän hommat lauantaina olivat kohtalaisen kevyitä.
Lähinnä siirtelimme ja kokosimme huonekaluja, ja ripustelimme tauluja.
Iltapäivällä ehti jo istuskelemaankin.
Lapsista ei ollut kauhesti apua, joten ne saivat katsoa aika paljon telkkaria.
Ja syödä muuttojäätelöä takapihalla.
Muuttopäivän jälkeen kaikki tulivat meille syömään illallista (huomaa pallot katossa - lapset eivät varsinaisesti innostuneet vapusta, mutta koristelin silti itseäni varten perjantaina).
Illan viiletessä päätimme syödä sisällä, ja ihan kaikki 11 henkeä eivät mahtuneet ruokapöydän ääreen, joten lapsille laitettiin oma pöytä (vanhin lapsi tosin täytti juuri 18 vuotta).
Sunnuntaina tiukka puuhalinja sen kun vain jatkui. Montrealin suomikoulu järjestää ensi viikonloppuna koulutusviikonlopun johon tulee yhteensä 40 suomikouluopea eri puolilta Pohjois-Amerikkaa, ja lauantaina lounaaksi on tarkoitus tarjota karjalanpiirakoita ja salaattia. Täältä karjalanpiirakoita ei oikein saa kaupasta, joten kolme suomikouluopea (minä mukaan lukien) oli lupautunut sunnuntaina leipomaan piirakoita kahden vanhemman suomiaktiivin kanssa.
Ennen aamukymmentä olimme jo reippaina huivit päässä rypyttämässä piirakoita.
Vähän ennen yhtä kaikki kaksisataa piirakkaa oli paistettu, ja pian sen jälkeen aika monta oli syötykin. Oli ne hyviä, mutta on niissä kamala työ!
