joulu

Mailiksella oli joulukonsertti vielä perjantaina, mutta heti sen jälkeen lähdimme joulunviettoon Bromontiin. Siellä oli kaikki Vincen sisarukset myös hyvissä ajoin, ja aattoaamuna ehdimme porukalla koristella kuusen, ja rakentaa sen jälkeen lumiukkoja parhaassa mahdollisessa nuoskasäässä.

Lähtiessämme kirkkoon pyysin kotiinjääviä laittamaan pimeässä hohtavat rannekkeet lumiukkojen silmiin toivottamaan kirkkokansan tervetulleeksi kotiin. Harmiksemme ne eivät näyttäneet kuitenkaan yhtä pelottavilta kuin olimme etukäteen ajatelleet.

Loppuilta meni lahjoja jakaen, syöden, ja juoden hyvin. Tänä vuonna lahjamäärä oli jopa lasten osalta kohtalaisen maltillinen, pisteet siitä Vincen suvulle!

Jouluaamuna lähdimme aamulla takaisin Montrealiin ruokkimaan kissat, ja juomaan parit glögit Vincen isäpuolen kanssa joka pistäytyi meillä pikimiten. Sitten lähdimmekin ajamaan Vincen isän mökille, jossa vuorossa oli jouluateria 2 (+ lahjoja + hyvää juomista). Tässä lapset ja Simone monopolyä pelaamassa.

Mailis ja Bea jäivät vielä mökille Tapanina kun itse lähdimme kotiin. Tapaninpäivä meni melkein kokonaisuudessa sohvalla telkkaria katsellen, mutta siitä virkistyneenä eilen ensimmäisenä "arkena" siivosin ahkerasti ja jatkoin aloittamaani keittiöremonttia. Tarkoitus on laastoittaa sielläkin seinien kohokuviointi piiloon, ja asentaa kattoon rosetti. Toivon että uusi vuosi voitaisiin jo ottaa vastaan keittiössä missä loppusiivouskin olisi jo tehty, mutta se on ehkä vähän liian optimistinen tavoite. 

piparitalkoot ja naapuruston pikkujoulut

Menneenä viikonloppuna leivoimme ja koristelimme pipareita hikipäässä, osittain siksi että suomen serkusten "leikkimieliseen" piparkakkutalokilpailuun piti tehdä teos, ja osaksi siksi että kutsuin naapureita pikkujouluihin sunnuntaiksi. Vaikka taikina tuli Ikeasta, niin aika homma pipareissa silti oli. Leivoin myös kakspäällisiä (eli herrasväen pikkuleipiä), ja niihin sentään tein taikinankin itse.

Sunnuntai-iltapäivänä katoimme juhlapöytään kaikki piparit, laitoimme takkaan tulen, sytytimme jäälyhtyjen kynttilät, ja aloimme odottamaan vieraita glögikattila hellalla valmiudessa. Olimme laittaneet viikolla kutsun kahdentoista talon postilaatikkoon, ja ja yhdeksän taloutta saapui pikkujouluihin. Tunnelma oli aika tiivis ja lasten osalta energiatasot nousivat aavituksen liian korkealle juuri ennen juhlien loppumista, mutta hauskaa meillä oli! Luulen että tästä voisi melkein tehdä perinteen. Lisäksi lähes kaikki toivat lisää täytettä juhlapoytään, joten tänä aamuna sain tarjota kaikille kokeeseen tulleille opiskelijoille piparin kokeen lisäksi.

suomikoulun joulujuhla

Suomikoulun joulujulaa vietettiin jo reilu viikko sitten, ja kaikki ryhmät olivat valmistelleet esityksiä. Bean ryhmä esitti Tonttujen jouluyön, ja Mailiksen ryhmä lauloi Joulu on taas.

Juhlan kohokohta oli suomalaisen joulupukin vierailu, ja tietysti lahjojen jakaminen. Mailis pääsi joulupukin apulaiseksi nimiä lukemaan, ja isosiskon ollessa lähellä Beakin uskaltautui hakemaan itse pakettinsa (viime vuonna Mailis meni sen kanssa).

Tosin näin totinen se oli tuolillaan koko sen ajan kun pukki oli paikalla.

Taisin täälläkin mainita että Bean hoidossa käy puheterapeutti joka on auttanut myös Beaa valikoivan mykkyyden kanssa. En tiedä mitä ne siellä tekevät kun sessioitakin on vain kahden viikon välein, mutta tuloksia on jo alkanut tulemaan! Viimeksi Vincen äidillä ollessamme Bea puhui grand maman'lleen ensimmäistä kertaa niin että minäkin kuulin (Evelyne on kyllä sanonut että se on puhunut ennenkin, mutta olin vähän skeptinen sen suhteen). Lisäksi eilen Bea puhui englantia naapurin lapsille tietääkseni ensimmäistä kertaa. Se kyllä ymmärtää englantia ihan hyvin, mutta stressaa sen puhumista vielä enemmäin kuin ranskan ja suomen puhumista, enkä ole koskaan ennen kuullut että se puhuisi sitä yhtä tai kahta sanaa enempää kenellekään. Jos tässä vaikka syksyllä oltaisiinkin jo tilanteessa jossa se uskaltaa puhua uudelle opettajalle koulussa!

jouluvalmisteluja

Koulu ei ole vielä loppu kenelläkään, mutta viikonloppuisin ehtii jo tehdä joulu valmistelujakin. Täällä on tapana laittaa kuusi jo joulukuun alussa (tai jo marraskuussa), ja meilläkin se on laitettu pian itsenäisyyspäivän jälkeen. Itse tykkään aika minimaalisesta kuusesta, mutta lapset taas tykkäisivät amerikkalaisesta kuusesta jossa on kaikkea kauheasti. Tänä vuonna päädyimme ratkaisuun jossa ostimme molemmille oman kuusen: äidin kuusi olohuoneeseen ja lasten kuusi lastenhuoneeseen. Ostin lapsille jopa kamalan värivalonsetin.

Työstimme myös tonttuja naapurin raksamiesten katkaisemasta syreenin rungosta. Niitä on nyt sekä pihalla, kuusen alla, että jaettu sukulaisille. Onneksi menemme tänäkin vuonna sukulaisiin jouluna, eli kotona ei tarvitse juuri laittaa ruokia eikä siivota, ja ajan voi käyttää lähinnä askarteluun ja koristeluun. 

joulukoristetaistelu

Laitoin nämä lasten viime vuonna tekemät puutontut ikkunalaudalle viime viikolla. Lähes aina kun kuljen siitä ohi löydän ne näin:

Siis siitäkin huolimatta että käännän ne itse aina takaisin oikein päin.
Katsotaan kummat väsyy ensin.

olohuone!

Olohuone on valmis!!!!! Täällä kuvia vanhasta järjestyksestä (klik). 

Melkein 20 vuotta vanhat sohvat lähtivät kaatopaikalle, ja tämä uusi tuli ihan oikeasta huonekalukaupasta. Nyt sitä pitää varjella kissojen kynsiltä, ja siksi siinä on nuo peitot kulmien päällä. Eli osta kiva sohva, ja sitten pidä se jatkuvasti piilossa....
Lasten pieni pöytä jäi yhden tuolin kanssa tuohon keskelle, ja lapset käyttävät sitä paljon enemmän nyt kun sen äärellä on parempi valaistus. Siihen saa kätevästi myös aikuisten juomat, kirjat, ja läppärit. Seuraavaksi hakusessa jotain uutta taidetta tuohon sohvan yläpuolelle.

Tässä toinen kuva kirjahyllystä.

Keittiöstä katseltuna olohuone näyttää nyt tältä. Tuon tuolin Vince kävi hakemassa netti-ilmoituksen perusteella viime viikonloppun, mutta se joutuu siitä kohta siirtymään pois joulukuusen tieltä. Vasemmalla seinällä on oman isoisoisäni piirtämät suunnitelmat kirjoituspöydistä, ja oikealla on Vincen isovanhempien häät (joissa meni toinenkin pari naimisiin, ja keskellä oleva pappi taisi sekin olla joku isosetä).

Kaiken kaikkiaan tämä järjestys toimii todella hyvin, ja jos ennen tykkäsin olohuoneesta kaikkein vähiten, niin nyt siitä on tullut suosikkihuoneeni. Kirjahyllyn rakentaminen oli kylla sen verran hankala projeksi parisuhteelle että seuraavaksi projektiksi pitää valita jotain sellaista minkä saan tehtyä ihan yksin alusta loppuun (ehkä ruokailutilan seinät joissa on samaa tekstuuria kuin olohuoneen seinät ennen...).

mahatauti

Tällä viikolla lukukauden lopun ja jouluvalmistelun lisäksi haasteellisuutta arkeen on aiheuttanut molempien lasten mahatauti. Ensin Mailis oli kotona tiistain ja keskiviikon, ja sitten Bea perjantain. Tämä on vasta toinen tai kolmas mahatauti kummallekin ikinä, eli kyseessä taisi olla erityisen äkäinen virus. Mailis oli todella flaati koko tiistain, ja nukkui ainakin yhdet päiväunet sohvalla (en muista koska näin olisi viimeksi tapahtunut). Tuli ihan Bean vauvavuosi mieleen kun tein töitä keittiönpöydän ääressä pitäen nukkuvaa lasta samalla silmällä. Mailis sai päiväunien lisäksi pisteitä myös siitä että osui joka kerta ämpäriin.

Torstaina totesin että taudista on selvitty, ja vaihdoin lasten lakanat. Samana iltana Bea alkoi oksentamaan, eikä osunut kertaakaan ämpäriin. Vahdoin siis Bean lakanat kolme kertaa samana päivänä. Potilas itse tosin oli oikein hyväntuulinen, ja suunnitteli pirteänä mitä kaikkea voisikaan tehdä seuraavana kotipäivänä samalla kun Vince pesi sen hiuksista iltaruokaa.

Toivon kovasti että Bea on tokentunut päivän aikana, ja että tauti säästää vanhemmat, sillä huomenna on suomikoulu jossa opetan kahta ryhmää, ja sen jälkeen lasten piti lähteä grandpapan mökille yöksi. Meillä on lauantai-illaksi varaus ravintolaan juhlistamaan Vincen syttäreitä jälkijunassa, ja toivon kovasti ettei sitä tarvitse peruuttaa.