Lähtiessämme kirkkoon pyysin kotiinjääviä laittamaan pimeässä hohtavat rannekkeet lumiukkojen silmiin toivottamaan kirkkokansan tervetulleeksi kotiin. Harmiksemme ne eivät näyttäneet kuitenkaan yhtä pelottavilta kuin olimme etukäteen ajatelleet.
Loppuilta meni lahjoja jakaen, syöden, ja juoden hyvin. Tänä vuonna lahjamäärä oli jopa lasten osalta kohtalaisen maltillinen, pisteet siitä Vincen suvulle!
Jouluaamuna lähdimme aamulla takaisin Montrealiin ruokkimaan kissat, ja juomaan parit glögit Vincen isäpuolen kanssa joka pistäytyi meillä pikimiten. Sitten lähdimmekin ajamaan Vincen isän mökille, jossa vuorossa oli jouluateria 2 (+ lahjoja + hyvää juomista). Tässä lapset ja Simone monopolyä pelaamassa.
Mailis ja Bea jäivät vielä mökille Tapanina kun itse lähdimme kotiin. Tapaninpäivä meni melkein kokonaisuudessa sohvalla telkkaria katsellen, mutta siitä virkistyneenä eilen ensimmäisenä "arkena" siivosin ahkerasti ja jatkoin aloittamaani keittiöremonttia. Tarkoitus on laastoittaa sielläkin seinien kohokuviointi piiloon, ja asentaa kattoon rosetti. Toivon että uusi vuosi voitaisiin jo ottaa vastaan keittiössä missä loppusiivouskin olisi jo tehty, mutta se on ehkä vähän liian optimistinen tavoite.









3 kommenttia:
Hieno joulu maatilalla. Hauska idea lumiukon silmille, heh.
Jospa olis lunta joskus, niin vois ukon laittaa vastaavasti pelottelemaan kulkijoita. Minkälainen ranneke noin valaistuu ? Kyllä teillä oli joulupöytä pikkasen pidempi ja varmaan moninverroin mahtavampi kuin täkäläinen. Ja tytöt hienona, kuin myös äiditkin.
Ne on mummi sellaisia pimeassa hohtavia rannekkeita. Ne tulee paketissa suorina tikkuina, mutta sitten kun ne vaantaa renkaaksi se hohtava aine aktivoituu ja alkaa hohtamaan. Ne maksaa taalla muutamia dollareita, ja niita saa varmasti suomestakin lelukaupasta (ja varmaan ihan marketeistakin tahan aikaan vuodesta).
Joulupoydassa on lihaa, lihaa, ja lihaa, ja itse kaipaan joka vuosi lansisuomalaisia kalaruokia ja salaatteja.
Lähetä kommentti