rentouttavat välipäivät

Vaikka yhtään joulujuhlaa ei järjestettykään, niin kävimme sentään moikkaamassa kaikkia isovanhempia ulkona. Evelynin kuistilla kävimme viemässä lahjat ja toivottamassa joulut jo aattona tihkusateessa, mutta Vincen isän mökille menimme vasta uuden vuoden aatonaattona. 

Vaihdoimme lahjat ja söimme kevyen lounaan ulkona kun pakkastakaan ei ollut kuin muutama aste. Olimme olleet lasten kanssa aika tiukassa karanteenissa koulujen loppumisesta asti, sillä jätimme lapset tällä reissulla mökille viideksi päiväksi!

 

Yksi isovanhempien lahja oli laskettelutunnit, ja lapset kävivät siis opettelemassa laskettelua kolmena päivänä läheisessa keskuksessa. Eka päivä oli ollut aika hankala, mutta sen jälkeen oli alkanut sujumaan paremmin! 

Niinä päivinä kun ei lasketeltu olivat kaikki käyneet hiihtämässä kuitenkin. 

Ja lopun ajan oli pelattu lautapelejä ja leikitty uusilla joululahjoilla.

Meille nämä viisi lomapäivää olivat ainakin yhtä suuri lahja kuin lapsille. Laitoin kotona joulun pois sillä aikaa, ja sen jälkeen vaan makasin sohvalla (tai sängyssä), katsoin telkkaria, ja kudoin. Haimme kaiken ruuan nuotoruokana, emmekä poistuneet sen lisäksi kotoa ollenkaan. Syksy ja varsinkin lukukauden loppu oli todella rankka, ja vasta viiden päivän huilaamisen jälkeen alkoi tuntua siltä että väsymys alkoi hiukan vähentymään. Jos tällä lepäämiselle nyt sitten jaksaisi ainakin alkuvuoden!

operation free willy

Ehkä muistattekin että kaksi vuotta sitten haimme yhdeltä takaisin Suomeen muuttavalta paikalliselta ison akvaarion ja neljä kultakalaa. Akvaariolle ei kuitenkaan ollut kovin hyvää paikkaa kotona, Mailis ei ollut yhtään kiinnostunut sen hoidosta, ja itseäni suretti jatkuvasti enemmän se että kalat vaan kasvoivat lisää. Vaikka akvaario olikin iso, niin se oli silti aivan pieni neljälle (jatkuvasti kasvavalle) kultakalalle.  

Vincen isovanhemmat asuvat asuntokompleksissa jonka alakerrassa on iso kultakala-allas, ja keksin että kalathan voisi siirtää sinne viettämään eläkepäiviään! Puhuin tästä joku viikko sitten Vincen isoäidille, ja vähän yllatyksekseni se olikin mennyt puhumaan siitä talon turvamiehille. Vielä suuremmaksi yllätyksekseni turvamiehet olivat huvittuneet ideasta, ja sanoneet että periaatteessa se on kiellettyä, mutta mikäli hoidamme sen sillä aikaa kun he ovat joululomalla, niin voidaan sanoa ettei kukaan tiennyt asiasta mitään.

Tuumasta toimeen siis! Tapaninpäivänä pakkasin kalat ämpäriin, ja ajoimme isovanhempien asunnolle. Onneksi ei ollut kamalan kylmä päivä, vaikka kultakalat kylla kestävät hyvin kylmääkin. 

Tässä olimme jo menneet (huonosti) lukitun sivuportin läpi, ja hiivimme talon ympäri päästäksemme suoraan altaalle menemättä respan ohi. 

Sinne solahtivat! Siellä oli ennestäänkin jo parisenkymmentä kultakalaa, joten kukaan tuskin huomaa muutamaa tulokasta. Meidän kalat olivat jonkin verran isompia kuin muut, eli niistä varmaan tulee tämän altaan johtajia. Siellä on tilaa uida useamman evän heilautuksen verran ennen kuin tulee seinä vastaan!

erilainen joulu

Tänä vuonna suositus oli että joulua juhlitaan vaan niiden ihmisten kanssa joiden kanssa asuu muutenkin, ja se luonnollisesti toi meille aika erilaisen joulun kuin yleensä. Tavallisestihan meitä on Bromontissa yli 20 joulupöydän ääressä aattona, mutta tänä vuonna siellä ei ollut ketään. Lisäksi lukukauden loppu oli tavallistakin uuvuttavampi, ja ehdin jo hetkellisesti miettiä että tuleekohan joulu tänä vuonna ollenkaan.

Pipareitakin leivoimme vasta päivää ennen aatonaattoa, mutta siitä se sitten lähti! 

Bea on koko ajan enemmän ja enemmän kiinnostunut baletista, ja se toivoi tänä vuonna pääsevänsä katsomaan pähkinänsärkijää ennen joulua. Sattuneesta syystä balettia ei päässyt katsomaan teatteriin, mutta katsoimme taltioinnin kotisohvalta. Ehkä ensi vuonna sitten oikeaan esitykseen. 

Vietimme oman joulun jo aatonaattona, ja silloin valmistamme perinteisesti suomalaisia jouluruokia. Tänä vuonna Vincent innoistui kinkusta, ja sitä siis syötiin ensimmäistä kertaa täällä! Tuli ihan hyvää vaikkei se ihan kotimaiselta maistunutkaan. 

Lisäksi pöydässä oli rosollia, vihersalaattia, muussia, ja kotijuustoa. Kauhea vaiva tälläisessa ruuanlaitossa! Toivottavasti ensi vuonna taas pääsee valmiiseen pöytään. 

Syömisen jälkeen avattiin lahjoja (tai pari pakettia avattiin kyllä jo saunan jälkeen ja ennen illallista). Onneksi mummin isot lahjapaketit olivat ehtineet tänne Suomesta! 

Yhdessä paketeista oli huovutusvälineet, ja taisin itse olla niistä eniten innoissani. Välipäivät siis alkoivat ahkerasti huovuttaen. 

 

Vince oli ostanut Mailikselle 3D-palapelin jota ne rakensivat monta päivää, ja Evelyne osti lapsille mikroskoopin! Sitä oli toivottu kovasti ennen joulua, ja sen käytöstäkin tapeltiin vain jonkin verran.

 

Kuusi oli tänä vuonna juuri niin harva kuin lapsuuteni Suomessakin, ja lapsista se oli ihan kamala. Näitä täysin luonnollisia kuusia näkyy niin harvoin täällä myynnissä että saattaa hyvin olla ettei tälläista enää löydykään toista kertaa. Yöretki kuusen alle kelpasi kuitenkin lapsille. 

Joulupäivänä söimme kanadalaisen jouluaterian kotitontun tuomat noitahatut päässä. Tilasin nämä vasta Halloweenin jälkeen, ja päätin ovelasti käyttää ne joululahjoiksi.

Vaikka tämäkin joulu oli ihan kiva, niin toivottavasti ensi vuonna saa taas juhlia kanadalaisen suvun kanssa. 

uusia huonekasveja

Asuntokompleksissa jossa Vincen isälla ja Danièlilla on kaupunkiasunto on aina hienot kukkaistutukset kesäisin, ja syksyllä niistä on jaettu osana istuksia olleita huonekasveja asukkaille. Vincen isä lähetti kasvilistan minulle joku aika sitten, ja vastasin että ottaisin mielelläni yhden saniaisen ja yhden elefantinkorvan. En ollut ihan varma mihin ne laittaisin, mutta totesin että eiköhän ne johonkin mahdu.

No, toissailtana käytiin hakemassa ne Vincen kanssa, ja onneksi mentiin ilman lapsia, sillä autoon ei mitenkään olisi mahtunut kahta lasta näiden kasvien kanssa. 

Saniainen meni kellariin, tässä siitä ennen- ja jälkeen-kuva:  

  

Elefantinkorva meni yläkerran tasanteelle, ja siellä tilanne on nyt vielä edellistäkin koomisempi:

 

Kirjeessä jossa huonekasveja tarjottiin mainittiin vain niiden nimet, ja odotin kasveja jotka olisivat olleet noin kolmanneksen näistä hirviöistä....

 

Vince olisi ollut ehkä vähän tyytymätön siihen että uudet kasvit vievät suunnilleen yhtä paljon tilaa kuin kaksi uutta huonekalua, mutta onneksi käytiin samalla reissulla hakemassa sille töistä pari tietokoneen näyttöä lisää, eli olemme nyt pattitilanteessa joissa kumpikaan ei tykkää toisen hankinnoista, mutta kumpikaan ei myöskään voi valittaa. 

vähän erilainen halloween

Tänä vuonna Halloween sattui lauantaille (eikä keskelle viikkoa) ja yöksi jolloin oli harvinainen toinen täysikuu saman kuukauden sisällä, ja sitten tietysti pandemian takia sitä ei oikeastaan voinut juhlia ollenkaan. Lapset saivat onneksi pukeutua perjantaina kouluun, ja lauantaina kävimme iltapäivällä anopin luona ulkona juhlistamassa hänen syntymäpäiviään.

Vähän auttoi että paikalla oli myös Éloi-serkku, jota sai hiukan jopa ottaa syliin! Harmittavaista että nyt olisi pieni vauva lähisuvussa ja maantieteellisesti lähellä, niin sitä ei juurikaan pääse näkemään. 

Koitimme luoda Halloween-tuntua pukeutumalla ja syömällä Halloween-ruokia, esimerkiksi niin että tiivistemehu tulee lääkeruiskusta. 

Tavallisesti Halloween-ilta vietetään ulkona karkki tai keppos-kierroksella, mutta tänä vuonna emme tehneet niin emmekä myöskään jakaneet karkkeja naapuruston lapsille (joita tuntui olevan aika vähän kyllä liikkeellä). 

Sen sijaan järjestimme elokuva-illan olohuoneeseen, ja ehdimme katsoa viikonlopun aikana kaksi Halloween-elokuvaa. 

Meni se siis näinkin!

karanteenissa taas

Montrealin koronatilanne oli hyvä kesän lopussa, ja hetken näytti siltä että syksy saa alkaa melko normaalisti. Kolmannen asteen koulutus alkoi joka tapauksessa etänä, mutta muu alkoi lähiopetuksena, jopa suomikoulu!

Pidimme kuitenkin varotoimena ensimmäisen suomikoulun puistossa, ja Bean ryhmä oli askarrellut siellä tällaista luontotaidetta. Seuraava suomikoulu pidettiinkin sitten jo virtuaalisesti tilanteen huonontuessa taas. Nyt koko Montreal on "esikaranteenissa", eli koulut ovat auki ja töissä ja kaupassa saa käydä, mutta kaikki muu on kiinni. 

Ennen tätä ehdimme viettää syyspäiväntasausta teekutsuilla puutarhassa, jossa vieraina oli Vincen serkku puolisoineen. Tämän jälkeen emme ole käyneet missään tai kutsuneet ketään meille (ei edes ulos). Sisällähän emme ole olleet toisten luona tai kutsuneet meille ketään sisälle sitten maaliskuun. Taitaa olla edessä pitkä talvi!  

Olemme siis koittaneet edes käydä jossain kodin ulkopuolella oman perheen kesken, ja yksi pieni reissu tehtiin syyskuussa Bromontiin sienimetsään. Metsää on ojitettu viime vuonna, joka on johtanut sen kuivumiseen, ja sienisato oli erittäin huono. Tuossa kuvassa kyllä kerään kultapiiskua, eli huono saalis ei sentään johtunut siitä että koitin etsiä supppilovahveroita heinikosta. 
Illalliseksi piti kuitenkin hakea kaupasta hummeria. 

 

Katoimme oman illallisen farmin toiseen päähän lasten katsoessa telkkaria toisessa päässä, ja kyllä se melkein oli kuin olisi ollut treffeillä ravintolassa (no ei ihan, mutta parempi kuin ei mitään).

 
Sienestämisen lisäksi omenien poimiminen on vielä sallittua, ja kävimme viime viikonloppuna omenatarhassa.  

 

Siellä ei edes tarvinnut pitää maskia kunhan pysyi poissa muiden poimijoiden tieltä.

 

Omenasato oli paljon sienisatoa parempi, ja Vince ja Mailis keittivät samana iltana monta litraa omenasosetta. Siitä on saanut hyvän jälkiruuan koululaisten eväisiin (kunhan nyt vaan koulut pysyisivät auki!). Täytynee keksiä muitakin tällaisia pikkuretkiä syksyn varrelle ettei ihan tulla mökkihöperoiksi.  

työpöytiä kaikille

Koska on syytä pelätä että opetus siirtyy lapsillakin jossain vaiheessa takaisin kotiin, olen koittanut saada kaikille kunnon työpisteen jonnekin muualle kuin keskikerrokseen. Molempien lapsien koulussa on verraten hyvä tilanne sillä niissä on ollut vain yksi tartunta tähän asti, mutta toinen niistä osui Bean luokalle. Bea on nyt sitten meistä ensimmäinen ja toistaiseksi ainut joka on käynyt koronatestissä. Vaikka onneksi kukaan muu oppilas ei ollut saanut tartuntaa, koko luokka oli joka tapauksessa melkein kaksi viikkoa karanteenissa kotona. Etäopetus oli järjestetty hyvin, ja Bea oli omissa Zoom-kokouksissaan Mailiksen huoneessa sillä aikaa kun me etäopetettiin tahoillamme Vincen kanssa. Olimme kaikki kuitenkin erittäin huojentuneita kun kouluun sai taas palata. 

Bea on ehtinyt jo pidempään pyydellä kirjoituspöytää omaankin huoneeseensa, ja vihdoin pari viikkoa sitten saimme asian aikaiseksi korona-karanteenin motivoimana. Pöydän tieltä piti siirtää pois leikkikeittiö, ja se sisältöineen pakattiin anopin kellariin odottamaan että pieni Éloi-serkku vähän kasvaa ja saa sen omakseen. 

 

Sen jälkeen Mailiksen pöytä siirrettiin Bean huoneeseen...

 

...ja Mailis sai "uuden" kirjoituspöydän onnistuneen netti-ilmoitusten väijymisen jälkeen. Mailis olikin valittanut että vanha pöytä oli sille liian matala, ja oli tyytyväinen isompaan pöytään. Nyt vihdoinkin vaikuttaa myös siltä että lapset tekevät kotitehtäviä ja välillä askartelujakin omissa huoneissaan eikä aina olohuoneen lattialla tai keittiössä. 

Viimeinen projekti oli Bean huoneessa sijaitseva Vincen työnurkkaus, joka on ollut aika askeettinen tähän asti. Sinänsä askeettisuudessa ei ole mitään vikaa (päin vastoin), mutta nyt kun Vince on aina kotona, sen toimistonurkkaukseen on kerääntynyt jatkuvasti enemmän papereita, kirjoja ja muita epämääräisiä kasoja. 

Syyssiivouksen yhteydessä Vince kävi kierrätyskeskuksessa hakemassa ruman mutta sopivan kokoisen kirjahyllyn itselleen. Se melkein mahtui autoonkin, ja sen saaminen yläkertaan oli niin vaikeaa että se taitaa nyt olla siellä loppuikänsä rumuudestaan huolimatta (mietin kuumeisesti miten sen saisi tuunattua paremmaksi). 

Mutta ainakaan printteri ei enää ole lattialla! Väkersin Ikean johdosta ja rikkoituneen aurinkokennovalon varjostimesta toimistoon kattovalon, ja nyt siellä näkee tehdä töitä myös hämärinä aamuina ja iltoina. 

Itsellänihän ei ole mitään omaa työtilaa, mutta nyt kun olen saanut kaikki pois keskikerroksesta saan koko keittiön pöydän omaan käyttööni.