jaa-a

En ole viikkoon laittanut Emmin ja mun muotiblogiin yhtään kuvaa, enkä enää ole varma laitanko sinne kuvia ollenkaan. Tuntuu hankalalta rajat juttuja julkisiin ja yksityisiin. Lisäksi Vince ei yhtään tykkää ottaa asukuvia, ja itselaukaisijalla otetut kuvat on tämmöisiä mistä puuttuu osa päästä. Yksi motivaatio julkisen blogin kirjoittamiseen oli mahdolliset uudet kommentoijat, mutta sinne(kin) kommentoi lähinnä te ihanat tutut jotka kommentoitte tännekin.

Toisaalta oli kiva kirjoitella turhamaisista ja turhanpäiväisistä jutuista kun niille ei kotona eikä koulussa ole kauheasti kuulijakuntaa.

Eli en tiedä mitä tekisin. Kiinnostaako teitä lukea täältä turhamaisia juttuja vai olisiko ne hyvä pitää erillään (tai ainakin pois täältä)?

Lisäksi asukuvissa on se ongelma että Mailis poikkeuksetta tunkee niihin mukaan. Tässä äidillä päällä mummin vintiltä haettu siskon kaapin kautta omaan kaappiin päätynyt kietaisumekko jossa on kaksipäisiä kotkia, ja lapsella lassie-haalari (kädessä sillä on puutarhahanskat joita se on tuomassa äidille kun senkin pitäisi pukea ulkovaatteet että päästään lähtemään tarhaan).

hulinasunnuntai

Sunnuntaiaamuna osallistuttiin kommuunissa synttäribrunssille jossa juhlakaluina oli yksi pieni ja yksi iso naapuri (kumpaakaan ei kyllä näy näissä kuvissa). Kommuunijuhlat on usein nyyttäreitä, ja tällä kertaa vein mukanani aika epäonnistuneita porkkanakakkumuffinseja.

Juhlien jälkeen leikittiin hetki vielä muiden lasten kanssa. Iltapäiväksi oli järjestty suomikoulun pääsiäisjuhla, joka järjestettiin Ann Arborista vähän kaukana mutta paikallisen Ikean lähellä. Eihan sitä tilaisuutta siis voinut jättää käyttämättä (nämä kuvat on kyllä otettu illalla kotona kun Mailis halusi että sitä kuljetetaan koko ajan kassissa).

Iltapäivällä sitten koristeltiin munia, virvottiin ja kahviteltiin muiden suomalaisten kanssa.

Kaikki tämä sosialisointi oli jopa päivähoidossa käyvälle kommuunilapselle liikaa, ja takaisintullessa uni voitti pienen noidan. Isoja noitia kaikki eilinen hulina väsyttää vielä tänäänkin.

kiittämätön

Kuten kaikille muillekin suomalaislapsille, minullekin on kerätty omaa astiastoa noin rippikouluiästä asti. Missään muussa maassa en ole törmännyt tähän tapaan ja sitä ihmetellään aina.

Sain itse valita astiastoni joka on vihreä Arabian 24h: kaunis ja klassinen, ja edelleen mieluisa. Olen kantanut sitä pikkuhiljaa tänne käsimatkatavaroissa ja ruumassa, ja vasta viime kesänä taisin tuoda siitä viimeiset osat.

Salaa olen kuitenkin toivonut että meillä olisi kirppareilta haalittu eriparinen, kepeä ja hauska astiasto. Katsastan aina kirpparilla astiat vaikka en koskaan mitään ostakaan, kun meillähän on jo paremmat kuin hyvät astiat kotona.

Tänään kuitenkin rohkaistuin ja ajoin varta vasten kirpparille astioita ostamaan. Löysin setin jossa oli kolme isoa ja pientä lautasta ja neljä kulhoa, ja jolla oli hintaa vähemmän kuin yhdellä 24h:n kahvikupilla.

Vincen laittama mereneleväpasta oli jotenkin tosi hilpeää ja samalla sivistynyttä näiltä lautasilta! (mikäli oma pastanne ei tunnu sivystyneeltä niin nyt tiedätte että vika on lautasissa).

Anteeksi siis kaikki sukulaiset ja tuttavat jotka olette tuoneet tuota 24h:ta lahjaksi! Kyllä se pysyy kaapissa ja otetaan esiin ainakin silloin kun tulee vieraita!

...Oikeasti tämä ei siis ollutkaan astiakapinaa vaan olen vaan hyväksynyt roolini kunnon emäntänä jolla on erikseen arki- ja pyhäastiasto.

onneksi on kommuuni

Iltapäivät ovat muuttaneet muotoaan koska Mailis ei enää tarvitse tissiä tarhan jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Yleensä meillä on siis enemmän aikaa vaikka lukea.

Eilen kuitenkin ihan kaikki harmitti Mailista: ensin se että ei jääty suoraan ulos, sitten se että puettiin, sitten väärät kengät jne. Lopulta jäätiin sisälle kun huudosta ei tullut loppua ollenkaan. Ensimmäisen puoli tuntia pidin Mailista kantoliinassa ja se jopa hiukan rauhoittui (luulin olevani hyvinkin onnistunut äiti), mutta sitten se taas alkoi (ja Vincekin oli vielä koulussa). Tunnin pääpunaisen -huutamisen jälleen puin sen väkisin ja lykkäsin portaille istumaan sillä aikaa kuin puin itse.

Kun pääsin itse ulos pinna niin kireänä että ei mitään järkeä (Mailis huusi edelleen portailla), ihana naapurin isä joka oli ulkona omien lastensa kanssa tuli hyyyyyvin myötätuntoisen näköisenä kädet valmiiksi ojossa sanomaan että "hei jaksatko sä sen kanssa, anna mulle vähäksi aikaa ja mene kävelylle". Arvatkaa vaan otinko tarjouksen vastaan. Takaisin tullessa Mailis olikin jo rauhoittunut ihan vaan varmaan tilanteen vaihdon takia.

Yleensä iltapäivät siis ovat sellaisia kuin yläkuvassa, mutta niinä päivinä kun ei ole ja pitäisi jaksaa lapsen kanssi yksin niin ei voi sanoa muuta kuin että onneksi on kommuuni.

väsyviikonloppu

Mailis on ollut kuumeinen ja kärttyinen varsinkin öisin, eli nukkuminen oli vähäistä itse kullakin kuluneena viikonloppuna (pääsyylliseksi paljastui kuitenkin kulmahampaat eikä vuotava nenä).

Jotain väsymyksen tilasta kertoo se että aamulla kaadoin jugurtin kulhon sijasta lasiin. No ei se mitään, käänsin tilanteen voitoksi laittamalla kulhoon kaakaota.

Viikonlopuksi luvattiin kylmää ja lumisadetta, mutta sunnuntai-iltapäivällä näytti kuitenkin tältä. Koska koko viikon on näyttänyt tältä niin olin siirtää nyt kaikki normaalit viikkosiivot viikonloppuun (sillon tulee hei kuitenkin vaakasuoraan räntää ja on pakko olla sisällä).

Kaiken siivoamisen, pyyykkämisen ja nukkumattomuuden (ei yksiäkään kunnon päikkäreitä!) jälkeen oli pakko tuimana vähän edes opiskella ennen muskaria, ja luottaa siihen että ryhmätyön muut jäsenet hoitavat osuutensa paremmin.

Onko pakko siivota ennen syksyä, ja haittaako jos ei pese kuin ehkä koneellisen pyykkiä viikossa jos on kaunista? Vaihtoehtoisesti voisi muuttaa takapihalle niin voisi siivoilla ja nauttia auringosta yhtä aikaa.

kesäsiili

Täällä on ihan hillittömän lämmin! Aamuisin on vielä pari astetta pakkasta, mutta iltapäivisin on lähes 20 asetta! Kaikki iltapäivät siis kuluvat ulkona, jee! Tässä Vincen kevätpäivän puhde:

Aika lyhyt on. Mailis oli aluksi vähän totisen näköinen, mutta ei alkanut itkemään. Nyt ne ovat naapureiden kanssa iltavaunulenkillä että äiti ehtii rauhassa kirjoittamaan blogia.

viime viikko

Hupsis, kokonainen viikko vierähtänyt edellisesti merkinnästä! Syytän tästä kevätväsymystä joka on paikallisille lähes yhtä vaikea ymmärtää kuin se että heidän talvensa voi olla joillekin leuto. Mitenniin et ymmärrä että talvella väsyttää kun on pimeää, ja keväällä väsyttää kun on valoisaa?

Lumet menivät menojaan ja usemman aurinkoisen päivän jälkeen sataa vettä. Mailis on niin tottunut menemään ulos aamupäivällä että on helpompaa pyntätä se sadevaatteisiin ja mennä ulos värjöttelemään sen kanssa kuin koittaa vakuuttaa sille että sisälläkin on ihan kivaa.

Mainitsemisen arvoiset asiat menneeltä viikolta:

- tiistaina Mailis puri toista lasta tarhassa

- keskiviikosta torstaihin Vince oli Columbuksessa (viereisessä osavaltiossa) kaveria tapaamassa. Oli kuulemma huonompi kaupunki kuin Ann Arbor.

- lauantaina mina pääsin inssistä läpi eli sain vihdoinkin hankittua itselleni paikaillisen ajokortin! Ajokokeen pitäjä oli aikoinaan käynyt opettjakurssin jossa oli ollut myös yksi suomalainen mies, ja kokeenpitäjä taisi päättää läpipääsystäni jo siinä vaiheessa kun kuuli kansallisuudestani. “Siellä Suomessa on niin paljon enemmän opetusta ja tiukemmat läpäisyvaatimukset”. Olisikin kyllä ollut aika noloa olla pääsemättä läpi kun kuitenkin ajokokemusta on lähes 10 vuotta.

kevään merkkejä

Ensimmäinen keväinen viikonloppu! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja kinokset suli silmissä. Runsaan ulkoilun lisäksi suoritettiin kaksi kevättraditiota:

Istutettiin tomaatinsiemenet...

..ja kuivattiin vuoden ekat pyykit ulkona. Ihan ne eivät vielä kuivuneet kokonaan edes takapihan auronginpaisteessa, mutta siihen taisi syynä olla enemmänkin myöhäinen ripustusaika kuin lämmön puute.

Täällä Michiganissa paikalliset (ja varsinkin etelämmästä muuttaneet) valittavat valittamasta päästyään talven pituudesta, pimeydestä ja lumisuudesta. Niiden ilmeet on aina yhtä näkemisen arvoiset kun sanon että tämä on leudoin ilmasto missä olen koskaan asunut (ne ilmeet ovat sellaisia järkytyksen ja säälinsekaisia myötätuntoilmeitä).

p.s. huomiseksi luvataan +10 astetta!

suomeen!

Me varattiin vihdoin lennot! Saavutaan Helsinkiin huhtikuu 30. päivä! Vince lähtee kotiin 17. päivä, ja minä ja Mailis kesäkuun ensimmäinen päivä.

Loppuvuosi siis syödään kaurapuuroa kun kaikki rahat meni lentoihin, mutta jee tullaan Suomeen!

ensimmäinen arpi

Mailis säikäytti taas vanhat vanhempansa oikein kunnolla kaatumalla aamulla keittiössä niin että kopautti otsansa tiskikoneen avonaisen oven kulmaan. Itku ei kyllä kestänyt kuin alle minuutin, ja päivystyksessäkin todettiin että selvittiin pintanaarmulla johon ei tarvita edes tikkejä. Hoidoksi määrättiin kuitenkin kotipäivä ja otsanpesun välttämistä loppuviikoksi että haava saa rauhassa umpeutua.

Muutenkin meidän hiihtolomaviikko on mennyt vähän eri tavalla kuin suunniteltiin. Tarkoitus oli opiskella lyhyitä tehokkaita päiviä ja illalla viettää rentoa aikaa Mailiksen kanssa, ja rentoilla lisää sen mentyä nukkumaan. Maanantaina päätin kuitenkin tuurata yhtä naapuria apukokkivuorossa (sillä todettiin juuri syöpä), eli se siitä vapaasta iltapäivästä. Samana iltana koitin korjata huonosti alkanutta lomaa ottamalla kuuman kylvyn, mutta se johtikin pieneen vesivahinkoon (ammeessa oli reikä joka johti veden seinän ja lattian valiin ja sieltä kellarin katosta alas...) ja haaleaan suihkuun (kaikki kuuma vesi oli nyt siella seinän välissä ja kellarissa).

Tiistaina koitin vihdoin käydä ottamassa pitkään harkinnassa olleen tatuoinnin, mutta sitten paikka olikin vähän tyhmä ja tatuoijakin niin paljon myöhässä että annoin olla. Ja tänään sitten kävi vahinko heti aamusta. Mitään tehokasta opiskelua ei tietenkään ole tapahtunut yhtenäkään päivänä.

Mitäköhän loppuviikoksi uskaltaa odottaa?