taidetta

Olen tehnyt tänään töitä Vincen työhuoneessa kotona ja ihaillut tätä Mailiksen taideteosta. Tässä siis pitkähiuksinen monsieur (oikealla) pakenee hirviötä joka yrittää vetää sitä hiuksista. Mailiksen hiusaddiktion kohteeksi joutuneet ymmärtävät että äiti tulkitsee tämän yrityksenä käsitellä sitä miten äidillä välillä menee hermot lapseen joka aina haluaa repiä äidin hiuksia.

Tämä on ehdottomasti hienoin taideteos mitä meillä on seinällä. Tätä se sitten on kun vanhemmat sekoavat ja ajattelvat että kaikki oman lapsen tuotokset ovat absoluuttista parasta maailmassa.

mailis ui!

Viime viikolla Mailis siis oppi (melkein) kirjoittamaan, ja tällä viikolla se oppi (melkein) uimaan!

Videossa ollaan Mailiksen kaverin Jain 4-vuotissynttäreillä Jain isovanhempien takapihalla.

Täällä tuntuu että synttärit lähtevät usein vähän lapasesta ja paikalla on tuhansia lapsia, palkattuja viihdyttäjiä ja kaikille juhlijoille lahjapussit kotiinviemiseksi.

Jain juhlat ovat olleet pieniä ja niistä ei saa kotiinvietäväksi muuta kuin hyvä mielen, joten olen ajatellut että Mailiksenkin juhlat voivat vielä olla yhtä pienen mittakaavan bileitä.

hellettä

Täällä on aika lämmin, ja kohta on vielä lämpimämpi. Lämpötila on noussut jo useampana päivänä yli kolmenkymmenen asteen, ja torstaiksi luvataan leppoisat 37C.

Sadetta ei juuri ole, joten arvatkaa kiroileeko ihminen jonka kommuunityö on uusien puiden kasteleminen. Ja arvatkaa kuka se mahtaa olla.

Lähes kaikilla täällä on kotona ilmastointi ja ne kaikki ovat tietysti pitäneet sitä päällä jo useamman viikon. Meillä on ilmastointi, mutta toistaiseksi olemme olleet liian nuukia ja ympäristöystävällisiä laittamaan sitä päälle. Lisäksi Vince on sitä mieltä että ilmastoinnin käyttäminen on luovutusvoiton antamista säälle, joten toistaiseksi pidämme verhoja kiinni päivällä, ikkunoita auki yöllä ja peseydymme kylmässä kylvyssä. Luulen kyllä etta nuo torstain lämpötilat tulevat tosin olemaan meillekin liikaa.

Hesarikin uutisoi keskilänttä uhkaavasta helleaallosta ja kertoi paikallisten viranomaisten kehottavan ihmisiä pysymään sisätiloissa ja tarkistamaan sukulaisten ja tuttavien vointia.

Siis: miten te sukulaiset ja tuttavat oikein voitte?

Kuva: Mailis harjoittelee helteestä huolimatta kirjoittamista. Vasemmalle yläkulmaan kirjoitin malliksi "äiti" ja siihen alle Mailis on jäljentänyt sen (peilikuvana tosin).

järvellä!

Yksi asia mitä olen Suomesta kaivannut on järvessä uiminen, täällä kun kaikki tuntuvat vaan uivan uima-altaissa, omissa tai julkisissa. Nyt hoksasin kysyä naapureilta järvivinkkejä ja saatiin selville että puolen tunnin ajomatkan päässä on useampikin uimakelpoinen järvi!

Tässä etsitään kotiloita yhdestä niistä viime sunnuntaina.

Nämä kuvat on isommalta kahdesta järvestä joilla ollaan nyt käyty. Siellä sai ajaa veneellä eli kaikista vesijeteistä ja muista tuli kova ääni. Uimarit olivat lähes kaikki tatuoituja (paras (?) oli marihuanan lehti parikymppisen äidin reidessä...), ja monet grillasivat hampurilaisia ja muita grillipisteissä tupakoinnin lomassa. Eli vähän sellainen junttimeininki.

Toisella, pienemmällä suojärvellä taas oli huomattavasti hippimäisempi meininki, ja enemmän eläkeikäisiä uimareita kuin ekalla järvellä. Sinne mennään varmasti takaisin, mutta siellä varsinainen ranta (siis osa joka ei ole suottumassa) on noin keskiverto olohuoneen kokoinen eli sinne ei mahdu montaa ihmistä kerrallaan.

Koska Vincekin on ihmeellisesti alkanut pitämään entisestä inhokkipuuhastaan (uimisesta siis) ja sietää jopa hiekkaa varpaidenvälissä, tässä on varmasti tämän kesän suosikkiharrastus!

vincen isän 50v juhlat

Harmitten usein että unohdan ottaa kuvia niinä harvoina hetkinä kun sukua on koolla eikä Mailikselle siis jää mitään valokuvatodisteita siitä että välillä nähdään niitäkin. Nyt matkan osasyy oli se että Vincen isä vietti 50-vuotisjuhliaan, joten tässä kuvia sieltä. Yllä Vincen sisko Mailiksen pikkuserkku sylissään.

Tässä syntymäpäiväsankari oikealla veljineen, jokaisella sylissään oma lapsenlapsensa.

Ja tässä Vincen isoäiti lapsenlapsenlapsineen.

Muuten jätän suuremmat kertomukset väliin tästä mökkireissusta, sillä se vähän stressasi kaikkia osapuolia. Anoppipuolta tuntui harmittavan se että talossa on vieraita jatkuvasti ja me oltaisiin jo mieluusti oltu kotimatkalla tässä vaiheessa, mutta minkäs teit. Olisi kyllä kiva jos asuttaisiin lähellä edes toisen perhettä ettei kaikkia tarvitsisi matkustaa katsomaan.

palattu on

Tultiin eilen kotiin yhdentoista hikisen ajotunnin jälkeen. On se vaan aina yhtä kauhea rykäisy, oli sitten kesä tai talvi tai takapenkillä huutava vauva tai kaikesta kyselevä lapsi. Lisäksi joka kerta tuntuu vähän siltä että kolme päivää ennen suunniteltua lähtöä oltaisiin ihan valmiita kotimatkalle.

Tässä kuvia Vincen tädin uima-altaalta jostain viikko takaperin. Kuvassa Mailiksen kanssa Vincen serkun tyttöystävä. Suunnitelmissa oli puolessa välissä lomaa vetää vähän henkeä isovanhempien maatilalla "juhannusjuhlien" jälkeen, mutta eihä se taaskaan onnistunut. Yhtenä päivänä tultiin naapuriin tädille uimaan ja grillaamaan, ja toisena kestitettiin vaatimattomat 15 henkeä maatilalla yömyöhään asti (miten ne Vincen lapsuuskaverit sattuivatkin kaikki olemaan vapaana vaikka soitettiin kutsusta vain paria päivää ennen?). Hauskaa meillä kyllä oli.

Mailiksesta ihan parasta oli laittaa tatuointeja kun äitilläkin on. Se myös tarjosi niitä muille jatkuvasti niin että Vincen isän mökillä (viimeinen etappi, siitä kuvia seuraavaksi) tatuointi oli ihan kaikilla, Vincen 89-vuotias mummo mukaanlukien.

quebec

Reissun varsinainen tarkoitus oli kuitenkin lomailun sijaan se että osallistuin ensimmäiseen konferenssiini ja esitin ensimmäisen vuoden tutkimusprojektini siellä. Koska konferenssi pidettiin sopivasti Quebecin kaupungissa kutsui Vince isovanhempansa sinne viettämään aikaa hänen ja Mailiksen kanssa sillä aikaa kun olin itse päivät yliopistolla.

Kaikilla oli varsin kivaa niinä päivinä, vaikka ehdin kyllä turisteeraamaan vähemmän kuin olin alunperin toivonut. No mutta muut ehtivät senkin edestä.

Niin ja kai se esityskin meni ihan hyvin ensikertalaiseksi.

Parantamisen varaa sen sijaan on konferenssigarderoobissa, sillä huomasin että omasta kaapista ei löydy riittävästi business casual -vaatteita tälläisiin tilanteisiin. Nyt täytyy siis päättää millainen on oma jakkupukutyyli, ja sitten suunnata listan kanssa kirpputorille ennen ensi kertaa (joka on kyllä parhaimmillaakin vasta ensi vuonna, eli kyllä tässä aikaa on).