Tultiin eilen kotiin yhdentoista hikisen ajotunnin jälkeen. On se vaan aina yhtä kauhea rykäisy, oli sitten kesä tai talvi tai takapenkillä huutava vauva tai kaikesta kyselevä lapsi. Lisäksi joka kerta tuntuu vähän siltä että kolme päivää ennen suunniteltua lähtöä oltaisiin ihan valmiita kotimatkalle.
Tässä kuvia Vincen tädin uima-altaalta jostain viikko takaperin. Kuvassa Mailiksen kanssa Vincen serkun tyttöystävä. Suunnitelmissa oli puolessa välissä lomaa vetää vähän henkeä isovanhempien maatilalla "juhannusjuhlien" jälkeen, mutta eihä se taaskaan onnistunut. Yhtenä päivänä tultiin naapuriin tädille uimaan ja grillaamaan, ja toisena kestitettiin vaatimattomat 15 henkeä maatilalla yömyöhään asti (miten ne Vincen lapsuuskaverit sattuivatkin kaikki olemaan vapaana vaikka soitettiin kutsusta vain paria päivää ennen?). Hauskaa meillä kyllä oli.
Mailiksesta ihan parasta oli laittaa tatuointeja kun äitilläkin on. Se myös tarjosi niitä muille jatkuvasti niin että Vincen isän mökillä (viimeinen etappi, siitä kuvia seuraavaksi) tatuointi oli ihan kaikilla, Vincen 89-vuotias mummo mukaanlukien.
2 kommenttia:
Ihana uima-allas, oispa mullakin. Ainii, mut sit se olis täynnä kissoja ja koiria ja karvoja ja kuolaa, yök.
joo on se ihan kiva kun on oma allas. mee joskus hesulle ja pirjolle uimaan, niillahan on allas pihassa.
Lähetä kommentti