ja taas mennään

Huomenna Mailis saa ikkunoidenpesun sijaan jälleen pukea päälleen lentokone-paidan, ja suunnata lentokentälle Montrealin-koneeseen.

Meidän ei ollut tarkoitus mennä ollenkaan käymään Quebecissä kesällä, mutta Vincen isä tarjoutui avokätisesti maksamaan meidän lennot kun Mailis vielä matkustaa lähes ilmaiseksi.

Viime viikot on menneet aika hulinalla, mutta ehkä siellä appiukon vuokramökillä vähän ehtii rentoutumaankin. Joka tapauksessa tiedosssa on hyvää ruokaa, viintä ja kielikylpyä itse kullekin!

a-piin!!!!

Mailiksesta on tullut muotitietoinen.

Toissailtana sain sen jo nukkumaan kun se nousikin ylös sängystä, juoksi meidän vaatelipastolle, alkoi huitomaan käsiä sivuillaan ja vaatimaan "a-piiin, a-piin!!!!" Ensin luulin että se haluaa apina-kirjan joka on usein lipaston päällä, ja sitten luulin että se on muuten vaan seonnut. Lopulta tajusin että se haluaa t-paitansa jossa on lentokone, airplane! Saatuaan paidan päälleen se nukahti minuutissa.

(Nykyään elämä on kuin pelaisi pantomiimia ihmisen kanssa joka saattaa puhua suomea tai sitten ei.)

Parina viimeviikkona Mailikselle on kelvannut vain kaksi (2) t-paitaa, toinen niistä on tuo lentokonepaita ja toisessa on krokotiili. Jos niistä kumpikaan ei ole päällä niin Mailis kyselee niiden perään koko ajan, kaivelee pyykkikoria ja kiukuttelee.

Viikonloppuna päätin helpottaa elämääni ja menin kirpparille hakemaan sinisiä t-paitoja joissa on kuvia joista Mailis pitää (se oli tietysti itse mukana makutuomarina). Jos vaikka tyttäreni "mulla ei ole mitään päällepantavaa!" -kohtaukset tästä vähän harvenisivat.

Harish

Joskus teininä kuin luin Jane Austenin kirjoja ihmettelin sitä miten silloin joskus mentiin kuukausitolkuksi kylään ja sukuloimaan, eikä se tuntunut stressaavan ketään.

Harish kuitenkin asui meillä neljä viikkoa eikä se tuntunut ollenkaan vaivalloiselta (Harish on siis Vincen entinen koulukaveri joka tuli kuukaudeksi opetusassariksi meidän yliopistoon). En tiedä johtuiko siitä että se jaksoi lukea Mailikselle vaikka kuinka vai siitä että Harish on intialainen niinkuin Jaikin, mutta siitä tuli heti Mailiksen uusi paras kaveri. Harishilla ei ole lapsia eikä yhtään kokemusta pienten lasten hoidosta, mutta loppuajasta se jopa vei Mailista pottalle ja vaihtoi vaippoja!

Harish lähti aamuisin kouluun pyörälla ennen kuin me herättiin ja tuli kotiin kahdeksan jälkeen, jolloin se lähes poikkeuksetta luki tunnin Mailikselle ennen kuin raahasin Mailisen väkisin nukkumaan. Luulen että kotielämä oli niin rankkaa Harishille että se ei ihan heti haluakaan omia lapsi, mutta toivottavasti tulee kuitenkin vielä meille kylään!

asialliset hommat tehdään mutta muuten ollaan kuin ellun kanat

Ei ollut mitenkään erityisesti tarkoitus pitää taukoa, mutta sekä koulussa että kotona on pitänyt kiirettä.

Olen mukana eräässä tutkimusprojektissa jossa ylistressaantuneet vanhemmat osallistuvat meditaatiokoulutukseen, ja sitten tutkitaan meditaation vaikutusta stressiin. Eikö kuulostakin siltä ettei ole mitenkään selkeää pitäiskö mun olla ryhmässä tutkijana vai osallistujana? Onneksi ei tarvitsekaan, ja mun työtä onkin ollut osallistua meditaatioryhmiin ja sitten kirjoitella raportteja omista ja muiden kokemuksista.

Mutta siis, osana tätä projektia olen koittanut miettiä mikä oikeasti on todella tärkeää, mikä vähemmän tärkeää mutta niin kivaa ettei siitä halua karsia, ja mikä epätärkeää ja/tai tylsää, ja karsia kaikki viimeisimmän ryhmän asiat pois elämästä. Blogi kuuluu kakkosryhmään joten haluan ehdottomasti jatkaa sitä, mutta en enää aioa tuntea huonoa omaatuntoa siitä etten aina ehdi päivittää niin usein kuin olisi kivaa. Viime viikkoina on kuitenkin tapahtunut kaikkea mainitsemisen arvoista, joten koitan jotain kirjoitella niistä lähipäivinä.

Kuvassa Mailis osallistuu kommuunin bändin aamuharjoituksiin jonain menneenä lauantaiaamuna.

kiva vauva

Koko kesäkuun kirosin että en jaksa lukea sitä typerää tilastotiedettä SEKÄ ollä äiti, eli karsin sitten jälkimmäisestä. Viime viikolla Vince lähetti linkin artikkeliin jossa pohdittiin monesti tutkimuksissa ilmennyt havaintoa jonka mukaan vanhemmat ovat lapsettomia kanssa-ihmisiään onnettomampia. Eli lyhyesti sanottuna lapsista on kamalasti vaivaa, ja ne haittaavat kaikista elämän iloista nauttimista.

Eilen meillä oli kylässä Vincen entinen opiskelukaveri kihlattuineen, ja ihan hiukan tuli taas kinasteltua Vincen kanssa siitä onko ok jo se lähtee niiden kanssa baariin ja jättää mut lapsen kanssa kotiin (ei ole).

Kaikesta tästä huolimatta Mailis on ollut jotenkin erityisen ihana ja reipas parina viimepäivänä. Päiväimettämisestä on luovuttu ilman suurempia itkuja, ja viikonloppuna ei tullut kuin kaksi pissaa vaippaan! Tänään oltiin luonaalla kahvilassa jossa se napitti jäätelötiskia koko ruokailun ajan välillä sitä kaihoisasti osoitellen, mutta ei alkanut riehumaan eikä karannut tuolistaan. Palkkioksi hellyin ja ostin sille pienen mansikkajäätelön vaikka aluksi koitin olla lujana.

Lounaan jälkeen mentiin baariin seuraamaan jalkapallofinaalia jonka alkuhuutoihin Mailis heräsi rattaistaan.

Palattuamme päikkäripisulta se istui hetken vielä unitokkuraisena mun sylissä, ja halusi sitten uudestaan vessaan. Siellä tajusin että ei sillä mikään hätä ollut vaan se halusi vaan pois metelistä, sillä vessassa kävimme seuraavan keskustelun:

Mailis: tsi-tsii!!! (=tissii)

Sari: Ei kun eihän enää tsitsiä saa päivisin, muistatko?

Mailis (itku kurkussa): car, car!

Sari: Ai mennäänkö takaisin autoon ja kotiin?

Mailis (helpottunena): jooh!

Sitten me kolme lähdettiin kotiin ja jätettiin muut hurramaan meidänkin puolesta.

aika lämmin

Täällä on ihan hillittömän kuuma (niinkuin kai kyllä Suomessakin parhaillaan!). Ollaan jo kahtena peräkkäisenä päivänä annettu periksi ja laitettu ilmastointi päälle, ja ulkona voi olla vaan varjossa tai vedessä.

Heinäkuun neljäntenä eli itsenäisyyspäivänä oltiin naapureiden mummolassa uima-altaalla, mutta kotona on pitänyt tyytyä sadettajiin. Tässä Mailis ja Nera iltapesulla.

ohi on!

Uskomattoman paljon aikaa ja energiaa vaatinut kesäkurssi loppui eilen! Tai jatkuu vielä tänään, mutta meidän esitys ja lopputyön palautus oli jo eilen. En edes pääsykokeiden jälkeen tainnut olla näin helpottunut.

Meinasin ensin että haen Mailiksen heti kurssin jälkeen tarhasta kotiin, mutta sitten päätinkin ottaa vähän omaa aikaa iltapäiväksi. Tein marenkia ja raparperimehua uuden taimen vähistä varsista. Iltapäivällä Mailiksen kotiudutta pidimme mehukestit etupihalla.

Ettei ihan pääsisi kuitenkaan lomafiiliksiin, niin heti kurssin jälkeen sain sähköpostia ohjaavalta professorilta joka ilmoitti että meidän pitäisi lähettää mun työn alla oleva tutkimus erääseen kasvatustietieden konferenssiin. Viestiin lopusta luin että se konferenssi järjestetään ensi vuonna New Orleansissa, mikä on ehkä ainut paikka mihin mun on ihan pakko päästä kun täällä kerran asutaan. Eli sinne sitten huhtikuussa 2011!

Mutta sitä ennen vähän rentoilua (ja pitäisi varmaan saada se tutkimuskin valmiiksi). Kurssin aiheuttamat univelat taisi tulla kyllä jo kuitattua, sillä nukuin viime yönä yhdeksästä puoli yhdeksään.