omenassa

Quebecin syysperinteisiin kuuluu omenatarhassakäynti (kuten Michiganissakin), ja viime viikonloppuna Mailis ja Bea kävivät Vincen isän ja Danièlen kanssa omenatarhalla.

Omenanpoiminnan lisäksi omenatarhoilla on yleensä muutakin puuhaa, niin kuin leikkipaikka ja traktoriajelua.

Eilen kävimme vielä naapureiden kanssa toisella omenatarhalla. Suunnilleen kaikki Montrealissa olivat saaneet saman idean, ja moottoritiellä madeltiin ja omenatarha oli tupaten täynnä.

Bea ja Noah.

Bea ei uskaltautunut tikkaille, vaan keräsi omenia lähinnä alaoksilta.

Nyt meillä on sitten kamalasti omenia kotona. Viime viikolla nämä samat naapurit olivat meillä iltapäiväteellä, ja tein omenahyveen, mutta vielä ei näy omenakulhon pohja. 

Vielä täällä on siis ollut näin lämmin, mutta ensi viikolla näyttää siltä että ilmat viilenee huomattavasti. Sain lopulta kolme kurssia syksyksi, mikä on ihan kiva määrä olematta ollenkaan kiireinen. Tulossa on siis viime syksyä rennompi syksy, varsinkin kun kaksi kolmesta kurssista on sellaisia etta olen opettanut ne ennenkin, ja se yksi uusi on englanninkielisestä lukiosta (tuntien valmisteluun englanniksi menee puolet vähemmän aikaa). Jos tässä viela sitten ehtisi vielä vaikka jonkun taloprojektin ennen talven tuloa...

mailiksen kaverisynttärit

Pitihän Mailikselle järjestää kaverisynttäritkin, vähän vain jälkijunassa. Mailiksen kaveriporukassa on selvästi trendinä pitää teemajuhlat esimerkiksi tanssistudiolla tai muussa harrastuspaikassa, mutta päätimme kuitenkin järjestää juhlat kotikutoisesti omassa puutarhassa. Suunnittelin juhlapuuhaksi aarteenetsinnän erilaisilla rasteilla, ja tein valmisteluja pitkälle yli puolen yön edellisenä iltana.

Vieraita oli 7 ja omia lapsia 2, ja oli siinä aika paljon hulinaa.Tässä kuvassa taidetaan selvittää salakirjoitusta teltassa.

Kaikkia lapsia ei askartelujutut kiinnostaneet, ja onneksi oli hyvä ilma ja vilkkaammat lapset saivat juosta pihalla samalla kun muut askartelivat. Viimeinen rasti oli omien muffinsien koristelu (kuvassa), ja se kiinnosti tasapuolisesti kaikkia.

Kolme tuntia hujahti lasten mielestä nopeasti, mutta vanhempien mielestä loppu ei tullut yhtään liian aikaisin. Luulen että koko porukalla oli kuitenkin hauskaa, ja Mailis ja Bea viihtyivät lahjojen kimpussa onneksi loppuillan, ja me saimme siivota rauhassa ja vetää hieman henkeä. Ja onhan tässä koko vuosi aikaa toipua ennen seuraavia juhlia.

Mailiksen ja Bean viikonloppu

Sillä aikaa kun äiti ja papa humputtelivat maailmalla Mailis ja Bea viettivät viikonlopun Vincen äidin luona.  Etukäteen vähän jännäsin miten Bea pärjää hoidossa kokonaista kolem yötä, mutta ihan turhaan! Ensimmäisenä iltana se oli herännyt mentyään nukkumaan ja itkenyt hetken ennen kuin nukahti uudestaan, mutta siinä olikin koko pitkän viikonlopun itkut molemmilta. Ei nyt heti tule mieleen yhtään vanhempien kanssa vietettyä viikonloppua jolloin ei olisi itketty enemmän…

Vähän harmittavasti konferenssiviikonloppu osui samaan päivään kuin Mailiksen syntymäpäivät. Evelyne vei lapset Bromontiin farmille viikonlopuksi, ja siellä juhlittiin seitsemänvuotiasta oikein moneen otteeseen. Ensin oli syntymäpäiväsukulounas farmilla…

Ja sitten koko juhlakansa lähti maatilamarkkinoille viereiseen kaupunkiin. Osa Bean hyvästä viihtymisestä johtui varmasti siitä että sen suosikkitäti Camille oli mukana melkein koko viikonlopun.

Sunnuntaina Mailis ja Evelyne vielä kävivät kahdestaan eläintarhassa, ja sitten koko porukka tuli Montrealiin viimeiseksi yöksi. Lapset eivät ole ennen olleet Evelynin luona ilman vanhempia, mutta sekin oli ennyt tosi hyvin. Tämmöiset reissuthan voisi melkein ottaa tavaksi!

 P.S. Maanataina oli silmä(syöpä) kontrolli, ja kaikki näytti hyvältä!

san francisco

Viime viikonloppuna oltiin San Franciscossa! Vincellä oli siellä konferenssi, ja piiiitkän jahkailun jälkeen päätin että lähden mukaan. Jahkailu johtui siitä että en ollut vielä kertaakaan jättänyt Beaa kolmeksi yöksi hoitoon, ja siitä että samana viikonloppuna oli Mailiksen syntymäpäivät. Mutta lopulta San Francisco vei voiton, ja lapset jäivät anopille hoitoon. 

Onneksi lähdin, sillä meillä oli ihana viikonloppu! Kierreltiin paljon kaupunkia, syötiin hyvin, juotiin viintä, nähtiin kavereita, ja oltiin niin kuin meille ei lapsia olisikaan!

Taka-alalla saarella näkyy Alcatrazin vankila! 

Adi ja Heather olivat sattumoisin kaupungissa juhlimassa ystäviensä häitä (Adi ja Heather asuivat siellä ennen Michigania monta vuotta), ja lauantaiaamuna he tulivat hakemaan meitä autolla hotellilta, ja ajelimme Golden Gate sillan (näkyy tuossa yllä) toiselle puolelle punapuumetsä-kansallispuistoon.

Aika isoja puita! San Franciscossa oli muutenkin yllättävän viileä ilma, ja täällä metsässä oli melkein kylmä. Itseasiassa aamuisin ja iltaisin olisi tarvinnut jopa takkia, mutta meillä ei kummallakaan ollut niitä edes mukana, koska niitä ei Montrealissa ole tarvinnut sitten toukokuun. Tyyneltä valtamereltä puhaltava tuuli viilentää ilmaa kuulemma erityisesti kesäisin, vaikka vuorien toisella puolella sitten onkin jo aavikkoilmasto. 

Ajelimme tietysti myös kaapeliraitiovaunulla, joka meni niin laheltä parkkeerattuja autoja että hyvä ettei peppu viistänyt kylkiä. Kolme yötä reissussa oli kyllä riittävä aika sekä virkistämään että väsyttämään reissaajia, ja kotiin oli ihana tulla. Ja lapsetkin olivat pärjänneet tosi hyvin. Tämmöiset mini-lomathan voisi melkein ottaa tavaksi!

tokaluokkalainen!

Mailis aloitti viime viikolla koulun tokaluokkalaisena! Ekaksi kouluaamuksi sattui aika viileä päivä, vaikka sen jälkeen asteet ovat taas nousseet lähes 30:een joka päivä.

Sinne se taas solahti!
Tämän syksyn koulunaloitus oli aika huimasti stressittömämpi kuin viime vuonna kun kaikki oli uutta ja outoa. Nyt Mailiksesta oli kiva nähdä kavereita (ja saada kotitehtäviä), ja minustakin on taas kiva jutella äitikavereiden kanssa koulunpihalla aamulla ja iltapäivällä.

Omatkin työkuviot ovat aika paljon stresssittömämpiä kuin viime vuonna...Viime syyskuussa aloitttelin tässä vaiheessa kolmen kurssin opettamista, mutta tänä vuonna olen vasta saanut yhden kontolleni. Lahettelin alkuviikosta muutaman cv:n toisiin kouluihin jos niista saisi jotain, ja toivon että sieltä omastani saisin vielä ainakin toisen. No, mutta jos ei tule muuta niin ainakin edessä on kovin rentouttava syksy.

entiset naapurit kylässä

Jossain vaiheessa alkukesästä lähetimme sähköpostia parille entiselle naapurille Ann Arboriin ja kysyimme kiinnostaisiko heitä tulla käymään Montrealissa loppukesästä. Saatuamme vahvistuksen että joku ainakin on tulossa, lähetin vielä yhden sähköpostin vähän vitsinä Adin ja Heatherin perheelle (Jain ja Divyan vanhemmat) jotka muuttivat Seattleen muutama päivä meidän lähdömme jälkeen. Suureksi yllatykseksi he eivät heti törmänneet ideaa, sillä he olivat samana ajankohtana sukuloimassa Michiganissa.

Lopulta suunnitelmat muuttuivat niin että vain Adi ja Heather lapsineen tulivat, mutta se ei kyllä haitannut yhtään. Sekä aikuisilla että lapsilla lähti jutut heti käyntiin niin kuin oltaisiin viimeksi nähty viime viikolla eikä vuosi sitten. Pienen kotimme takia päätimme että on fiksumpaa että mennään Bromontiin suurimmaksi osaksi ajasta, joten kaikki kuvat ovat sieltä.

Emme olleet suunnitelleet sen ihmeempää ohjelmaa, vaan kävelimme lähinnä metsässä, lapset ajatelivat golf-autolla (aikuisen mukanaollessa), laitoimme ruokaa, ja kävimme uimassa. Iltaisin puhuimme vanhoista ja uusista arkikuvioista ja nauroimme niin paljon etten heti muista koska viimeksi olen ihan vaan aikuisporukassa nauranut näin paljon. Aamuisin juotiin teetä ja kudottiin auringossa.

Käytiin me sentään alpakka-farmilla katsomassa alpakoita ja ostamassa lankaa.

Viimeinen päivä kierreltiin Montrealissa ja nukuimme meillä kotona ennen vieraiden lähtöä. Harvoin tulee vietettyä neljä paivää näin intensiivisesti näin monen ihmisen kanssa ilman että kenenkään hermot kiristyvät kertaakaan, mutta tämän perheen kanssa sekin onnistui!

Jäähyväiset olisivat taas olleet vaikeat jos ei olisi huomattu että mehän nähdään kahden viikon päästä uudestaan - olemme sattumalta San Fransiscossa samaan aikaan! Mutta siitä lisää kuvien kanssa ensi viikolla.