kaikki on niin suhteellista

Lähdettiin heti aamusta liikkeelle, sillä Vincen oli päästävä ostamaan joku vehje jolla se voi äänittää omaa musisointiaan. Se on tuo hopeinen laatikko tuossa pöydällä. Tässä näkyy myös Vincen työhuone, josta oli jossain vaiheessa tarkoitus tulla Mailiksen huone. Nyt kyllä näyttää siltä että vauva pysyy ainakin toistaiseksi meidän makkarissa, ja Vince rojuineen tuolla (tai saa sekin yöksi tulla makkariin, ainakin toistaiseksi).

Musiikkikaupasta metrolle palatessa käveltiin kiinalaisen korttelin läpi, ja muistin että ne sellaiset kiinalaiset soppalusikat olisivat oivia myslinottolusikoita.

Mun ostosten yhteishinta oli 1,13$, Vincen 130$. Mahtaakohan se kuitenkaan olla yli 100 kertaa tyytyväisempi hankintaansa?
Ihan synnitön ei munkaan ostos ollut, sillä tarvitsin oikeasti vain yhden myslilusikan, mutta otin ahneuksissani kolme. Kun kerran halvalla sai.

valokuvasavottaa

Tänään aloitettiin vihdoin käymään läpi raskaus- ja vauva-ajan valokuvia. Jos vaikka ihan tällä viikolla saisi vietyä niitä kehitettäväksi asti. Pelottaa että käy vielä niin, että saamattomuuksissamme ei koskaan saada Mailiksen vauva-albumia aloitetuksi, ja sitten sillä ei ole mitään kuvia ajasta jolloin sen vanhemmat olivat vielä nuoria ja notkeita.

mönkijä

Lisää huonoja koulu-uutisia vaan satelee sähköpostiin. Perse. Vauva-raukkakin jää liian vähälle huomiolle kun äiti vaan stressaa ja suree hakemuksia. Mailis on huomannut että jos mönkii oikein kovasti niin saattaa saada edes vähän huomiota osakseen.

Tästä välistä puuttuu kuvia kun luin keittokirjaa, vaikka sitten totesinkin että olen liian stressaantunut tehdäkseni sämpylöitä. En siis oikeen tiedä itsekään miten se venkosi itsensä noin päin.

stressiä

Tänään on stressattu ensi syksyn kouluhakemuksia. Haastettelukutsuja ei ole tullut kuin yksi, joten mahdollisuus että päästäisiin molemmat samaan kouluun (tai mihinkään kouluun) alkaa olla häviävän pieni. Meillä ei tapella siksi että pieni vauva valvottaa, vaan siksi että kouluhakemukset stressaavat molempia. Stressiä on koitettu hallita kutomalla ja punaviinillä.

Jos vaikka viettäisi ensi vuoden (tai koko loppuelämän) kutoen kotona?

sattumia ja maiskis pakkopaidassa

Eräs toinen ulkosuomalainen haastoi kertomaan 6 sattumanvaraista asiaa itsestäni.

1. Käytän todella harvoin vihki- ja kihlasormuksiani. Loppuraskaudesta olin liian paksu, ja nykyään pesen ja rasvaan käsiäni (ja Maiskiksen pyllyä) liian usein. Vincent tuskin laittaa pahakseen koska se on pitänyt omaa sormustaa yhden käden sormilla laskettavat kerrat.

2. Olen hyvä tekemään tulia, ja osaan tarvittaessa nylkeä jäniksen, suolistaa sorsan ja kyniä kyyhkysen. Tämä aina järkyttää ihmisiä joihin olen tutustunut siisteissä kaupunkiolosuhteissa.

3. Kakkoskohdan verenroiskeesta huolimatta olin 5 vuotta kasvissyöjä, ja tein kaikki edellämaininut raadonkäsittelytkin sinä aikana. Nykyään syön lihaa silloin tällöin, mutta en edelleenkään juurikaan kokkaa liharuokia. Köksäntunneilla meidän ryhmä korvasi aina lihan tonnikalalla, ja syön sitä nykyään vielä harvemmin kuin lihaa.

4. En pidä parittomista numeroista. Ärsyttää jopa että Mailis syntyi syyskuun parittomana päivänä, eikä elokuun parillisena päivänä (laskettuaika oli siis syyskuun alussa). Vitonen on ainut siedettävä pariton numero koska se on jotenkin parillisen oloinen.

5. Numerot ovat mielestäni tietyn värisinä, ja jos muistan numeron väärin se johtuu siitä että sekoitin sen toiseen, samaväriseen numeroon. Esimerkiksi 4 ja 7 ovat molemmat sinisiä, ja 6 ja 8 ruskeita.

6. Numeromuistiongelmista huolimatta mulla on erään psykologisen testin mukaan parempi muisti kuin 99% väestöstä. En tiedä pitäisikö epäillä testin oikeellisuutta, vakuuttua että kyse on pilkkuvirheestä (9,9%), vai sääliä niitä kaikkia 99%, kun ei tälläkään päällä niin ihmeellisiä asioita muisteta.

Haastan vuorostani superkoira Oton kertomaan itsestään kuusi satumanvaraista faktaa.

vauvamuskari

Montrealin suomikoulussa on vauvamuskariryhmä, mutta meinattiin että Mailis on vielä vähän pieni sinne. Kasvamista odotellessa meillä kotona toimii pieni isä-tytär muskari.
(videon ääni on aika pienellä mutta sitä saa säädettyä tuosta alareunasta)

kesä!

Torstaina käytiin retkellä Montrealin kasvitieteellisessä puutarhassa. Multa ja kukkaset tuoksui niin kesältä että melkeen tuli kiukku siitä että ulkona on lunta kinoksittain.

P.S. Pullean kaktuksen ranskankielinen nimi on anopin palli!

kusti polkee

Yksi ulkosuomalaisuuden hyviä puolia on että saa usein kivaa postia kotimaasta. Tänään postissa tuli oikeen kaksi pakettia, sisällä näitä ja muutamia suomeen unohtuneita juttuja (tavaroiden unohtaminen väärään maahan taas on yksi ulkosuomalaisuuden huonoja puolia).

Kiitos mummi ja kummi!

&%@#*! muurahaiset

Meillä on pieniä sokerimuurahaisia milloin missäkin: Mailiksen sängyssä, tiskipöydällä, maustekaapissa, vaatelipastossa ja jopa vaipan sisällä (!!!!). No vikassa tapauksessa olen huomannut ne laittaessa vaippaa, en pois ottaessa. Mutta silti.

Lisäksi muurahainen on ainoa eläin jota kohtaan tunnen lievää fobiaa. Melkein ennemmin ottaisin rottia nurkkiin elämään. Tänään tuhosin yhden yhdyskunnan kukkaruukun alta, toivotaan että tilanne siis parantuu. Jos ei niin on pakko muuttaa.

(Näissä kuvissa esiintyviä eläimiä ON vahingoitettu jutun tekovaiheessa).

ulos kaapista (vai kaappiin?)

Nyt siis tätä ei enää pitäisi päästä lukemaan noin vain. Tuntui hassulta että ihan tuntemattomat lukivat meidän arkisia asioita. Nyt ei sitten tarvitse enää käyttää koodinimiäkään, mutta Maiskis on kyllä niin hyvä nimi että ajattelin satunnaisesti käyttää sitä edelleenkin.
Jos muuten teille tulee mieleen joku jonka pitäisi päästä lukemaan tätä niin käskekää mua kutsumaan se tänne.

Ei mulla sitten muuta tänään. Vaipanvaihdon lisäksi ei olla saatu mitään aikaseksi kun Vincekin on kotona häiritsemässä meitä. Onneksi sentään Obama astui virkaansa tänään, niin ei ihan harakoille mennyt tämäkään päivä.

rästipuuhia

Viikko alkoi tehokkaasti tekemällä useampia "sit joskus kun ehdin" juttuja. Nyt on parsittu villasukkia, poistettu viimeiset eurot kukkarosta, käyty postissa ja laitettu heijastin takkiin. Ja ehdin imuroida, tiskata ja pestä pyykkiäkin! Kerkee vaikka mitä kun mies on koululla eikä täällä kotona häiritsemässä meitä.

Maiskis ei kyllä ollut kovin tehokas tänään(kään). Se lähinnä syventyi karjataloudesta kertovaan viihdekirjallisuuteen.

No teki se sentään viikonlopulta rästiinjääneitä mahallaanolo-harjoituksia.

P.S. Tämä pitäisi nyt näkyä vain kutsutuille lukijoille. Toivottavasti osasin asentaa kaiken oikein. (eli se maili jonka lähettäjä on astird on multa).

reissuvauva

Lauantaina oltiin juhlimassa miehen suvun joulujuhlia joita aina vietetään vasta näin tammikuussa. Juhlat meni oikein mukavasti siihen nähden että illanvietto vieraissa pienen vauvan kanssa ei mitenkää vastaa omaa käsitystäni rentouttavasta illasta. Maiskiskin taisi uupua kaikesta häslingistä, ja uuvahti metelistä huolimatta sen verran aikaisin että äitikin ehti nauttia lasin viintä ihan vaan aikuisseurassa.

Maiskis on nuoreen ikäänsä nähden aika matkailija: Atlantti ollaan jo kerran ylitetty, ja nyt oltiin yötä hotellissakin. Itse olin 18 vuotias kun matkustin ensimmäisen kerran lentoneella, mutta ensimmäisestä hotelliyöstä ei kyllä ole mitään muistikuvaa. Näissä kuvissa ollaan lähtötunnelmissa lauantaiaamupäivällä.

pipo päässä pakkasella

On edelleen aika kylmä, aamulla sisälämpötilakin oli vain 19 astetta. Jatkan siis kutomista. Jos vaikka tästä harmaasta piposta tulisi parempi ja lämpimämpi kuin tuosta miehen ruskeasta piposta joka ei kelpaa oikein kuin sisäpipoksi. Että ihan hyvä kai että sillekin on nyt käyttöä.

Lauantaina on pienimuotoiset sukujuhlat. Onneksi Maiskiksella on jo vaatteet valmiiksi katsottuina, aikuisten vaatteet kun taitavat vielä olla pyykkikorissa joulun jäljiltä. Nyt muuten varmaan viimeistään kaikissa (suku)juhlissa meidät lasketaan "aikuisiksi" eikä "lapsiksi" kun meillä kerran on omakin lapsi.

joel hallikainen

Täällä on jo toista päivää vähän vilakkaa, päivän ylin lämpötila ei käy ihan edes -20 asteessa. On siis liian kylmä mennä ulos vauvan kanssa (tai ilman vauvaa), joten on paras vaan ihailla kuurankukkasia sisältäpäin ja kutoa vaippavillahousuja.

Sääolosuhteiden lisäksi uutisissa on puhuttu Montrealin kodittomien pärjäämisestä pakkasöinä. Nuorena ja vetreenä baarista kotiutuessa jäätiin aina välillä juttelemaan yöbussipysäkin viereen leiriintyneiden kodittomien kanssa, ja usein yllätyin siitä miten vähän eroa "heidän" ja "meidän" välillä on. Yksikin oli sosiologian kandi joka vaan oli vuosia sitten päättänyt muuttaa kadulle. Meinasin jo ihan tosissaan ehdottaa että otetaan meille yksi sen viltin alla olleista koiranpennuista, mutta sitten se sanoi että niille on kyllä jo kaikille uudet omistajat katsottuina kunhan ne vaan tulevat luovutustusikäisiksi.

blaah

Eilisen rokotuksen jälkiseurauksena Maiskikselle nousi sittenkin kuume, joten yö oli vähän levoton ja huonosti nukuttu meidän kaikkien kolmen (ja ehkä myös naapureiden) osalta. Onneksi tulikuuma vauva viileni lääkkeen avulla ja sai lopulta vähän nukuttua.

Aamulla noustiin myöhään ja laitettiin hetikohta leipätaikina nousemaan. Nyt kun lamakin näyttää olevan ovella niin on paras ryhtyä omavaraiseksi. Ruokablogeilla on muuten kaikkein hauskimmat nimet: leipäohjeen löysin Voisilmäpeliä-blogista, ja yhden toisen ruokablogin nimi on muistaakseni Pastanjauhantaa.

Leivästä tuli aika keskinkertaista, mutta vauva sentään näyttää jo vähän pirteämmältä.

on sillä ainakin terveet keuhkot

Kuvassa vasemmalla pikkuruiset vaippakuoret jotka eivät menneet kuin pari ensimmäistä viikkoa, ja oikealla jättiläismäiset M-koon kuoret joihin juuri siirryttiin. Oli kyllä jo aikakin siirtyä sillä tänään lääkärissä todettiin että Maiskis painaa tuplasti sen mitä syntyessään, eli nyt 6 ja puoli kiloa.

Ehdin siinä juuri kehumaan hoitajalle että "nykyään vauva-arki on niin mukavaa kun Maiskis ei koskaan enää itke", kun lapsi alkoi huutamaan kuin pistetty sika ja jatkoi siihen asti että lähdettiin kotiin. Hoitaja kysyi myös että käydäänkö me vauvan kanssa missään, johon mä vastasin että "no on se meillä mukana jos me johonkin mennään". Se kyllä tarkoitti kai vauvajumppia ja sen sellasia...

p.s. Tästä ja kahdesta edellisestä postauksesta käy ilmi kaikki mitä mun arkeen kuuluu: syöttämistä, vaipanvaihtoa ja jonkun verran huutoa. Mistä mä nyt enää kirjotan?

yks kakkaa, kaks kakkaa

Maiskis on jo nuorella iällä aloittanut vessalukemisen (kuvassa vaipanvaihtoprosessin loppuvaiheet).

Naistenlehtien henkilöhaastatteluissahan usein kysytään "Mikä kirja on juuri nyt yöpöydälläsi?". Kumpikohan vaihtoehto antaisi vastaajasta älykkäämmän kuvan: "Ei mikään", vai "Keskeneräiset niteeni löytyvät vessanpytyn päältä"?

p.s. Kotinaisena olo sujuu oikeen mallikkaasti. Vähän vaan eilen illalla meni hermot kissoihin kun ne teki kaikkensa mekkaloidakseen mahdollisimman kovaäänisesti kun koitin nukuttaa vauvaa (mikä oli jo muutenkin vähän tavallista hankalampaa). Jos oisin yh niin oisin kissaton yh.

kun hiiri on poissa niin kissat hyppii pöydällä

Vai miten se sanonta nyt menikään. Mies lähti haastattelumatkalle rajan eteläpuolelle ja jätti meidät kotinaisiksi.

Tuossa kukkahyllyllä tuo keskimmäinen kasvi on aika kuollut, johtunee ruukunvaihdosta. Ruukku vapautui kun kaikki tuon hyllyn edelliset asukkaat päätyivät roskiin mun joulukuisen Suomenmatkan jälkeen. Mies oli päättänyt kastella vain niitä huonekasveja joista hän piti, ja tällä hyllyllä niitä ei kuulemma ollut yhtään.

juo ite

Meillä on meneillään tuttipullotreenit jotta Maiskis oppisi pärjäämään hetken ilman tissejä (apua millä hakusanoilla tähän blogiin nyt löytää...). Toistaiseksi tulokset on aika olemattomat niin kuin alemmasta kuvasta voi päätellä. Tuttipulloa voi kyllä pyöritellä suussa siihen asti että on oikeasti nälkä, mutta ei siitä mitään voi juoda. Juo ite.

koodinimi maiskis

Itseni lisäksi blogissa esiintyviä päähenkilöitä ovat vauva ja mies. Koska on ihan tyhmää sanoa aina ''vauva'' ja ''mies'', päätin antaa vauvalle koodinimen. Mies saa jatkaa miehenä kunnes keksin sille hyvän nimen, tai alan kertomaan niin monista muista miehistä että sitä alkuperäistä pitää alkaa selkeyden vuoksi kutsumaan nimellä mies1.

Mutta vauva siis voi olla tästä lähtien Maiskis. Sillä on sellainen hieno mansikkapaita missä lukee "maiskis". Tarkkasilmäiset huomaavat että se paita ei juuri nyt ole päällä. Tai itseasissa kun saan tämän valmiiksi niin Maiskis on varmaan jo puklannut näille vaatteille, ja sillä onkin taas se paita päällä.