hyviä uutisia

Viime viikolla oli sekä silmä- että maksa(syöpä)kontrolli, ja molemmat tulivat puhtaina takaisin! Ensimmäinen vuosi syöpävapaana siis on jo takanapäin!

Samalle viikolle syöpäkontrollien kanssa osui viimeinen kokeidenkorjaussprintti, ja sen jälkeen on ollut takki vähän tyhjä. Tämä lukukauden loppu oli siitäkin hankala että useammassa kurssissa juoduin olemaan tekemisissä akateemisen vilpin tai keskimääräistä hankalampien oppilaiden kanssa, jotka ovat esimerkiksi vaatineet virallisia uudelleen arviointeja osalle töistään. Mutta nyt näyttää vahvasti siltä että ohi on!

Tämä viikko on siis mennyt taloprojektien kanssa sen jälkeen kun sain viimeiset arvosanat jätettyä. Tarkoitus on että loppukesästä talossa ei ole yhtään enää jäljellä tuota räikeanvihreää, ja kaikki olisi maalattu tuolla samalla harmahtavanvihreällä kuin terassi.

Maalaan itse osat joihin yletyn, ja suomenreissun jälkeen maalari tulee maalaamaan loput. Epäilen että naapureilla alkaa ehkä vähän menemään hermo taloon jonka julkisivussa on ollut kahta erilaista vihreää viime syksysta asti. Nyt tilanne on vielä "parempi" sillä osaan ikkunoista olen saanut vasta pohjamaalin. Osaksi projektia hidastaa se että osaan ikkunoista täytyy vaihtaa tiivisteet seinän ja karmin väliin, ja perjantain kittailin enimmäkseen niitä. Hiljaa hyvä tulee.

Ensiviikolla pitäisi tulla uudet ikkunat yläkertaan, ja ne pitää maalata vielä sisäpuolelta (ja karmit sen jälkeen loppuun ulkopuolelta). Että kovin on kiirettä pitänyt vaikka olenkin virallisesti lomalla/työtön.

kuningattaren syntymäpäivät

Viime viikonloppuna oli (jo edesmenneen) kuningatar Victorian syntymäpäivät, ja sen takia maanantai oli pyhäpäivä. Aloitimme pitkän viikonlopun pienimuotoisissa tupaantuliaisissa Vincen isän uudessa asunnossa. Ne siis myivät kaupunkiasuntonsa, ja ostivat yksiön Montrealin maailmannäyttelyä varten rakennetusta "betonikuutiokylästä". Nämä kuvat siis sieltä:

 Asunnot ovat sisältä ihan tavallisen oloisia, mutta ulkoa kompleksi tosiaan on aika jännä. Vincen isän ja Danièlen uuden kodin terassilta on tälläinen näkymä (Montrealin keskusta siis):

Itse valvoin perjantaina lukukauden viimeisen kokeen, ja hoidin muutaman muun kouluasian. Lauantaina oli siis hyvä lähteä Bromontiin rentoutumaan, sillä siellä ei voi korjata kokeita, maalata, remontoida, eikä kaivaa puutarhaa.

Vincen äiti ja sisko poikaystävineen olivat myös siellä, joten söimme perhelounaita ja -illallisia vaihtuvalla kokoonpanolla ja joimme viintä. Koska Kiinaan lähtö on jo puolentoista viikon päästä (!), nauttivat isoäidit ja täti viimeisistä kerroista Mailiksen ja Bean kanssa ennen heinäkuun puoliväliä.
Vincellä on uusi kamera (Kiinaa varten), ja se otti sillä kuvia aika paljon. Tässä Vincen tädin husky.

Ihan täysin puutarhahommitta ei viikonloppu onnistunut, sillä lauantaina mentiin Vincen äidin kanssa taimitarhaan josta sain valita syntymäpäivälahjan etukäteen. Ja sunnuntaina ennen lähtöä kävin vielä metsässä kaivamassa lisää saniaisia kotiinviemiseksi. Saniaismetsässä tuoksuu ihan kurkulle.

Maanantai-iltapäivä ja ilta menikin sitten kaivaessa kuoppia uusille kukkasille. Toivon kovasti että ne ehtivät kasvattaa kunnon juuret ennen lähtöämme, eivätkä kuole reissun aikana.

puutarha toukokuussa

Meillä on mielestäni juuri sopivan kokoinen piha - riittävän iso siihen että sinne saa kaikenlaista, mutta ei niin iso että tuntuu että jo toukokuussa täytyy heittää kädet ilmaan kun rikkaruohot ei pysy aisoissa. Tähän aikaan vuodesta on vaan ärsyttävän paljon kouluhommia, ja sitten on jotenkin koitettava ottaa puutarhanhoitotunnit vaikka yöunista. Tässä vähän kuvia siitä mitä puutarhassa tapahtuu (voin yrittää muistaa päivittää kuvia kesällä kun palataan reissusta).

Etupihalla vasemmalta oikealla kuunlilja, malva, vanha pioni, kuunlija, uusi pioni, salkoruusu, ja vielä yksi kuunlilja (joka jää juuri kuvan ulkopuolelle). Kuunliljat oli täällä kun muutettiin, ja vanhan pionin siirsin syksyllä ruusuaidasta tähän eteen. Heittelin tänne kaikenlaisia siemeniä viime syksynä mutta mitään ei noussut nyt keväällä, eli uudet tulokkaat (malvat, pioni, ja salkoruusut) on taimitarhasta.

Tämä aita on tienpuoleisella osalla pihaa, ja tässä oli ennestään tuo vasemmalla oleva ruusu (juhannusruusu?), ja siinä vieressä se pioni. Kävin viime keväällä hakemassa ruusupuskia kaverin pihasta, ja istutin ne tähän vanhan ruusun kaveriksi (kaksi kaverin ruusuista on toisella puolella aitaa). Viime viikonloppuna lisäsin tuohon keskelle (pionin jättämään aukkoon) vielä yhden taimitarharuusun. Seuraavaksi ruusujen väliin pitäisi istuttaa jotain niille seuraksi ettei siihen jää nurmikkoa jota ei saa ajettua.

Tämä kuva on talon vierestä (yläkuvan aita näkyy tässä vasemmalla). Tähän istutin narsisseja syksyllä, mutta ne ovat jo parhaat päivänsä nähneitä. Lisäksi siinä kasvaa auringonkukkia loppukesää varten.

Kevään mahdollisesti iloisin puutarhauutinen on että talon varjoisalle sivulle istuttamani saniaiset tulivat kaikki takaisin tänä keväänä!

Takapihan verannan sivussa kasvaa kaksi kuunliljaa kukkapenkin reunoilla, ja sitten siinä keskellä on tämän kevään hankintoina alppiruusu ja verenpisara. Verenpisaran vieressä on jotain, ja sitten jotain.

Autotallin/varaston edessä kasvaa kaksi vanhaa ja isoa syreeniä. Niistä tämä oikeinpuoleinen on aika kärsinyt, ja leikkasimme siitä neljä isoa vartta poikki tänä keväänä. Lisäsin siihen juurelle lannoitetta, ja toivon että pienemmät versot vahvistuvat. Syreenin alle istutin jotain sinistä perannaa. Vasemmalla olevan syreenin alle olen siirtanyt kaksi kuunliljaa koska sinne ei koskaan paista aurinko. Kun muutettiin syreenien alla kasvoi vain runsaasti rikkaruohoja. 

Oikean puoleisesta syreenistä alkaa tämä kukkapenkin tynkä:

Kaivoin tämän viime vuonna, ja se on vähän mitä on... Nyt siinä kasvaa helmililjoja ja muutama narsissi. Vasemmalla näkyy lupiinin alku (jee! yksi selvisi viime vuodesta!), ja tuossa keskivaiheilla kasvaa salkoruusua. Sitten siinä kasvaa jotain minkä olen autuaasti unohtanut, täytyy siis odottaa että se kukkii. Tuohon varastoa peittämään olisi kiva saada joku köynös. Pysyvämpiä ratkaisuja odotellessa ajattelin kylvää siihen päivänsineä, mutta ne lähtevät jostain syystä todella huonosti kasvamaan tässä pihassa (Ann Arborissa ne taas levisivät kuin rikkaruohot).

Tienvieressä olevan verkkoaidan kadun puolella (ja pihan puolella) kasvaa päivänliljaa kuin pipoa, paitsi tässä kaljussa kohdassa. Viime vuonna istutin siihen lupiineja, mutta ne kuolivat kaikki huonosta kastelusta johtuen. Viikko sitten möyhin tästä maan kunnolla, sekoitin siihen kaupungilta saatua kompostimultaa, ja istutin uusia lupiinintaimia. Nyt sormet ristiin että nämä selviää! (ja leviää).

Sitten kaksi kuvaa pihan murheenkryyneistä:

Tässä oli sellainen muhkea pensasaita mitä kuvan oikeassa reunassa vähän näkyy. Mutta sitten Vince sai jonkun mielenhäiriön viime syksynä, ja päätti "karsia sitä että se kasvaa suoremmin". Ikävä kyllä se ehti karsia todella rankalla kädellä ennen kuin ehdin hätiin. Jos mahdollista niin pensansaita näyttää vielä huonommalta toiselta puolelta, ja harmittaa niin paljon ettei siitä oikein edes voi puhua. Sen verran pystyin kuitenkin puhumaan että annoin Vincelle elinikäisen porttikiellon puutarhan"hoitoon" (mukaanlukien ruohonleikkuun, sillä se leikkaa aina kukat mukana). Täytynee vielä käydä heittelemässä pensasaidanjuurelle kanankakkaa ja toivoa että se siitä muutaman vuoden sisällä vielä tokenee.

Toinen murheenkryyni on tontin takaraja, jossa kasvaa kaikenlaisia roskapuita. Ne ovat siitä hyviä että ne antavat näkösuojaa ja varjoa pihaan, mutta haittapuoli niissä on että ne tiputtavat valtavasti siemeniä pihan perälle ja leviävät holtittomasti. Viime viikonloppuna karsittiin niitä siis vähän (Vince sai käyttää sahaa vain tiukan valvonnan alla, enkä päästänyt sitä hetkeksikään silmistäni saha kädessä).

Tämä on näkymä joka näkyy keittiön ikkunasta tiskatessa, ja yksi tämän kesän projekteista on koittaa tehdä tuolle pihanperälle jotain. Tähän asti olen siis karsinut sieltä kuolleita oksia, leikellyt puunversoja pois, ja istuttanut sinne kuunlijoja. Nyt hakusessa on perannat jotka kukkisivat ja kestäisivät hyvin varjoista ja kuivahkoa savimaata, koska puut taitavat viedä suurimmat osan vedestä. Ajattelin hakea tähän pari saniaista, mutta sinne olisi kiva saada myös jotain värikästa ja kukkivaa.

Ja sitten on tietty ikuisuusongelma nurmikko, joka alkaa olemaan enemmän rikkaruohoa kuin nurmikkoa. Pelkästään tänä kevään olen kaivanut siitä varmaan 100 litraa voikukkaa. Eli ei tästä pihasta tekeminen ihan heti lopu, mutta onneksi tämä on tosi kivaa tekemistä!

äitienpäiväviikonloppu

Viime viikonloppuna juhlimme äitienpäivää pariinkiin otteeseen. Ensin perjantaina olimme ravintolassa Vincen isän perheen kanssa (juhlimme samalla Simonen kandintutkintoa).

Itse asiassa omat palkkatyöt oli hetken aikaa niin hyvässä mallissa että päätin edeltävänä perjantaina töiden sijaan tehdä kuistin ikkunanpielet valmiiksi. Ajattelin että siihen olisi mennyt yksi työpäivä, mutta siinä vaiheessa kun piti taas lähetä hakemaan lapsia koulusta ja hoidosta suunnilleen puolet urakasta oli pulkassa. 

Lauantaina oli onneksi hyvä ilma, ja jatkoin iltapäivällä hommia. Sain asennettua ikkunan päälle koristelistan (ja leikkasin vain kerran listan väärästä kohdasta poikki), maalattua valkoiset osat ikkunasta, laitettua silikoonia ikkunalautojen ja seinän valiin, ja lopuksi maalattua vielä toisen kerroksen vihreää joka paikkaan. Ja ruuvattua talonnumerot paikoilleen. Eihän ne postilaatikkoon hätäisesti liimatut numerotarrat ehtineetkään olla paikassaan kuin melkein kaksi vuotta.  

Mutta nyt on hyvä! Seuraavaksi pitää maalata viela seinä valkoiseksi uudestaan, ja paikkailla ikkunan vierestä lähteneet maalit.

Äitienpäivänä meille tuli Vincen äiti, isovanhemmat, ja molemmat siskot luonaalle. Tämä meni tälläkin kertaa vähän niin että kutsuin Evelynin miehineen ätienpäiväaamiaiselle viikko sitten, ja edellisenä päivän sain tietää että vieraita tuleekin kahden sijaan kuusi, ja luonaalle. No mutta tähänhän alkaakin jo melkein tottua.

Varsinaisista juhlamenoista ei sitten kukaan taaskaan muistanut ottaa kuvia, mutta kivasti se meni.

Mennyt viikkoa on mennyt aika kiireisenä koska on lukukauden loppu, ja lisäksi puutarhassa kasvaa nyt kaikki (varsinkin rikkaruohot) kohinalla, ja joka välissä pitäisi olla siella kuopsuttamassa. Ehkä seuraavaksi laitankin sitten kuvasarjaa siitä mitä siellä tapahtuu.

vappu!

Kotona jäi tänä vuonna simat tekemättä ja ilmapallot puhaltamatta, mutta lauantai-iltana suomikoulunaisten pippaloissa oli onneksi molempia. Ihan hiukan jotain simaakin vahvempaa tuli nautittua, ja aamulla oli varsin hutera olo. No, eilen naurettiin niin paljon että oli se sen arvoista.

Päästyäni pystyyn sunnuntaina kävelimme parin kadun päähän muuttomyyntiin, ja ostimme sieltä vanhan työpöydän! Nyt autotallissa on siis kunnollinen paikka puutarhatarvikkeille ja puutöille. Toivon että ehtisin tällä viikolla töiden kanssa sellaiseen kuosiin että ehtisin viimeistellä viime syksynä vähän kesken jääneet kuistin ikkunan- ja ovenpielen, eli pöytä päässee heti tositoimiin.