Ennen vierailua Vince vannotti että työnhakukuvioista ei sitten mainita halaistua sanaa, sillä hän ei halua että kaikki sukulaiset soittelevat päivittäin ja kyselevät miten haku edistyy ja sitten ovat pettyineitä seuraavat 5 vuotta jos Vince ei saa töitä (mikä kuitenkin on hyvin todennäköistä kun katsoo jo valmistuneiden kavereiden työtilanteita...).
No, perjantaina iltapäiväteetä siemaillessa Vincen puhelin soi, ja näytössä näkyi numero Montrealin suuntanumerolla. Vince ehti hetken pähkäillä Evelynin kanssa soittajasta ennen vastaamistaan (koska melkein kaikki sukulaiset asuvat tämän suuntanumeron alueella), ja kuulin heti Vincen äänestä että soitto tulikin ylipistolta. Puhuttuaan puhelun loppuun yläkerrassa Vince ei tietenkään enää saanut oltua sanomatta asiasta äidilleen, joten loppuviikonlopun puheenaihe olikin sitten siinä. Evelyn ehti myös jo päättämään että lapsille olisi paras jos me muutettaisiin sen verran kaupungin ulkopuolelle että olisi omaa tilaa ja Mailisella kunnon piha koululla. Sopivan ala-asteenkin se löysi samalta alueelta jossa hän itse asuu, aika jännä yhteensattuma.
Niin ja siinä puhelussa ei siis tarjottu töitä, vaan kerrottiin haastattelukutsusta! Vincellä on toukokuun 8. päivä koko päivän mittainen työhaastattelu Montrealin yliopistossa.
Että tiedoksi vaan kaikille Suomessa että soitto Vinceltä haastattelun tuloksesta tulee ollessani siellä lasten kanssa, ja saatan sen puhelun jälkeen tarvita joko apua voitonriemuhyppelyssä tai lohdutusta pettymyksen nieleskelyssä (äidille ja muille majoittajille varoitukseksi että se puhelu saattaa tulla kovin myöhään Suomen aikaa).
