kiirettä pitää

Lukukauden loppu on tavallisestikin kiireinen, mutta tänä vuonna se on ollut erityisen kiireinen Vincelle, sillä se päätti hakea Oikeita Töitä vuoden etuajassa. Meillä on siis molemmilla vielä vuosi opintoja jäljellä, mutta Montrealin yliopistossa tuli hakuun professorin paikka joka on kuin Vincelle räätälöity, joten se päätti koittaa onneaan. Pelkän työhakemuksenkin kirjoittamisessa on ensikertalaiselle aika paljon päänvaivaa, mutta Vincen täytyi lisäksi nyhjäistä väitöskirjan alku melkein tyhjästä hakemukseen. 

Vielä kaksi kuukautta sitten se sanoi ettei hänellä ole hajuakaan edes väitöskirjan aiheesta, eli meidän pitää alkaa valmistautumaan siihen että ollaan täällä vielä kuudes vuosi. Sitten se keksi alustavan idean, sitten työpaikka tuli hakuun, ja siitä asti se on tehnyt töitä kellon ympäri voidakseen liittää hakemukseen edes jonkinlaisen version väitöskirjasta.

Koska sukulaisten pääsiäisvisiitti osui tâmän suhteen aika huonoon väliin on sen jälkeen kiristetty tahtia entisestään. Iltaisin Vince on lähtenyt heti illallisen jälkeen takaisin koululle melkein joka päivä, ja viime sunnuntaina se lähti kouluun yhdeltä iltapäivällä ja tuli yöyhdeltä takaisin. Lauantaina se oli koululla sentään vain kuutisen tuntia. Helppoa ei siis ole ollut kotimiehilläkään.

Sukulaisille ei voinut sanoa tästä kuitenkaan mitään koska Vince ei halua kertoa niille hakevansa kotikaupungista töitä etteivät ne ole turhaan tohkeissaan, työllistymistilanne kun on huono valmistuneillakin valtiotieteen tohtoreilla. Mutta eihän se ota jos ei annakaan.

 

Mailista tämä kaikki ei kuitenkaan kauheasti stressaa. Se onnistui yksi aamu saamaan sinitarraa Bean viiteen hiukseen niin että se piti leikata saksilla irti. Nyt hiuksia on siis vain kaksi.