taitelijanalku?

Yksi syy tarhanvaihtoon oli että vaikka edellisessä tarhassa sanottiin että ulkoilu on tärkeää ja sitä tehdään usein, niin ne eivät juurikaan käyneet ulkona lasten kanssa jos ilma oli vähänkään huono (eli jos vaikka on kylmä). Sen sijaan se usein esimerkiksi maalasivat sormiväreilla (mistä Mailis kyllä tykkäsi kovasti).

Tässä Mailiksen tuotoksia vanhasta tarhasta. Siinä on kynttelikkö, hylje ja jääkarhu.

Uudessa hoidossa sen sijaan ulkoillaan joka päivä mikä on Mailiksesta vielä kivempaa kuin sormiväreillä maalaaminen.

Tämä on uudessa tarhassa viime viikolla tehty taideteos. Herää epäilys että edellisssä paikassa hoitajat aavistuksen auttoivat lapsia.

papan tyttö

Viikonloppuna meidän opetussohjelman ensi vuoden opiskelijat tulivat tutustumaan yliopistoon, ja koska kuuluin tervetuliaiskomiteaan niin kiirettä piti. Mainitsemisenarvoista omista menoista tekee se että kerrankin kiirettä piti ilman vauvaa!

Vince ja Mailis viettivät siis paljon aikaa kahdestaan, ja Vince hoiti kaikki muut vauvahommat useamman kerran paitsi nukuttamisen. Pottaakin oli käytetty usemman kerran ja oli Mailis välillä saanut jotain syödäkseenkin. Lähinnä ne kyllä vaan ulkoilivat sillä Mailiksen mielestä on ihan parasta loiskutella vesilammikoissa (yllä)...

...keinua...

...leikkiä Jain ja Divyan kanssa...

...ja liukua!

Oli se sitten ehkä korkea aikakin viettää laatuaikaa isän kanssa ilman äitiä, näin siis puolentoista vuoden jälkeen. Mailis on myös oppinut sanomaan "papa" ja kyselee kovasti papan perään jos Vince ei ole kotona. Ehkä siitä vielä siis kehkeytyy kunnon isintyttö ja äiti saa pienen hengähdytauon (ennen kuin tekee itselleen uuden vauvan, ha haa!).

(ei nyt ihan heti kuitenkaan).

P.S. Ymmärrän että suurin osa moderneista isistä osallistuu paljon runsaammin lastenhoitoon ihan alusta alkaen kuin mitä Vince on osallistunut Mailiksen kanssa, mutta tässä on saattanut olla vähän syytä äidissäkin. Ehkä sitten sen seuraavan kanssa Vince uskaltaa osallistua enemmän heti alusta, ja mä muistan että ei se vauva heti mene rikki jos joku muu hoitaa sitä.

jee!

Perjantaina Mailista ei ollu yhtään itkettänyt hoidossa!!! Vanhassa tarhassa kesti kuukausia ennen kuin päästiin tähän. Ihanaa ihanaa ihanaa.

Lisäksi jo kahtena peräkkäisenä päivän on paistanut aurinko, ja räystäätkin tippuu!

amerikkalaistumista

Edellisenä sunnuntaina periamerikkalaisesti leivoin muffinseja ja pakastin osan Mailiksen tarhaan viemiseksi (hoitajille), ja tänään sitten Mailiksen viimeisenä päivänä vein ne sinne kiitokseksi kortin kera Mailiksen hoitamisesta. Kolmena aamuna ollaan jo harjoiteltu siis uudessa hoitopaikassa oloa, ja vaikka sinne "yksin" jääminen on vielä hankalaa niin ulkoillessa Mailis on jo sielläkin ihan iloinen.

Iltapäivät Mailis on tällä viikolla vielä ollut vanhassa tarhassa, mutta loppuviikon haen sen uudesta paikasta aamupäivän jälkeen kotiin, ja sitten toivon mukaan ensi viikosta alkaen se jää sinne jo lähes normaaleiksi päiviksi. On se kyllä kamalaa laittaa siellä aamulla takki päälle Mailiksen alkaessa itkemään ja mennessä nykimään omaa haalariaan. Hoitajat kertoivat että välipalan aikaan Mailis oli halunnut vaan kerätä ruuat syliin, viedä ne kassiin ja mennä ovelle odottamaan. En enää edes muistanut miten rankkaa tämä oli syksyllä, ja nyt sentään tämä on selvästi helpompaa kuin silloin.
Onneksi uudessa hoitopaikassa ei sentään ole kuin kaksi ryhmää, eli koulunaloitukseen asti saa sitten olla samojen ihmisten kanssa samoissa tiloissa.

muutoksia

Viikonloppu meni kovin leppoisasti, mutta se ehkä oli vähän sellaista tyyntä myrskyn edellä -meininkiä. Tällä viikolla Mailis nimittäin aloitti uudessa tarhassa harjoittelun, ja se ei ole mennyt ihan putkeen. Eilen jätin sen sinne yksin pariksikymmeneksi minuutiksi ja se oli vähän etsinyt mua ja ollut häntääntynyt, mutta tänään sitten Vincen poislähtiessä se oli vaan itkenyt.

Onneksi mulla on aika löysä kouluviikko eli Mailis voi loppuviikonkin harjoitella vaan puolikkailla päivillä, vaikka muutamana päivänä viedään se kyllä vanhaan tarhaan iltapäiväksi.

Alemmassa kuvassa Mailis julistaa rakkauttaan Kallen mätitahnaa kohtaan, ihme vauva.

torstai on toivoa täynnä, tai sitten ei

Sanotaan että torstai on toivoa täynnä, mutta tämä torstai oli kyllä vähän epätoivoinen: sain kuulla että pappa oli sairaalassa (joskin jo toipumassa) sydänkohtauksesta, ja Vince sai kuulla ettei saanut tarvitsemaansa rahoitusta lakiopintoihin. Ensimmäistä huonoa uutista lääkittiin aikaisella kotiintulolla ja soitolla mummille, ja toista oluella.

Tämä on ensimmäinen kerta on tunnen voimattomuutta sen takia että olen liian kaukana monista läheistä ihmisistä. Aika onnekas olen siis ollut tähän asti (ja myös ne kaukaiset läheiset ovat olleet onnekkaita ja voimissaan). Vincen lakiopinnot olisivat pitäneet meidät täällä ylimääräisen kaksi vuotta, eli ehkä ihan hyvä näin (Vince ei tosin vielä ole samaa mieltä, mutta ehkä sekin muutaman kaljan päästä jo on).

Sokerina pohjalla Mailikselle nousi pieni kuume, mutta toivon että se johtuisi hampaista eikä mistään kunnon sairaudesta.

teehetki

Sunnuntai jatkui leppoisasti teehetkellä heti aamupalan jälkeen. Mailiskin sai lasiinsa aina vähän teetä kerrallaan, ja oli tohkeissaan kun sai osallistua teenjuotiin samoin kuin aikuiset. Ihan vähän vaan piti uittaa käsiä ja keksiä teelasissa, ja vaan kerran kaataa tee pöydälle ja kuivata se hihalla.

Teen juonnin jälkeen ulkoitiin ansiokkaat 1,5 tuntia koko perheen voimin. Mailis oli melkein yhtä innoissaan lammen joutsenista kuin naapurin pojasta joka isineen liittyi meidän seuraan. Ulkoilussa on sekin hyvä puoli että se maagisesti väsyttää lapsen ihan totaalisesti, ja äiti ehtii tehdä pari kouluhommaa loppuun päikkäreiden aikana.

nyt nuket nukkumaan!

Mailis tuli viime yönä vasta neljältä meidän sänkyyn, ja silloinkin vain koska se virkistyi liikaa kun piti vaihtaa vaippa ja yöpukukin pissan jälkeen. Sitä ennen se siis heräili muutaman kerran mutta nukahti helposti uudestaan, ja meni itse takaisin omaan sänkyyn jos nostettiin se meidän sänkyyn. Kyllä elämä on hienoa!

Tarhassa ne nukuttavat lapset päikkäreille istumalla kahden lapsen väliin ja taputtelemalla niitä selkään kunnes ne nukahtavat. Nyt parina iltana nukkumaanmennessä Mailis on ottanut molemmat nuket sänkyynsä, laittanut ne mahalleen ja sitten painellut niiden selkää! Hulvatonta! Yhtenä iltana se nukahti itse kesken nukennukuttamisen, mutta ehti ottaa kädet pois niiden selästä ennen kuin sain haettua kameran.

mainos

Koska eilen olisi pitänyt tehdä koulujuttuja kun Mailis nukkui, niin päätin viettaa aikaa facebookissa. Siellä juttelin Emmin kanssa ja meille tuli sunnuntain kunniaksi oikea kuningasidea: me perustetaan yhteinen muotiblogi! Lyhyen pohdinnan jälkeen julkaistiin tämä:
pukemisen sietämäton keveys, olkaa hyvat!

Se on julkinen blogi, eli mun omat jutut ja varsinkin Mailis saavat pysyä täällä salassa vain teidän luettavananne, mutta tuonne voin sitten laittaa kaikkea hömppää mikä ei ehkä kiinnosta kaikkia teitä (tai jos kiinnostaa niin olette tietysti enemmän kuin tervetulleita myos uuteen blogiin!).

p.s. Se ei vielä ole esimerkiksi blogilista.fi:n sivulla, eli voitte toimia vähän niin kuin koelukijoina. Jos haluatte antaa tosi ilkeää palautetta niin voitte kommentoida "anonyymeinä". :)

p.p.s. Huomaako siis jostain että Emmin pitäisi kirjoittaa gradua ja mun omaa tutkimusprojektiani?