joulun rauha

Torstaina korjasin vielä kokeita yli puolen yön, ja perjantaina siivosin vimmatusti Mailiksen ollessa tarhassa. Perinteisesti aantonaattoilta meni ruokia laittaessa lähes yhtä myöhään kuin edellinen ilta kokeita korjatessa.

Aattoaamuna melkein kaikki oli kuitenkin valmista, ja Mailis sai avata yhden lahjan (ja jos ihan totta puhutaan niin jo edellisenä iltana avattiin yksi pieni lahja).

Leegoja!

Niiden kanssa oli hyvä puuhastella koko päivä loulukukkia odotellessa.

Aamupäivällä käytiin ulkoilemassa, ja varttia vaille 12 tultiin sisälle aikomuksena keittää riisipuuroa ja katsoa netistä joulurauhanjulistus puoleltapäivin kuten kotosuomessa. Kävi ilmi että riisipuuro tekeytyy hellalla tunnin, eli katsottiin sitten joulurauhanjulistus vähän ennen yhtä makaroonia syöden.

Tässä vaiheessa oli aika selväksi että perunalaatikko ei ollut yön aikana imeltynyt kunnolla, ja että piimäjuustoon käytetty piimä oli liian tuoretta ja juusto kovin ohut. Kalkkuna oli Vincen vastuulla, ja sen paistoaikaa kyseltiin naapureilta, katsottiin keittokirjasta ja arvailtiin lopun edestä.

Mailiksen mentyä päiväunille tuli joulupukki kaikessa hiljaisuudessa. Koska melkein kaikki lahjat tulivat meren tai ainakin rajan takaa, niin meidän kuusenalus näytti aika paljon postitoimiston takahuoneelta.

Mailis hallitsi innostuksen kuitenkin varsin hyvin, ja ehdimme jopa aattoiltapäivän teelle naapuriin joulukylvyn jälkeen, ennen varsinaisen aattoillan aloitusta.

Kamera ikävä kyllä unohtui loppuillan aktiviteeteista, mutta kalkkuna onnistui kuitenkin oikein hyvin ja kaikki muukin ruoka oli varsin kelvollista.

Syömisen jälkeen availtiin innoissamme lahjoja ja soiteltiin Vincen perheille. Kiitos kaikille merentakaisille tontuille!

Tänään joulupäivänä käytiin vähän kävelemässä aamulla lumettomassa metsässä, ja muuten ollaan vaan maattu sohvalla, syöty suklaata (ja eilisiä tähteitä) ja luettu kirjoja (omissa paketeissani oli lähinna ei-kouluun-liittyviä kirjoja, voi autuutta!)

Naapuri lähetti mailia ja pyysi kutomisapua, mutta ilmoitin että uskontoni kieltää tänään muut aktiviteetit kuin ylensyömisen ja viihdelukemisen, ja kutsuin sen meille syömään suklaata. Naapuri ei päässyt kylään, eikä kyllä oikestaan haitannut yhtään.

Mietittiin myös että jos oltaisiin Quebecissä niin tänään heräiltäisiin Vincen äidin suvun luota lyhyiden yöunien jälkeen, tungettaisiin tavarat autoon ja lähdettäisiin ajamaan Vincen isän mökille. Ei yhtään haitannut että jäätiin kotiin.

Ja mikä parasta, tätä on vielä koko viikko jäljellä!

kuusenhakureissu

Olemme aloittaneet joulunvalmistelun!

Paikalliset hankkivat kuusen noin kuukautta ennen joulua, ja tästä piti käydä pientä kädenvääntöä kotonakin koska Vince on tottunut siihen että kuusi on viikkotolkulla olohuoneen nurkassa. Lähdimme siis kuusimetsään jo tänään (tai viimeinkin, riippuu keneltä kysytään).

Koto-Suomessa kuusi olisi haettu naapurin metsästä, mutta täällä se haetaan joulukuusifarmilta. Sekä sahan etttä kärryt saa paikanpäältä.

Myös oikeanlaisesta kuusesta käytiin tiukkaa kädenvääntöä, mutta lopulta löytyi yksinmielinen valinta.

Kuusissa on kätevästi hintalaput! Lapun toisella puolella on hoito-ohjeita.

Noin!

Saimme naapurin eläkeläisrouvalta palloja lainaan, ja Mailis ehti jo rikkoa ensimmäisen, hups. Nyt olohuoneessa tuoksuu kuitenkin kivasti kuuselta ja alimmilla oksilla on valojakin (täytyy tilasta netistä lisää kun kaupasta oli loppu).

Kuusi siis on, mutta kaikki meren taakse menevät lahjapaketit ja korttipinot ovat vielä pöydällä, eli voi olla ne ovat sitten uudenvuoden lahjoja ja -kortteja.

kiitospäivä

Vähän tulee nyt viiveellä raportteja täältä. Viikko sitten oli Amerikkalainen kiitospäivä, ja sen takia neljän päivän viikonloppu koulusta (kiitos vaan!).

Amerikkalaisille kiitospäivän viettäminen yksin on mahdollisesti yksinäistä jouluakin kamalampi kohtalo, joten naapurit kutsuivat varmaan vähän säälistä meidät heille syömään jo toisena peräkkäisenä vuonna. En kyllä valita, sillä tarjoilu on aina hyvää ja seura mutkatonta.

Kiitospäivää seuraavana "mustana perjantaina" kuuluisi perinteisesti mennä shoppailemaan (naapurin kälykin oli ostoskeskuksen ovien takana jo aamuyöllä!).

Me emme oikein osaa ottaa osaa tähänkään juhlintaan eli vietimme oman mustan perjantaimme Detroitin eläintarhassa. Mailiksesta oli hurjan hienoa nähdä eläimiä joita näkee yleensä vain kuvakirjoissa, varsinkin kun lasten kuvakirjoissa kirahvi on ihan yhtä yleinen eläin kuin kissakin.

Nyt edessä on loppurutistus koulun ja joulunsuunnittelun suhteen. Koulun myöhäisen loppumisen ja Vincen äidin perheen etelänmatkan takia vietämme ensimmäistä kertaa joulun ihan vaan oman perheen kesken! Nyt pitää miettiä millaisia ruokia ja perinteitä haluamme liittää omaan jouluumme, että voimme sitten lämmöllä muistaa niitä seuraavat 35 vuotta sukujouluja viettäessämme.