joulun rauha

Torstaina korjasin vielä kokeita yli puolen yön, ja perjantaina siivosin vimmatusti Mailiksen ollessa tarhassa. Perinteisesti aantonaattoilta meni ruokia laittaessa lähes yhtä myöhään kuin edellinen ilta kokeita korjatessa.

Aattoaamuna melkein kaikki oli kuitenkin valmista, ja Mailis sai avata yhden lahjan (ja jos ihan totta puhutaan niin jo edellisenä iltana avattiin yksi pieni lahja).

Leegoja!

Niiden kanssa oli hyvä puuhastella koko päivä loulukukkia odotellessa.

Aamupäivällä käytiin ulkoilemassa, ja varttia vaille 12 tultiin sisälle aikomuksena keittää riisipuuroa ja katsoa netistä joulurauhanjulistus puoleltapäivin kuten kotosuomessa. Kävi ilmi että riisipuuro tekeytyy hellalla tunnin, eli katsottiin sitten joulurauhanjulistus vähän ennen yhtä makaroonia syöden.

Tässä vaiheessa oli aika selväksi että perunalaatikko ei ollut yön aikana imeltynyt kunnolla, ja että piimäjuustoon käytetty piimä oli liian tuoretta ja juusto kovin ohut. Kalkkuna oli Vincen vastuulla, ja sen paistoaikaa kyseltiin naapureilta, katsottiin keittokirjasta ja arvailtiin lopun edestä.

Mailiksen mentyä päiväunille tuli joulupukki kaikessa hiljaisuudessa. Koska melkein kaikki lahjat tulivat meren tai ainakin rajan takaa, niin meidän kuusenalus näytti aika paljon postitoimiston takahuoneelta.

Mailis hallitsi innostuksen kuitenkin varsin hyvin, ja ehdimme jopa aattoiltapäivän teelle naapuriin joulukylvyn jälkeen, ennen varsinaisen aattoillan aloitusta.

Kamera ikävä kyllä unohtui loppuillan aktiviteeteista, mutta kalkkuna onnistui kuitenkin oikein hyvin ja kaikki muukin ruoka oli varsin kelvollista.

Syömisen jälkeen availtiin innoissamme lahjoja ja soiteltiin Vincen perheille. Kiitos kaikille merentakaisille tontuille!

Tänään joulupäivänä käytiin vähän kävelemässä aamulla lumettomassa metsässä, ja muuten ollaan vaan maattu sohvalla, syöty suklaata (ja eilisiä tähteitä) ja luettu kirjoja (omissa paketeissani oli lähinna ei-kouluun-liittyviä kirjoja, voi autuutta!)

Naapuri lähetti mailia ja pyysi kutomisapua, mutta ilmoitin että uskontoni kieltää tänään muut aktiviteetit kuin ylensyömisen ja viihdelukemisen, ja kutsuin sen meille syömään suklaata. Naapuri ei päässyt kylään, eikä kyllä oikestaan haitannut yhtään.

Mietittiin myös että jos oltaisiin Quebecissä niin tänään heräiltäisiin Vincen äidin suvun luota lyhyiden yöunien jälkeen, tungettaisiin tavarat autoon ja lähdettäisiin ajamaan Vincen isän mökille. Ei yhtään haitannut että jäätiin kotiin.

Ja mikä parasta, tätä on vielä koko viikko jäljellä!

kuusenhakureissu

Olemme aloittaneet joulunvalmistelun!

Paikalliset hankkivat kuusen noin kuukautta ennen joulua, ja tästä piti käydä pientä kädenvääntöä kotonakin koska Vince on tottunut siihen että kuusi on viikkotolkulla olohuoneen nurkassa. Lähdimme siis kuusimetsään jo tänään (tai viimeinkin, riippuu keneltä kysytään).

Koto-Suomessa kuusi olisi haettu naapurin metsästä, mutta täällä se haetaan joulukuusifarmilta. Sekä sahan etttä kärryt saa paikanpäältä.

Myös oikeanlaisesta kuusesta käytiin tiukkaa kädenvääntöä, mutta lopulta löytyi yksinmielinen valinta.

Kuusissa on kätevästi hintalaput! Lapun toisella puolella on hoito-ohjeita.

Noin!

Saimme naapurin eläkeläisrouvalta palloja lainaan, ja Mailis ehti jo rikkoa ensimmäisen, hups. Nyt olohuoneessa tuoksuu kuitenkin kivasti kuuselta ja alimmilla oksilla on valojakin (täytyy tilasta netistä lisää kun kaupasta oli loppu).

Kuusi siis on, mutta kaikki meren taakse menevät lahjapaketit ja korttipinot ovat vielä pöydällä, eli voi olla ne ovat sitten uudenvuoden lahjoja ja -kortteja.

kiitospäivä

Vähän tulee nyt viiveellä raportteja täältä. Viikko sitten oli Amerikkalainen kiitospäivä, ja sen takia neljän päivän viikonloppu koulusta (kiitos vaan!).

Amerikkalaisille kiitospäivän viettäminen yksin on mahdollisesti yksinäistä jouluakin kamalampi kohtalo, joten naapurit kutsuivat varmaan vähän säälistä meidät heille syömään jo toisena peräkkäisenä vuonna. En kyllä valita, sillä tarjoilu on aina hyvää ja seura mutkatonta.

Kiitospäivää seuraavana "mustana perjantaina" kuuluisi perinteisesti mennä shoppailemaan (naapurin kälykin oli ostoskeskuksen ovien takana jo aamuyöllä!).

Me emme oikein osaa ottaa osaa tähänkään juhlintaan eli vietimme oman mustan perjantaimme Detroitin eläintarhassa. Mailiksesta oli hurjan hienoa nähdä eläimiä joita näkee yleensä vain kuvakirjoissa, varsinkin kun lasten kuvakirjoissa kirahvi on ihan yhtä yleinen eläin kuin kissakin.

Nyt edessä on loppurutistus koulun ja joulunsuunnittelun suhteen. Koulun myöhäisen loppumisen ja Vincen äidin perheen etelänmatkan takia vietämme ensimmäistä kertaa joulun ihan vaan oman perheen kesken! Nyt pitää miettiä millaisia ruokia ja perinteitä haluamme liittää omaan jouluumme, että voimme sitten lämmöllä muistaa niitä seuraavat 35 vuotta sukujouluja viettäessämme.

synttäriviikonloppu

Nyt Mailis on vissiin sitten siinä iässä etta synttärikutsuja pukkaa joka viikonlopulle. No ei nyt ihan, mutta tänä viikonloppuna oltiin yksissä juhlissa launtaina ja toisissa sunnuntaina. Onneksi lauantain juhlat olivat täällä kommuunissa.

Tänään juhlittiin Mailiksen ensimmäisiä tarhakaverisynttäreitä. Juhlakalun vanhemmat järjestivät bileet tarhan tiloissa, ja ohjelmanumerona oli mies joka esitteli lapsille kyyhkysiä, hiiriä, ja mateljoita boa-käärmeestä sinikieliseen liskoon. Mailis silitti kaikkea paitsi kyyhkysiä, ja hienointa oli se kun hiiri juoksi niskassa. Tai ehkä viela hienompaa oli kun sai pitää vielä sokeita hiirivauvoja sylissä (älkää kysykö oliko tämä kovin eläinystävällistä, tuskin oli).

Vince vietti lauantain (amerikkalais)jalkapallo-ottelussa ja tänään teki töitä synttäreiden ajan, mutta onneksi sain itse kudottua molemmissa juhlissa uusia ranteenlämmittimiä. Ja onneksi ensi viikko on vain kolmepäiväinen koska torstaina on kiitospäivä!

Kuvituksena Mailiksen passikuva. Hakemus kävi jo Kanadassa kääntymässä mutta palautettiin vääränlaisten kuvien takia. Mikäli tämä kuva hyväksytään niin uuden passin saa kuukauden päästä. Pysykää siis terveinä ja hengissä loppuvuosi - me ei nyt päästä sinne ennen uuden passin saapumista edes hätätapauksissa!

diwali 2011

Tässä viimeiset arkistokuvat menneeltä kuulta!

Samana isovanhempiviikonloppuna kuin juhlittiin halloweenia ensin tarhassa perjantaina ja sitten karkkivaikepposkierroksella maantaina, oli lauantaina Diwali-juhlat. Vincen isovanhemmat saivat samalla tulikasteen kommuunielämään suuren intialaisillallisen ja bollywoodtanssien merkeissä.

Tänä vuonna meillä oli ihan omat juhlavaatteet jotka saatiin helmikuussa naapureilta Intiantuliaisiana. Naapurin mies sanoi mulle heti näiden kuvien jälkeen että sarin olkakangas "pallu" roikkuu hartialta huonosti ja bindi on liian ylhäällä. No, ensi vuonna uusi yritys!

Täällä kuvia hindujen valon juhlasta vuosilta 2009 ja 2010.

isovanhemmat kylässä

Jutut tulevat nyt vähän väärässä järjestyksessä, mutta ei se mitään. Halloweenia edeltävänä viikonloppuna Vincen isovanhemmat olivat meille kylässä ajomatkallaan Floridaan kuukaudeksi lomailemaan.

Ja mikäs niitä oli kestitellessä kun meillä ensimmäistä kertaa on asunto johon voi kutsua isovanhempia yökylään! (tosin majoitimme heidät omaan makuuhuoneeseemme ja nukuimme itse vierassängyssä).

Seitsemänkymppisissä isovanhemmissa on se(kin) hyvä puoli että niille käy hyvin sama päivärytmi kuin kolmevuotiaalle: Herätään aikaisin, nukutaan pienet päikkärit iltapäivällä ja mennään taas aikaisin nukkumaan.

Ohjelman suunnittelu on siis helpompaa kuin vaikka anopin vieraillessa meillä (se haluaa koko ajan tehdä kaikkea, ja meitä välillä vähän hengästyttää se miten paljon parissa päivässä ehtii kun oikein tiukkaan suunnittelee aikataulun).

Mitään kovin ihmeellistä meillä ei ollutkaan ohjelmassa, lähinnä syötiin hyvin kivoissa ravintoloissa ja kierreltiin Ann Arboria. Näissä kuvissa ollaan yliopiston lakitieteellisen tiedekunnan mailla. Tulevilla juristeilla on aika paljon kivemmat tilat käytössään kuin humanisteilla.

halloween

Tässä kuvia varsinaiselta halloween-illalta joka siis oli maanantai 30. päivä. Vincellä oli koulua kahdeksaan asti joten kiersimme naapuruston kolme (3!) kommuunia ystävien kanssa. Tässä Mailis ja Mailiksen karkki ja keppos -kaveri, Nera.

Tarkoituksenani oli että kun Mailiksen kuparipannu on täynnä, on hyvä selittää että nyt on aika lähteä kotiin ja karkkisaalis jää kohtuulliseksi. No siinä vaiheessa kun pannu tulvi yli äyräidensä juttelin Neran äidin kanssa samalla kun Mailis ja Nera hakivat Neran isän avustuksella karkkia naapureiden kuistilta. Neuvokkaat aikuiset olivat ehdottaneet Mailikselle että kaadetaan saalis välillä paperiseen kauppakassiin että kierros voi jatkua!

Mailiksen mentyä nukkumaan kippasin puolet sen saaliista koulukassiini. Onneksi kolmevuotiaalla on vähän vielä huonot laskutaidot.

Naapurin Divya oli lukutoukka, asu on Divyan ja Jain äidin itsetekemä. Mailiksen leijona-asu sen sijaan on viime vuotiseen tapaan kommuuninlapsilla kiertänyt puku.

Henkilökohtainen suosikkini: "sipuli"

halloween tarhassa

Akuutin stressin kaikottua on ollut vähän vaikea päästä takaisin tekemisen makuun sekä kotona että koulussa. Inspiraatiota odotellessa tässä muutamia kuvia halloweenijuhlista Mailiksen tarhassa.

Tänä viikonloppua juhlitaan Vincen 30v juhlia, nyt siis palaan viinilasin ääreen synttärisankarin kanssa.

paussi

Haluaisin laittaa kuvia ja juttuja, mutta vielä pari päivää koulutyölista on aivan järjetön. Palaan kuvien kanssa loppuviikosta!

Florida – Maanantai ja Ybor city

Maanantaina aikaa oli vähän, Mailis vähän nuhainen ja väsymys painoi itse kutakin. Käväisimme siis vain nopsaan Kuubalaisessa kaupunginosassa syömässä ja ihastelemassa näkymiä ennen lentokentälle suuntaamista.

Mailiksen päivän kohokohta puskassa takana.

Matka oli antoisa, ja nyt on oikein hyvillä mielin hetken aikaa ihan vaan kotona. Luulen että me ei ajeta edes jouluna Kanadaan, eli matkusteluun tulee nyt ihan tervetullut tauko. huh!

Täällä pari kuvaa lisää Ybor citystä.

Florida – Sunnuntai ja Caladesin luonnonpuisto

Sunnuntaina ajettiin vuokra-autollamme kaupungin ulkopuolelle josta siirryimme veneeseen ja luonnonpuistoon. (huomaa Mailiksen Florida-vaikutteinen mekko)

Matkalla näkyi mangrovesuota!

Rannalla oli juuri sellaista kuin rannalla kuuluu olla, ja tuli mieleen kaikki Italian rivieralle vietetyt lapsuuden kesät (kuulostaa näin kirjoitettuna paljon glamourimmilta kuin mitä se olikaan).

Alligaattorit jäivät näkemättä, mutta nähtiin sentään iso luonnonvarainen kilpikonna, ja sekä rannalta päivällä että paluumatkalla veneen vieressä tälläinen näky :

Florida – Lauantai ja häät

Lauantaina juhlittiin Thelman ja Garyn häitä joita varten siis matkalle lähdettiinkin.

Vihkimisen jälkeen meillä oli kolme tuntia aikaa ennen vastaanoton alkamista, ja sinä aikana tarkoitus oli käydä kirjatumassa sisään valitsemaani hauskaan hostelliin ja laittamaan Mailis päiväunille. Hostelli oli epäilyttävässä korttelissa, ja jokseenkin likainen, ja lisäksi meidät sisäänkirjoittanut henkilö ilmoitti iloisesti että illalla siellä olisi live-musiikkia puoli kymmeneen asti! Kaksi tuntia myöhemmin olimme siirtäneet matkalaukun keskustan Hyatt-hotelliin, jättäneet Mailiksen päikkärit välistä ja köyhtyneet kaksisataa dollaria.

Suurin kolhu taisi kuitenkin olla henkinen kun jouduimme toteamaan että muutama vuosi sitten hostelli olisi kelvannut oikein hyvin, eli kyse taisikin olla eniten meidän kalkkiintumisestamme.

Väsynyt juhlija jaksoi kuitenkin tanssia loppuun asti (eli siihen asti kun seurue siirtyi baariin), ja hääjuhla meni oikein hyvin. Morsian on alkujaan Ghanalainen, joten hääjuhlassa pääsi näkemään jonkin verran afrikkalaista hääpukuloistoa ja Ghanalaisia perinteitä (ikävä kyllä mahtavasta Ghanalaisesta häätanssista ei ole kuvamateriaalia).

Florida – Perjantai ja Sarasota

Perjantaina lennettiin Tampaan, vuokrattiin auto ja ajettiin Vincen isotädin ja – sedän luokse ensimmäiseksi yöksi. Iltapäivä viettetiin rannalla jossa hiekka hienojakoista ja valkoista kuin oli kuin vehnäjauho, ja täydellisen viileää jalkojen alle paahtavasti auringosta huolimatta.

Illalla syötiin hyvin isosedän valmistamaa katkarapupastaa, ja tyhjennettiin neljä pulloa viintä näiden lähes kahdeksankymppisten eläkeläisten kanssa. Nykyajan eläkeläisiltä ei näköjään voi odottaa vastuuntuntoista käytöstä.

omenia taas

Tässä kuvia jo perinteeksi muodostuneelta omenanhakureissulta. Tänä vuonna tosin en päässyt itse mukaan sillä laitoin kommuunissa ruokaa sillä aikaa kun Mailis ja Vince poimivat omenia.

Vaikka syksy on alkanut tahmeasti, sain menneenä viikonloppuna aikaiseksi suunnilleen yhtä paljon kuin yleensä parissa kolmessa viikossa. Pesin konekaupalla pyykkiä (sohvanpäällisetkin!), pyyhin keittiön kaapinovia lauantaina aamutuimaan (mitä ihmettä?) ja siirsin poistotuomion saaneita kommuunin kukkia omaan pihaan (varmaan kyllä kuolevat siinä hiekkamaassa johon ne siirsin).

Koulussakin hommat ovat varsin hyvässä vauhdissa tässä vaiheessa, eikä lusmuiluun enää ole aikaa. Tänään opetin osan luennosta kurssilla jossa olen assarina, ja olin ensimmäista kertaa 150:n oppilaan edessä. Yleisössä oli varsin apaattisennäköisiä opiskelijoita, mutta tuskin itsekään silloin aikoinani vaikutin kovin innokaalta. Nyt olen kaikesta viikonlopun riehumisesta ja alkuviikon opetuksista selvinneenä vähän kyllä voipunut.

Ensi viikonloppuna reissataan taas, tällä kertaa Floridaan jossa tämän kuvan nuori nainen avioituu Vincen opiskelukaverin kanssa. Vincen isotäti asuu lyhyen ajomatkan päässä häänviettopaikasta, eli saamme kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Vaikka tämä matkustaminen vähän taas rasittaakin, niin se yhtään harmita että säätiedotus lupaa juhlasääksi aurinkoa kirkkaalta taivaalta ja lämpöä mukavat 29 astetta. Jos vaikka pakkaisi kassiin juhlamekon lisäksi hellehatun ja uikkarit.