joulu

Lähdimme joulunviettoon Bromontiin aatonaattona räntäsateessa, mutta onneksi perillä on tilaa temmeltää sisälläkin. Päivän ainut puuha oli komean kuuden koristelu, ja jo muutamana vuonna olen ominut latvan koristelun itselleni. Oikealla kuva valmiista kuusesta iltavalaistuksessa. 

Aattona ulkoitiin ensin kirpeässä pakkassäässä, ja sitten iltapäivällä sisällä leikkiessä huomattiin että Beallakin on täitä. Huoh. Kirkkoon siis lähti kaksi lasta tiukoissa leteissä. 

Lapsia tämä ei kylläkään juurikaan haitannut, ja illalla meno oli villi sekä ennen lahjojen avaamista että sen jälkeen.

Mailis sai Evelyniltä polaroid-kameran ja kaksi pakettia filmiä, ja ainut perhekuva joululta on Mailiksen kamerasta.

Loppuillasta suvun muusikot musisoivat ja juhlinta jatkoi pitkälle yöhön. Onneksi pakotin Bean päiväunille ennen kirkkoa, sillä lapsetkin menivät jouluyönä nukkumaan vasta puolenyön aikaan (itse taisin mennä nukkumaan vasta kahden jälkeen, mutta onneksi joulu on kerran vuodessa vaan). Kaiken kaikkiaan jouluaatto oli oikein onnistunut!

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan Montrealiin vähän väsyneissä tunnelmissa. Kävimme kotona ruokkimassa kissat, ja suuntasimme sen jälkeen Vincen isän mökille toisen joulun viettoon. Sieltä ei oikein tullut otettua kuvia, mutta tässä Simone ja innokkaat tontut lahjoja jakamassa.

Lasten piti jäädä tänne viettämään välipäiviä, mutta "yllättäen" isovanhemmat eivät olleet kovin innoissaan ottamassa täitä riesakseen. Tulimme siis kaikki kotiin Tapaninpäivänä, ja aloitin tiukan täiseulan. Luulen että en aluksi ollut ollenkaan tarpeeksi tarkka munien poiston kanssa, ja olen nyt koittanut ottaa vahinkoa takaisin. Toivottavasti lapset siis pääsevät mökille vielä ennen koulun alkua.

Aatosta asti on ollut todella kireä pakkanen, ja tänään taisi olla leudoin päivä jolloin elohopea nousi jopa -19:sta asteeseen hetkeksi. Yläkuvassa luistellaan kirpakassa -25:een pakkasessa. Toisaalta on ollut todella aurinkoista, ja se on vähän kompensoinut sitä että näin kylmällä talo ei oikein tahdo pysyä lämpimänä.
Välipäivät ovat siis menneet oikein rennosti täikampa kädessä ja luistimet jalassa. Huomenna otamme uuden vuoden vastaan anopilla, ja sitten jatkamme rentoa lomailua vielä viikon ennen arjen alkamista. Hyvää alkavaa vuotta kaikille kotosuomeen!

joulujuhlaviikonloppu, kutsumattomat vieraat, ja hyvän mielen ruokaostokset.

Viime viikolla meillä oli yhteensä viidet pikkujoulut (Vincellä kahdet työpaikan juhlat, Mailiksella partion juhlat, Bealla oman luokan joulujuhla, ja lauantaina suomikoulun juhlat), ja tänään on vielä oman työpaikkani joulujuhlat. Sitten opetan vielä tiistain ja keskiviikon, mutta sitten lukukausi on siinä! (paitsi kokeet pitää korjata ennen aattoa).

Tässä kuva Bean luokan juhlasta jossa se melkein uskalsi laulaa ääneen (Bea siis tuossa toiseksi ylimmän rivin tässä reunassa raitapaita päällä). Laulamisen jälkeen askartelimme yhdessä.

Lauantaina Vince jäi kotiin potemaan krapulaa tultuaan kotiin aamukolmelta, ja me lähdimme suomikoulun joulujuhliin. Nappasimme nopeasti teepannu kädessä aamulla yhteiskuvan koska olimme kerrankin kaikki aika puhtaita ja juhlavaatteet päällä (kuten yläkuvasta huomaa niin en muistanut perjantaina että Bealle olisi voinut laittaa mekon, eikä muistanut Beakaan joka on yleensä näistä asioista aika tarkka).

Tässä Bean ryhmä valmistautuu esittämään Kas metsämökin ikkunasta. Bea on ollut Montrealiin muutosta asti mun suomikouluryhmässä (eli olen opettanut eri ikäisiä lapsia Beaa seuraten), mutta tänä vuonna se on siirtynyt uuden opettajan ryhmään. Sitä jännitti ensimmäisella kerralla tosi paljon, mutta heti sen jälkeen se sanoi että uuden opettajan kanssa on kivempaa kuin äidin kanssa (ei ollut ylläri, sillä mun ryhmässä tehdään aika samat jutut vuodesta toiseen, ja Bea on jo tehnyt ne kaksi kertaa. Lisäksi tämä ope on ammatiltaan ala-asteen opettaja).

Joulupukkikin pääsi Suomesta asti tulemaan! Bea rekrytoi perinteisesti Mailiksen mukaansa joulupussinhakureissulle.

Koulun yhteispotretti (joskin ainakin kymmenen lasta puuttui lauantaina). Juhlien jälkeen syötiin riisipuuroa ja suklaata.

Lauantai-iltana olin kylvyssä rentoutumassa juhlahumusta ja katsomassa Netflixin sarjaa Kuningatar Elizabethista kun Mailis huusi sängystään "äitiiii!!! mun päässä on joku ötökkä!"
Seuraava tunti googlattiin päätäitä ja sekoiteltiin oliiviöljy-teepuuöljysekoitusta joka levitettiin hiuksiin yöksi. Sekä elmukelmu että sitä paikallaan pitänyt pipo oli aamulla lähtenyt pois, ja kaikki petivaatteet olivat ihan oliiviyöljyssä. Eli aamu alkoi pyykinpesulla (ja herrasväen pikkuleipien paistamisella) sillä aikaa kun papa lähti ostamaan täikampaa. Kamman saavuttua pesin Mailiksen hiukset ja kampasin niitä lähes tunnin, mutta luulen että kaikki kuorituneet täit on nyt lähteneet, ja nyt pitää enää siis poistaa mahdollisesti vielä kuoriutuvat täit. Aika seikkailu siis! Onneksi täitä ei näyttänyt olevan kenelläkään muulla.

Täiseikkailun ja pyykinpesun lisäksi ehdimme "irtoruokakauppaan", sillä tavoitteeni on jo pidemmän aikaa ollut vähentää roskan- ja kierrätysroskan määrää, ja olen todennut että suurin osa siitä muodostuu meillä ruokapakkauksista. 

Tämä ruokakauppa on ihan työmatkani varrella (en vaan ollut koskaan huomannut sitä!), eli siellä on tulevaisuudessa todella helppo käydä ostamassa lähes kaikki kuivaruoka-ainekset omiin pusseihin ja purkkeihin!

Ei yhtään pakkausjätettä tästä satsista! Jee!
Nyt kun saan vielä Vincen alkamaan ottamaan aina omat purkit ja pussit mukaan tavalliseen ruokakauppaan esim. leikkeleitä ja leipää varten, niin tilanteen pitäisi alkaa todella parantua. Tavoitteenani on ettei meistä neljästä tulisi enempää kuin yksi pieni keittiön roskis täyteen viikossa (parhaillaan ollaan noin kahdessa). Lisäksi ruokakaappi näyttää kivemmalta kun iso osa kuiva-aineista on lasipurkeissa eikä omissa pahvi- ja muovipakkauksissaan.

suomi100 vol. 2

Viime lauantaina juhlimme satavuotiasta Suomea Montrealin suomalaisten voimin gaalaillallisella. 

Saliin astellessa en meinannut tunnistaa tuttujani, sillä eihän meistä kukaan koskaan näin hienoksi pynttäydy.  

Suurin osa suomikoulun opettajista tuli ilman miehiään, joten istuimme samassa pöydässä ja saimme puhua suomea rauhassa koko illan. 

Sali oli varsin hieno! Ennen illallista nautimme musiikkiesityksistä ja kuuntelimme puheita jotka päätettiin Suomen suurlähettilään pitämään puheeseen (ikävä kyllä suurlähettiläs ei istunut meidän pöydässämme, enkä siis päässyt tutustumaan häneen).  

Tässä suomikoulun opettajat, ja ainut kuva koko asustani. 

Loppuillasta meno hurjeni ja tanssiminen sen kuin villiintyi. Seuraavana aamuna varpaat olivat päätäkin kipeämmät, sillä hameeni oli niin pitkä etten uskaltanut ottaa kenkiä pois siinäkään vaiheessa kun kaikki muut naiset olivat potkineet korkkarinsa pöydän alle (meinasin että sitten ainakin kompastun helmoihini). Lapset olivat onneksi yötä anopilla, eli aamulla sai heräillä rauhassa.
Nämä olivat hienoimmat illalliset joihin olen osallistunut, eli kyllä tänä vuonna on kelvannut olla ulkosuomalainen!

Suomi 100 vol. 1

Täällä rapakon toisellakaan puolella ei ole säästytty suomi100 meiningiltä, ja juhlaviikko polkaistiin käyntiin sunnuntaina suomikoulun ja suomalaisen seurakunnan yhteisillä juhlilla.

Näihin on valmistauduttu lasten kanssa pitkin syksyä tekemällä koristeita ja harjoittelemalla lauluja.

Tässä lasten maalaamat suomikivet. Bean kivi ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä, ja Mailis oli kivien maalauskerran jossain partiojutussa ja lainasi opettajansa kiveä.

Tässä melkein kaikki Montrealin suomikoululaiset yhteiskuvassa. Lapset lauloivat juhlan lopuksi kaikkien mukana ensin Kanadan kansallislaulun ja sitten Maamme-laulun.

Juhlapuheiden ja musiikkiesitysten jälkeen söimme lounaan, ja ikävä kyllä meistä ei sieltä ole parempaa kuvaa (onkohan tämä edes parempi kuin ei mitään kuvaa?).

Jokin paikallinen leipomo oli onnistunut tekemään aika hienon juhlakakun!

Tässä vielä linkki juhlien kuvakavalkadiin, ja on siellä pari videotakin lasten lauluesityksestä (klik).

partiolaisten muistelemispäivä

Mailis jatkoi syksyllä partiotoimintaa, ja sen tiimoilta oli muutama viikko sitten (ensimmäisen maailmansodan loppumisen) muistelmispäivä. Muistelisin osallistuneeni näihin myös omina partioaikoinani, joten menimme Bean kanssa kannustamaan Mailista ja muita partiolaisina marraskuun 11. päivänä.

Kanadassa juhlallisuuksiin kuuluu myös kilttiasuinen säkkipillisoittokunta. Näiden soinnista tuli ihan oma skotlanninvuosi mieleen.

Säkkipillien, veteraanien (siis sellaisten nuorempien jotka ovat palvelleen maailmansotien jälkeen), ja joidenkin muiden jälkeen marssivat nämä kadetit, jotka ovat kuulemma jotain partiolaisten ja sotilaiden väliltä, mutta siis lapsille kuitenkin tarkotettu järjestö. Kadeteilla oli kaikilla samanlainen univormu ja sotilaalliset otteet.

Lopuksi perässä tuli vähän epämääräinen joukko partiolaisia (Mailis tuossa keskellä punaisessa takissa ja sinisessa pipossa).  Luulen että sen luonteeseen sopii tällainen vähemmän militantti järjestö.

Kulkue päättyi tähän muistomerkille jossa kuunneltiin puheita ja laskettiin seppeleitä, ja säikähdettiin lähes hengiltä kanuunanlaukausta josta ei varoitettu ollenkaan (saattaa olla että jotkut tiesivät vanhastaan missä kohtaa se laukaistaan, mutta paraatinoviisit hyppäsivät puoli metriä ilmaan).

Koleassa marraskuussa oli aika viileä seistä tunti paikoillaan, mutta onneksi tästä oli lyhyt kävelymatka kotiin kaakaomukilliselle.