toukokuun juhlia

Toukokuu on tiivis juhlakuu, sillä ensin on äitienpäivä, ja sitten omat syntymäpäiväni.
Tänä vuonna äitienpäivää juhlittiin aika pienimuotoisesti vain oman perheen kesken, sillä edellisenä viikonloppuna oli ollut talkooviikonloppu, ja kuun lopussa juhlittiin Vincen siskon (ja hiukan munkin) synttäreitä suvun yhteisellä brunssilla.

Siihen väliin mahtui vielä naapurin pojan kastejuhla, jonka viettäminen venyi pitkälle iltaan grillibileiden muodossa. Tässä vino kuva kirkonportailta kasteen jälkeen.

Lukukauden loppukiireiden ja kuninkaallisten häiden katsomisen lisäksi ehdimme järjestää pihakirppiksen päästäksemme eroon kellariin ja varastoon kertyneistä tarpeettomista tavaroista. Välillä aina huomaan että vanhemmat sanovat tällaisista tilanteista että ne on hyvä tilaisuus opettaa lapsille yrittäjyyttä ja bisneksentekoa, mutta meillä ei kyllä taida oppia kumpaakaan edes pihakirppiksellä: pihan sivussa oli iso läjä tavaraa jotka annoimme ilmaiseksi, ja kaikki tuotot lahjoitimme järjestölle joka auttaa yksityisiä henkilöitä sponsoroimaan syyrialaisia pakolaisia (yksi suomikoulukaveri on sitä kautta auttanut jo kaksi perhettä tänne).

Se mikä ei mennyt kaupaksi on sittemmin kaupattu nettikirpparilla tai kannettu lähikirpparille, eli onneksi nurkat sentään tyhjenivät tehokkaasti vaikka rahapussi ei täyttynytkään.

Päivät eivät ole vielä olleet ihan hirveän kuumia (toisin kuin Suomessa!), mutta sen verran on kuitenkin lämpöä että olemme voineet siirtyä elämään kuistille ja takapihalle. Bean paras tarhakaveri tuli käymään Ranskasta pari viikkoa sitten, ja ne yhteiset leikkihetket taisivat olla Bean tuokokuun huippukohtia.

Itse olen lähinnä puutarhuroinut. Rakensin toisen kasvulaatikon, ja ruinasin puhelimessa riittävän kauan että taimitarha antoi tulla hakemaan multaa omiin säkkeihin (ettei tule muovijätettä säkeistä).

Olen menneen vuoden aikana lueskellut lääkeyrttien käytöstä, ja tänä vuonna lähestyin nurmikon rikkaruohoja siitä näkökulmasta. Tässä siis Mailis pesemässä voikukan juuria, ja alemmassa kuvassa kuivumassa ne juuret, piharatamoa, ja perhosorvokkeja. Juurista tulee teetä, ratamoista ja orvokeista uutan öljyä.

Olen viime syksynä ja tänä kesänä siirtänyt kaksi isoa raparperia anopin pihalta meille, mutta tänä kevään en uskaltanut ottaa niistä varsia vasta kuin yhteen pieneen satsiin mehua, ja pikkupurkkiin raparperi-syreenisiirappia. Sillä kostutin Camillen ja minun yhteisen syntymäpäiväkakun jota siis syötiin jo menneenä sunnuntaina.

Tästä on hyvä jatkaa kesäkuuhun!

häätalkoot

Meille on tulossa kiireinen hääkesä, sillä heinäkuussa on Vincen isän ja tämän pitkäaikaisen avovaimon häät, elokuussa Nooran häät Suomessa, ja syyskuun alussa Vincen siskon Camillen häät. Camille ja Cedric järjestävät häänsä sukutilan ladossa, ja se ei parhaillaan ole ihan (lue: ollenkaan) juhlakunnossa.
Viime viikonloppuna oli siis ensimmäinen talkooviikonloppu, jossa oikeastaan koko suku oli valitsemassa mitä menee roskiin ja mitä viedään pois. Menimme sinne jo perjantaina, ja lauantain vastaisena yönä tuuli niin kovin että meinasi lähteä katto päältä. Aamulla sähköt ja vesi olivat poikki pari tuntia, ja metsässä näkyi aamukävelyllä muutama iso kaatunut puu.

Työmaa oli kuitenkin paikallaan, ja aamulenkin jälkeen pääsimme töihin. Suurin työ oli sekä hyvän puutavaran uudelleen pinoaminen pois keskilattialta että roskapuun polttossa.

Koko lauantai meni siis näissä tunnelmissa. Onneksi Vincen täti oli lapsien seurana, sillä muuten en olisi itse saanut tehtyä mitään. Bea ehti jo vaipua pienimuotoiseen masennukseen parin tunnin aikana kun aamulla Ei Ollut Mitään Tekemistä. Mailis ajoi varmaan muutaman tunnin ajan golf-kärryä lauantaina.

Tässä talkooporukka, joka on varsinkin iloinen siitä että homma on tältä erää ohi.

Sunnuntaina jatkoin riehumista vielä hiukan kotona, sillä taimet alkavat olla jo sen kokoisia että niiden istutuspenkki pitää saada valmiiksi.

Kehikko on nyt paikassaan, mutta pohjatyöt vielä odottavat tekijäänsä. Harmi että juuri tähän samaan sumaan osuu tietty viimeisten kokeiden korjaaminen, eli palkkatöitäkin pitää välillä tehdä.