joulu

Mailiksella oli joulukonsertti vielä perjantaina, mutta heti sen jälkeen lähdimme joulunviettoon Bromontiin. Siellä oli kaikki Vincen sisarukset myös hyvissä ajoin, ja aattoaamuna ehdimme porukalla koristella kuusen, ja rakentaa sen jälkeen lumiukkoja parhaassa mahdollisessa nuoskasäässä.

Lähtiessämme kirkkoon pyysin kotiinjääviä laittamaan pimeässä hohtavat rannekkeet lumiukkojen silmiin toivottamaan kirkkokansan tervetulleeksi kotiin. Harmiksemme ne eivät näyttäneet kuitenkaan yhtä pelottavilta kuin olimme etukäteen ajatelleet.

Loppuilta meni lahjoja jakaen, syöden, ja juoden hyvin. Tänä vuonna lahjamäärä oli jopa lasten osalta kohtalaisen maltillinen, pisteet siitä Vincen suvulle!

Jouluaamuna lähdimme aamulla takaisin Montrealiin ruokkimaan kissat, ja juomaan parit glögit Vincen isäpuolen kanssa joka pistäytyi meillä pikimiten. Sitten lähdimmekin ajamaan Vincen isän mökille, jossa vuorossa oli jouluateria 2 (+ lahjoja + hyvää juomista). Tässä lapset ja Simone monopolyä pelaamassa.

Mailis ja Bea jäivät vielä mökille Tapanina kun itse lähdimme kotiin. Tapaninpäivä meni melkein kokonaisuudessa sohvalla telkkaria katsellen, mutta siitä virkistyneenä eilen ensimmäisenä "arkena" siivosin ahkerasti ja jatkoin aloittamaani keittiöremonttia. Tarkoitus on laastoittaa sielläkin seinien kohokuviointi piiloon, ja asentaa kattoon rosetti. Toivon että uusi vuosi voitaisiin jo ottaa vastaan keittiössä missä loppusiivouskin olisi jo tehty, mutta se on ehkä vähän liian optimistinen tavoite. 

piparitalkoot ja naapuruston pikkujoulut

Menneenä viikonloppuna leivoimme ja koristelimme pipareita hikipäässä, osittain siksi että suomen serkusten "leikkimieliseen" piparkakkutalokilpailuun piti tehdä teos, ja osaksi siksi että kutsuin naapureita pikkujouluihin sunnuntaiksi. Vaikka taikina tuli Ikeasta, niin aika homma pipareissa silti oli. Leivoin myös kakspäällisiä (eli herrasväen pikkuleipiä), ja niihin sentään tein taikinankin itse.

Sunnuntai-iltapäivänä katoimme juhlapöytään kaikki piparit, laitoimme takkaan tulen, sytytimme jäälyhtyjen kynttilät, ja aloimme odottamaan vieraita glögikattila hellalla valmiudessa. Olimme laittaneet viikolla kutsun kahdentoista talon postilaatikkoon, ja ja yhdeksän taloutta saapui pikkujouluihin. Tunnelma oli aika tiivis ja lasten osalta energiatasot nousivat aavituksen liian korkealle juuri ennen juhlien loppumista, mutta hauskaa meillä oli! Luulen että tästä voisi melkein tehdä perinteen. Lisäksi lähes kaikki toivat lisää täytettä juhlapoytään, joten tänä aamuna sain tarjota kaikille kokeeseen tulleille opiskelijoille piparin kokeen lisäksi.

suomikoulun joulujuhla

Suomikoulun joulujulaa vietettiin jo reilu viikko sitten, ja kaikki ryhmät olivat valmistelleet esityksiä. Bean ryhmä esitti Tonttujen jouluyön, ja Mailiksen ryhmä lauloi Joulu on taas.

Juhlan kohokohta oli suomalaisen joulupukin vierailu, ja tietysti lahjojen jakaminen. Mailis pääsi joulupukin apulaiseksi nimiä lukemaan, ja isosiskon ollessa lähellä Beakin uskaltautui hakemaan itse pakettinsa (viime vuonna Mailis meni sen kanssa).

Tosin näin totinen se oli tuolillaan koko sen ajan kun pukki oli paikalla.

Taisin täälläkin mainita että Bean hoidossa käy puheterapeutti joka on auttanut myös Beaa valikoivan mykkyyden kanssa. En tiedä mitä ne siellä tekevät kun sessioitakin on vain kahden viikon välein, mutta tuloksia on jo alkanut tulemaan! Viimeksi Vincen äidillä ollessamme Bea puhui grand maman'lleen ensimmäistä kertaa niin että minäkin kuulin (Evelyne on kyllä sanonut että se on puhunut ennenkin, mutta olin vähän skeptinen sen suhteen). Lisäksi eilen Bea puhui englantia naapurin lapsille tietääkseni ensimmäistä kertaa. Se kyllä ymmärtää englantia ihan hyvin, mutta stressaa sen puhumista vielä enemmäin kuin ranskan ja suomen puhumista, enkä ole koskaan ennen kuullut että se puhuisi sitä yhtä tai kahta sanaa enempää kenellekään. Jos tässä vaikka syksyllä oltaisiinkin jo tilanteessa jossa se uskaltaa puhua uudelle opettajalle koulussa!

jouluvalmisteluja

Koulu ei ole vielä loppu kenelläkään, mutta viikonloppuisin ehtii jo tehdä joulu valmistelujakin. Täällä on tapana laittaa kuusi jo joulukuun alussa (tai jo marraskuussa), ja meilläkin se on laitettu pian itsenäisyyspäivän jälkeen. Itse tykkään aika minimaalisesta kuusesta, mutta lapset taas tykkäisivät amerikkalaisesta kuusesta jossa on kaikkea kauheasti. Tänä vuonna päädyimme ratkaisuun jossa ostimme molemmille oman kuusen: äidin kuusi olohuoneeseen ja lasten kuusi lastenhuoneeseen. Ostin lapsille jopa kamalan värivalonsetin.

Työstimme myös tonttuja naapurin raksamiesten katkaisemasta syreenin rungosta. Niitä on nyt sekä pihalla, kuusen alla, että jaettu sukulaisille. Onneksi menemme tänäkin vuonna sukulaisiin jouluna, eli kotona ei tarvitse juuri laittaa ruokia eikä siivota, ja ajan voi käyttää lähinnä askarteluun ja koristeluun. 

joulukoristetaistelu

Laitoin nämä lasten viime vuonna tekemät puutontut ikkunalaudalle viime viikolla. Lähes aina kun kuljen siitä ohi löydän ne näin:

Siis siitäkin huolimatta että käännän ne itse aina takaisin oikein päin.
Katsotaan kummat väsyy ensin.

olohuone!

Olohuone on valmis!!!!! Täällä kuvia vanhasta järjestyksestä (klik). 

Melkein 20 vuotta vanhat sohvat lähtivät kaatopaikalle, ja tämä uusi tuli ihan oikeasta huonekalukaupasta. Nyt sitä pitää varjella kissojen kynsiltä, ja siksi siinä on nuo peitot kulmien päällä. Eli osta kiva sohva, ja sitten pidä se jatkuvasti piilossa....
Lasten pieni pöytä jäi yhden tuolin kanssa tuohon keskelle, ja lapset käyttävät sitä paljon enemmän nyt kun sen äärellä on parempi valaistus. Siihen saa kätevästi myös aikuisten juomat, kirjat, ja läppärit. Seuraavaksi hakusessa jotain uutta taidetta tuohon sohvan yläpuolelle.

Tässä toinen kuva kirjahyllystä.

Keittiöstä katseltuna olohuone näyttää nyt tältä. Tuon tuolin Vince kävi hakemassa netti-ilmoituksen perusteella viime viikonloppun, mutta se joutuu siitä kohta siirtymään pois joulukuusen tieltä. Vasemmalla seinällä on oman isoisoisäni piirtämät suunnitelmat kirjoituspöydistä, ja oikealla on Vincen isovanhempien häät (joissa meni toinenkin pari naimisiin, ja keskellä oleva pappi taisi sekin olla joku isosetä).

Kaiken kaikkiaan tämä järjestys toimii todella hyvin, ja jos ennen tykkäsin olohuoneesta kaikkein vähiten, niin nyt siitä on tullut suosikkihuoneeni. Kirjahyllyn rakentaminen oli kylla sen verran hankala projeksi parisuhteelle että seuraavaksi projektiksi pitää valita jotain sellaista minkä saan tehtyä ihan yksin alusta loppuun (ehkä ruokailutilan seinät joissa on samaa tekstuuria kuin olohuoneen seinät ennen...).

mahatauti

Tällä viikolla lukukauden lopun ja jouluvalmistelun lisäksi haasteellisuutta arkeen on aiheuttanut molempien lasten mahatauti. Ensin Mailis oli kotona tiistain ja keskiviikon, ja sitten Bea perjantain. Tämä on vasta toinen tai kolmas mahatauti kummallekin ikinä, eli kyseessä taisi olla erityisen äkäinen virus. Mailis oli todella flaati koko tiistain, ja nukkui ainakin yhdet päiväunet sohvalla (en muista koska näin olisi viimeksi tapahtunut). Tuli ihan Bean vauvavuosi mieleen kun tein töitä keittiönpöydän ääressä pitäen nukkuvaa lasta samalla silmällä. Mailis sai päiväunien lisäksi pisteitä myös siitä että osui joka kerta ämpäriin.

Torstaina totesin että taudista on selvitty, ja vaihdoin lasten lakanat. Samana iltana Bea alkoi oksentamaan, eikä osunut kertaakaan ämpäriin. Vahdoin siis Bean lakanat kolme kertaa samana päivänä. Potilas itse tosin oli oikein hyväntuulinen, ja suunnitteli pirteänä mitä kaikkea voisikaan tehdä seuraavana kotipäivänä samalla kun Vince pesi sen hiuksista iltaruokaa.

Toivon kovasti että Bea on tokentunut päivän aikana, ja että tauti säästää vanhemmat, sillä huomenna on suomikoulu jossa opetan kahta ryhmää, ja sen jälkeen lasten piti lähteä grandpapan mökille yöksi. Meillä on lauantai-illaksi varaus ravintolaan juhlistamaan Vincen syttäreitä jälkijunassa, ja toivon kovasti ettei sitä tarvitse peruuttaa.

ensimmäinen adventti ja mailiksen ensimmäinen yöretki

Tässä kuva viimeviikolta jolloin meillä oli vanhoja opiskelijatuttuja täällä käymässä, ja kiertelimme vanhassa kaupungissa koleassa syysilmassa. Seuraavana päivänä satoikin ensilumi.
Ajoimme vanhasta kaupungista Bromontiin jossa seuraamme liittyi toiset opiskelututtavat. Voisi ajattella että jos viettää viikonloppua porukassa jossa jokaisella aikuisella on tohtorintutkinto olisi jutut kovin korkealentoisia, mutta kyllä meidän viikonlopun tunnelmat enemmänkin summaa tämä kuva:

No, se mitä tapahtuu farmilla, jää farmille.

Viikolla ehti siis olla jonkin verran lunta (josta lapset olivat erittäin innoissaan), mutta perjantaina sade vei lumen mennessään. Lauantaina Vince katsoi jalkapalloa koko päivän, ja koitin saada edes lapset hiukan ulkoilemaan kurjasta säästä huolimatta. Kävelimme siis tihkusateessa jokirantaan katsomaan Vincen äidin uutta taloa. Se osti tuon kuvan keskellä olevan talon, mutta he muuttavat sinne vasta helmikuussa.

Evelynin uusi talo on lyhyen kävelymatkan päässä meiltä, ja ensi kesänä Mailis voikin kävella sinne yksin.
Mailiksella oli toinenkin mahdollisuus harjoitella itsenäisyyttä tänä viikonloppuna: ensimmäinen partion yöretki! Mailis aloitti syksyllä partion, ja on ollut siitä ihan valtavan innoissaan. Sen luonteelle sopii erinomaisen hyvin tuollainen toiminta missä saa olla koko ajan toimittamassa jotain. Ensimmäinen yöpyminen ei-sukulaisen luona olikin mennyt oikein loistavasti.

Sunnuntaina olikin sitten ensimmäinen adventti, ja sen kunniaksi juotiin ensimmäiset glögit ja avattiin kaappiin unohtunut viimevuotinen piparipaketti. Hiukan tuli myös stressattua siitä että kokeiden, esseiden, loppuarvosanojen, ja viimeisten luentojen lisäksi joulu tulee ja mikään ei ole valmis! Miten tässä käy näin joka vuosi? Siitäkin huolimatta että ihan joka vuosi ajattelen aloittavani lahjavalmistelut oikein erinomaisen aikaisin.

livemusiikkia!

Vincen veli Eliott on muusikko joka on soittanut useammassakin bändissä viime vuosina. Ikävä kyllä sen muusikkoura alkoi vakavoitumaan sillä aikaa kun asuimme Michiganissa, ja sen jälkeenkin meillä on muka ollut aina jotain (tai ei lapsenvahtia), emmekä ole päässeet kuuntelemaan Eliottia. Mutta viime viikonloppuna asia tuli vihdoin korjatuksi! Eliott on siis tuo oikeassa reunassa oleva kitaristi. 

Show oli oikein hyvä, ja onneksi loppuikin ihan ihmisten aikaan ettei tarvinnut koko yötä valvoa enää tässä iässä. Lapset olivat tämän ajan vincen siskon Camillen luona, ja noukimme ne sieltä nukkuvina autoon paluumatkalla. Aina välillä sitä huomaa miten hirveän paljon helpompaa on asua lasten kanssa kaupungissa jossa on sukua lähella. 

Yksi asia mikä valitsemassamme asuinpaikassa harmittaa on että olemme aika kaukana keskustasta (ainakin henkisesti), eikä sinne tule kovin usein lähdettyä. Kaupungissa kuitenkin tapahtuu vaikka mitä, ja pitäisi vaan saada itsensä sinne useammin viikonloppuisin. Todellisuudessa meidän viikonloput kuitenkin useammin näyttää tältä:

Hassu juttu: Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kudotaan aavistuksen eri tavalla. Opetin Mailikselle luonnollisesti Eurooppalaisen tavan, mutta huomasin tämän kuvan ottohetkellä että se on itse vaihtanut sen puolittaiseen Pohjois-Amerikkalaiseen tapaan (saamatta siihen oppia keneltäkään). Eli se onkin varmaan siis geneettistä, ja Mailiksen tyyli luonnollisesti on puoliksi Eurooppalainen ja puoliksi Pohjois-Amerikkalainen.

kotitehtäviä

Viime viikolta ei ole mitään varsinaista raportoitavaa, eikä oikein kuviakaan. Kaivoin sitten puhelimesta pari vanhaa kuvaa. Tässä Mailis tekee kotitehtäviä naapurin pojan kanssa.

Naapurin rouva aloitti työt joku aika sitten hoitovapaan jälkeen, ja välillä heidän vanhin poikansa on tullut keskiviikkoisin meille hetkeksi ennen kuin vanhemmat tulevat töistä kotiin. Kotitehtävät sujuvat paremmin porukassa, ja melkein aina nykyään Beakin kaivaa jonkun vihon esille kun Mailis tekee kotitehtäviä.
Olen harjoitellut Mailiksen kanssa ranskan saneluja viime ja tällä viikolla, mutta kylla siinä on vähän sellainen meininki että sokea taluttaa sokeaa kun ei se ranska kovin tyylipuhtaasti onnistu äidiltäkään. Mutta Vince laittaa nykyään useammin viikolla ruokaa, joten kotitehtävänakki on siirtynyt minulle.

Nyt kun kursseja on opettavana kuusi ja oppilaita yhteensä yli 150, tuntuu aika usein työpäivän jälkeen tältä. Onneksi torstaina ei ole luentoja ollenkaan, eli silloin ehtii valmistella ja korjata kokeita kotoa, ja sitten jaksaa vielä pitkän perjantain töissä. Beallakin on välillä siis aika pitkiä päiviä hoidossa, mutta se on jaksanut oikein hyvin. Bean hoidossa alkoi käymään puheterapeutti erään toisen hoitolapsen takia, mutta Beakin on päässyt niille sessioille valikoivan mykkyyden takia. Minä ja hoitaja odotimme jännityksellä miten ensimmäinen kerta menee viime viikolla, mutta kaikkien yllätykseksi Bea oli vastaillut terapeutille kaikkein eniten! Eli kyseessa on todellakin valikoiva mykkyys. Täytyy toivoa että koulunaloitus ensi vuonna menee hyviin, ja että opettajakin onnistuu olemaan sellainen että Bea uskaltaa puhua sille. Harmiksemme vain tässä meidän muuten hyvällä ala-asteella eskariopet ovat kaikkein tylsimpiä, ja todella monella tuttavalla on ollut huono kokemus ensimmäisestä kouluvuodesta. Täytyy miettiä miten asiaa voisi lähestyä jo etukäteen ongelmien minimoimiseksi.

halloween ja vaalit

Halloween oli ja meni, mutta tässä vihdoin yksi kuva siitä.

Mailis ja Bea olivat kissoja, ja itse pukeuduin suomikoulun Halloween-naamiaisiin vaaleanpunaiseksi yksisarviseksi. Täällä Halloweenia vietetään aina lokakuun viimeisenä päivänä (eikä lähimpänä viikonloppuna), ja tänä vuonna se osui maanantaiksi. Onneksi täällä tuntui muutkin lapsiperheet lähtevän aikaisin karkki-vai-kepponen -kiertueelle, ja saimme lapset kohtalaisen aikaisin nukkumaan. Karkkisaaliskin oli kohtuullinen, ja eiköhän siitä taas riitä jouluun asti.

Itseompelemieni Halloween-asujen lisäksi kuvassa näkyy se toinenkin viimeaikojen askareluprojekti, eli kirjahylly! Se siis tuli vihdoinkin valmiiksi, ja näyttää tältä:

Kuvassa näkyy myös uuden sohvan toinen reuna. Olohuoneeseen on vielä hakusessa nojatuoli, ja sitten se on valmis! Mutta nyt jo todella paljon parempi kuin ennen, ja parempi ollakin, sillä kirjahylly oli noin kolme kertaa työläämpi projekti kuin etukäteen ajattelin.

Halloweenin lisäksi tähän aikaan vuodesta on toinen, pajon pelottavampi tapahtuma, eli USAn presidentinvaalit neljän vuoden välein. Eilen aivan käsittämätön tapahtui ja Donald Trumpista valittiin uusi presidentti. Puolet Yhdysvalloista ja koko Kanada tuntui tänään olevan suruajassa tämän takia. En edes pysty kuvittelemaan miten hirveältä tämä tuntuu kaikista Amerikkalaisista ystävistäni, koska Kanadassa asuvana suomalaisenakin tämä kivistää päätä niin paljon etten tänään meinannut saada mitään aikaiseksi.
Ei muuta kuin vaaleanpunaisena yksisarvisena eteenpäin.

blogihiljaisuus

Mustasta silmästä on jo palauduttu, mutta näköjään blogin ulkopuolella on ollut sen verran puuhaa ettei tänne ole ehtinyt laittamaan mitään. Kuutisen viikkoa sitten aloitettiin siis se olohuoneen pieni pintaremontti, ja se ei vieläkään ole valmis. Seinät on valmiit ja uusi sohva paikallaan, mutta kirjahylly etenee etanan vauhtia.

Remonttia aloittaessa olin myös ihan että "kiva kun oon raivannut kodista jo niin paljon ylimääräistä tavaraa pois ettei ollut edes vaikeaa siirrellä kirjoja ja leluja pois remontin alta!". No, sitä asennetta taisi kestää viikon, ja siitä asti olen kiukutellut kaikille (varsinkin Vincelle) koska projekti ei etene, ja näihin saamarin kirjakoreihin ja tavaraämpäreihin kompastuu joka nurkassa. Mielestäni myös alleviivasin Vincelle että tarvitsen todella paljon apua kirjahyllyn rakentamisen kanssa, mutta olisi viissiin pitänyt ruksata aikataulu sille etukäteen kalenterista, sillä aika hitaasti mikään etenee kun viikolla on töitä, iltaisin pimeää, ja viikonloppuisin lapset kotona ja kaikki muut menot. Pitkään siis tuntui myös siltä että ajattelemattomasti aloitettu (ja ajoitettu) remontti aiheutti takapakkia koko talon toimivuudelle, sillä nyt sitä olohuonetta ei oikein voinut käyttää ollenkaan.

Kirsikkana kakun päälle aloitin viime viikolla yhden uuden kurssin opettamisen, ja reilun viikon päästä alkaa toinen. Mutta eiköhän tämä tästä. Nyt kun Vince alkaa hahmottamaan lopputilanteen on sillekin tullut vähän remontti-intoa (tosin se toi jo koulusta lisää kirjoja odottamaan kirjahyllyn valmistumista, eli kaaos vaan lisääntyy).

Mutta siis, kohta pitäisi tulla kuvia kirjahyllystä ja halloweenista nyt ainakin.

bea uutisia viikon varrelta

Bean viikko alkoi maanataina mustalla silmällä. Ihmeeksemme kyllä tarhatäti luuli että vahinko oli sattunut aamulla ennen tarhaanmenoa, ja itse taas luulin että Bea oli telonut itsensä hoitopäivän aikana. Nyrkkeilijä itse ei ole yhtään se tietoisempi mustelman alkuperästä.

Mustelmaa tai ei, Bealle joka-aamuinen pukeutuminen on todella tärkeä ja tarkkaanharkittu tapahtuma. Tässä se halusi varmistaa että sen valitsemat vaatteet kelpasivat äidillekin, eikä se mitenkään voinut odottaa että pääsen ulos vessasta.

Tämä viimeinen kuva ei suoranaisesti liity Beaan, mutta torstaina oli näin hieno auringonlasku kesän viimeisellä järvenrantapiknikillä. Nyt ilmat viilenivät sen verran että sinne tuskin enää tulee mentyä muuten kuin ehkä termoskaakaolle ennen ensi kesää. Syksy on ollut kuiva ja lämmin, mutta säiden muutoskin on oikein tervetullut.

viikonlopun perhejuhlat

Vincen äidillä ja uudella miehellä on yhteensä 7 aikuista lasta, ja he haluavat tehdä "uusperheviikonlopusta" perinteen. Lauantaina siis ajelimme kaikki tahoiltamme Bromontiin, jossa ohjelmassa oli lammaspaistin grillaamista ulkona, ja yleistä hengailua.

Illan hämärtyessä isommat ja pienemmät lapset siirtyivät sisälle pelaamaan pelejä ja rakentamaan junaratoja. Nämä yhteensä kolmen perheen junaradat ovat vuosien mittaan kerääntyneet Mailikselle ja Bealle, mutta kotona niitä todella harvoin otettiin ulos laatikoista tilanpuutteen vuoksi. Farmilla sen sijaan on tilaa vaikka muille jakaa, ja lisäksi aikuisia jotka innostuvat junaradanrakentamisesta. Lapset eivät millään olisi malttaneet lähteä nukkumaan tästä. 

Pienimpien lasten mentyä nukkumaan Evelynin lapset olivat pelaamassa alakerrassa, ja Irvingin lapset katsomassa urheiluruutua tai vastaavaa yläkerran telkkariaulassa. Evelyn toivoo että näistä kahdesta perheestä muodostuisi yksi yhtenäinen suurperhe, ja vaikka kaikki ihan hyvin toimeen tulevatkin, en oikein usko että näin tulee koskaan käymään. Mutta kyllä yksi viikonloppu aina ihan hyvin menee. 

Seuraavana aamuna Evelynin lapset nousivat aikaisin ja lähtivät naapuriin valmistelemaan Vincen isoäidin 75-vuotisjuhlia. Sillä aikaa kun sankari itse oli kirkossa, ehdimme hyvin kattaa pöydän ja laittaa brunssin. Itse vietin suurimman osan ajasta hellan ääressä lettuja paistamassa, mutta onneksi Vincen serkun avovaimo oli pekonivastaava, joten saimme tehokkaasti vaihdettua Cristinan kanssa tärkeimmät kuulumiset rasvaroiskeita väistellessämme.
Ikävä kyllä itse juhlista ei ole tämän parempaa kuvaa.

Juhlinnan jälkeen palasimme vielä farmille siivomaan edellisen illan jäljet. Vince nukahti sohvalle (eli osallistui tosi ahkerasti siivoukseen), ja lähdin sitten vielä lasten kanssa metsään kävelylle muiden jo lähdettyä takaisin Montrealiin.

Löysimme jopa pienen sienisaaliin kuivasta syyskuusta huolimatta! Tänä iltana nämä siis pääsevät pannulle, eli jos tämä jää blogin viimeiseksi postauksesti, en selvästikään tunnista sieniä niin hyvin kuin luulen tunnistavani.

olohuoneen seinät

Tässä on meidän olohuone eli sisustuksellinen murheenkryyni. Tältä se näyttää keittiöstä katseltuna:

Ja tältä eteisestä katseltuna

Syistä siihen miksi se on murheenkryyni ovat esim. seuraavat:

- Toinen sohva on ikkunan edessä, mikä sekä näyttää hassulta että tuntuu jotenkin pöhköltä (siis istua selkä ikkunaan päin). Lisäksi ikkunan alla lattiassa on lämmitysritilä joka jää sohvan alle, eli talvella sohvan ja seinän väliin pitää laittaa esteitä (viime vuona poikittain makaava halko) ettei sohvaa voi työntää ritilän päälle. Kesällä sohva voi olla seinässä kiinni, mutta sitten verhoja ei saa suljettua. 

- Kirjahylly on huonossa paikassa sohvien välisessä nurkassa, ja sinne on aina jotenkin hankala mennä. Samasta nurkasta myöskin muodostuu lelunurkka johon kasataan kaikki ajelehtivat tavarat, ja sitten kirjahyllylle on vielä vaikeampi päästä. Toisaalta ei tätä nurkkaa voi tyhjäksikään jättää, sillä olohuoneessa (ja kirjahyllyssä) on jo nytkin liian vähän tilaa.

- Ei ole sohvapöytää jolle laittaa esim. juomia, joten siirtelemme lasten pikkutuoleja ja ikean kukka"pöytää" (tuo pieni puinen jakkara) tätä tarkoitusta varten

-  Takka (joka on tosi kiva!), jäänee pian toimettomaksi, sillä Montrealissa tulee tämä talven jälkeen voimaan laki, joka kieltää takat pienhiukkaspäästöjen takia

Talvella tämä on kuitenkin se huone jossa vietämme eniten aikaa, ja olen nyt kaksi talvea kiristellyt hampaitani olohuoneen huonon järjestyksen ja jatkuvan sekamelskan takia (asiaa ei auta että olen ainut joka keräilee lejuja ja kirjoja takaisin paikoille joita niillä varsinaisesti ole, ja siirtelee sohvaa pois seinän edestä). Lisäksi tämä huone on ison etukuistin takia aika pimeä, ja siis jatkuvasti sotkuisen ja tunkkaisen oloinen. Kesällä olohuone ja ruokailuhuone siirtyy isolle takakuistille, ja kaiken tämän ärsytyksen muistaa aina vasta ilmojen kylmetessä.

Tänä kesänä inspiroiduin Sinin ja parin muun ihmisen olohuoneista, ja keksin miten haluan muuttaa tämän tilan toimivammaksi. Haluan vaihtaa sohvat toimivampaan ratkaisuun, ja rakentaa kiinteän kirjahyllyn. Esteenä kirjahyllylle oli että meidän olohuoneen seinät ovat vahvasti teksturoituja (mikä ilmeisesti oli muodikasta 30- ja 40-luvulla, sillä samanlaisia seiniä näkee täällä usein vanhoissa asunnoissa). Vince inhoaa tätä tekstuuria, ja alkoi puhumaan sen poistamisesta ennen kiinteän kirjahyllyn rakentamista.

Katselin aiheesta pari youtube-videota, ja totesin että itse asiassa helpointa olisi laittaa tekstuurin päälle pari kerrosta uutta seinä"laastia", ja siten tasoittaa tekstuuri. Yhtenä viikkoiltana siis avasin viinipullon ja laastisaavin, ja aloin hommiin. Suunnitelmana oli tehdä vain tuo kaarioviseinä jolle haluan rakentaa sen kirjahyllyn, ja muut seinät myöhemmin (kun tässä on näitä palkkatöitäkin).

No, laasti kuivuu todella hitaasti, ja alkuinnostuksessani totesin että odotellessa kuivumista jopa kaksikin vuorokautta ehdin hyvin aloittaa ainakin takkaseinää. Alkuperäinen suunnitelma oli siis tehdä oli seinä kerrallaan että olohuone säilyy kohtalaisen käytettävänä.

No, tässä vaiheessa laastoitan jo joka seinää. Vince ei osallistunut muuta kuin kannustamalla, ja toteamalla sohvalta että "on tässä paljon hommaa, mutta kuitenkin vähämmän kuin mitä meinasin". Jaa.

Ajattelin että hommaan menisi vajaa viikko, ja lähinnä iltoja. Puolitoista viikkoa myömmin olin tehnyt tätä hommaa melkein kaikki ajat jolloin en opettanut, ja olin vasta hiomisvaiheessa. Silloin tuntui että tämä homma ei lopu ikinä. Kun sain maalaamisen vihdoin valmiiksi, pitikin palata leipätyön ääreen, eikä kukaan saanut tauluja tai edes verhoja takaisin paikalleen. Lisäksi lopputalo on täynnä asioita jotka poistettiin olohuoneesta laastin tieltä (kirjat pinoissa ruokailutilassa, stereot makuuhuoneessa jne), eikä uutta sohvaakaan voida toimittaa ennen ensi viikkoa. Tällä viikolla on siis tuntunut siltä että kahden viikon laastoittaminen, hiominen ja maalaaminen on vienyt olohuonehuoneprojektia itseasiassa taaksepäin. Eipä muuta kuin eteenpäin sanoi mummo lumessa vai miten se meni.