viikonlopun perhejuhlat

Vincen äidillä ja uudella miehellä on yhteensä 7 aikuista lasta, ja he haluavat tehdä "uusperheviikonlopusta" perinteen. Lauantaina siis ajelimme kaikki tahoiltamme Bromontiin, jossa ohjelmassa oli lammaspaistin grillaamista ulkona, ja yleistä hengailua.

Illan hämärtyessä isommat ja pienemmät lapset siirtyivät sisälle pelaamaan pelejä ja rakentamaan junaratoja. Nämä yhteensä kolmen perheen junaradat ovat vuosien mittaan kerääntyneet Mailikselle ja Bealle, mutta kotona niitä todella harvoin otettiin ulos laatikoista tilanpuutteen vuoksi. Farmilla sen sijaan on tilaa vaikka muille jakaa, ja lisäksi aikuisia jotka innostuvat junaradanrakentamisesta. Lapset eivät millään olisi malttaneet lähteä nukkumaan tästä. 

Pienimpien lasten mentyä nukkumaan Evelynin lapset olivat pelaamassa alakerrassa, ja Irvingin lapset katsomassa urheiluruutua tai vastaavaa yläkerran telkkariaulassa. Evelyn toivoo että näistä kahdesta perheestä muodostuisi yksi yhtenäinen suurperhe, ja vaikka kaikki ihan hyvin toimeen tulevatkin, en oikein usko että näin tulee koskaan käymään. Mutta kyllä yksi viikonloppu aina ihan hyvin menee. 

Seuraavana aamuna Evelynin lapset nousivat aikaisin ja lähtivät naapuriin valmistelemaan Vincen isoäidin 75-vuotisjuhlia. Sillä aikaa kun sankari itse oli kirkossa, ehdimme hyvin kattaa pöydän ja laittaa brunssin. Itse vietin suurimman osan ajasta hellan ääressä lettuja paistamassa, mutta onneksi Vincen serkun avovaimo oli pekonivastaava, joten saimme tehokkaasti vaihdettua Cristinan kanssa tärkeimmät kuulumiset rasvaroiskeita väistellessämme.
Ikävä kyllä itse juhlista ei ole tämän parempaa kuvaa.

Juhlinnan jälkeen palasimme vielä farmille siivomaan edellisen illan jäljet. Vince nukahti sohvalle (eli osallistui tosi ahkerasti siivoukseen), ja lähdin sitten vielä lasten kanssa metsään kävelylle muiden jo lähdettyä takaisin Montrealiin.

Löysimme jopa pienen sienisaaliin kuivasta syyskuusta huolimatta! Tänä iltana nämä siis pääsevät pannulle, eli jos tämä jää blogin viimeiseksi postauksesti, en selvästikään tunnista sieniä niin hyvin kuin luulen tunnistavani.