Bean synttäriviikko

Bea täytti tällä viikolla neljä, ja niitä juhlittiinkin oikein koko viikon edestä.

Maanantaina sankari sai perinteisen kakkuaamiaisen sänkyyn:

Tiistaina iso-isovanhemmat ja yksi isotädeistä tulivat synttäri-illallisille, ja taas sai kakkua:

Keskiviikkona Bea paras kaveri hoidosta oli meillä leikkimässä aamupäivällä, ja lounastamassa äitinsä kanssa (lisää kakkua):

Torstaina olimme uusien naapureiden kanssa läheisessä leikkipuistossa leikkimässä ja piknikillä:

Perjantaina ei taidettu syödä kakkua, mutta käytiin uimassa grandmaman uima-altaassa:

Lauantaina mentiin grandpapan ja Danièlen uudelle kaupunkikodille syömään ja katsomaan kesän viimeisiä ilotulituksia (lapset saivat siis poikkeuksellisesti valvoa lähes puoleen yöhön asti).

Sunnuntaina oli "viralliset" sukujuhlat brunssin merkeissä, ja meitä oli taas 12 syömässä kakkua kuistilla. Ikävä kyllä näistä kekkereistä ei tainnut kukaan napata yhtään kuvaa, ja sankarikin sanoi jo tässä vaiheessa ettei kakkuun enää saa laittaa kynttilöitä, eikä kukaan saa laulaa.

Nyt olemme kaikki hiukan voipuneita kaikesta tästä juhlinnasta. Onneksi ensi viikko näyttää vähän rauhallisemmalta.

yhteenveto reissusta

Bea oli hoidossa piirtänyt kuvan Kiinan ja Suomen reissusta. Nuo vihreät ovat mummin koiria (tuo isoin vasemmalla on Abu joka kuoli), ja tuo vihreä soikio Abun yläpuolella on koirien koppi. Tuo iso harmaa tuossa keskellä on Kiinan muuri, ja muurin sisällä olevat pienet ympyrät ovat muurin loputtomia portaita. Tuo väärinpäin oleva ihminen on se puistonvartija josta minä ja Mailis luultiin että se on panda, ja jota Bea ei onnistunut näkemään ollenkaan (mikä kiukutti sitä ihan suunnattomasti). Nämä asiat jäivät siis neljävuotiaan mieleen viiden viikon reissusta.

Montrealissa on nyt kuumaa ja kosteaa niin kuin Montrealissa usein kesällä. Tänään kosteuden kanssa ilma "tuntuu siltä kuin olisi 38 astetta lämmintä". Ei taideta kuitenkaan edes ehtiä uimaan grandmaman uima-altaaseen, koska aion saada Bean nukkumaan päiväunet jotta se jaksaa illalla valvoa. Molemmat lapset kun ovat lähdössä grandpapan ja Danièlen mökille iltapäivällä, ja tulevat kotiin huomenillalla. Me ollaan Vincen kanssa tehty varaus ravintolaan illaksi, ja huomenna ajattelin jatkaa ikkunaprojektia. Eilen pesin seinät (terkkuja Sinille) ulkoa, ja laitoin ensimmäisen kerroksen maalia kohtiin josta rappauksen maali lähti ikkunanpieliä korjatessa ja maalatessa. Elokuun puolivälissä tulee ammattimaalarit maalaamaan osat joihin en itse turvallisesti ylety, ja sitten vihdoin ulkoverhous alkaa olla aika hyvässä kuosissa tältä erää. Luulen että siinä vaiheessa saattaa olla aiheellista avata vähän parempi skumppapullo (ja laittaa tänne pitkä postaus työvaiheista).

"kotileirillä"

Paluusta on nyt kulunut viikko, ja tänään vasta tuntui ensimmäistä kertaa siltä ettei aikaero väsyttänyt iltapäivästä. Vanhuus ei tule yksin!

Bea on ollut päivähoidossa aamupäiviä, ja Mailis on ollut kotona mun kanssa. Montrealissa on tapana että kouluikäiset lapset viettävät kesänsä "päiväleireillä", eli siis menevät "leirille" aamulla ja tulevat kotiin iltapäivällä. Mailiksen kavereita on parhaillaan siis urheiluleirillä, tanssileirillä, ekoleirillä, purjehdusleirillä, ja ihan tavallisella "leikitään tässä puistossa"-leirillä. Mailis itsekin oli viime kesänä viikon museon taideleirillä. Viime kevät meni kuitenkin vähän kiireessä koulun ja matkavalmistelujen kanssa, enkä ilmoittanut Mailista millekään leirille (se myös tuntui hassulta rahanhaaskaukselta koska olen itse kotona koko kesän).

Tänään Beakin oli kotona, ja vähän mietin että olisikohan sittenkin pitänyt laittaa Mailis johonkin leirille, lähinnä siksi että sen kaverit ovat niin kiireisiä ettei niitä juuri näe ennen syksyä (iltaisin on tosi monella lisäksi vielä jalkapallotreenit kun tullaan leiriltä kotiin, eli silloinkaan ei ehdi leikkimään naapuriin). Ja sitten totesin että ei kun näin on hyvä: saa herätä aamulla milloin herää, eikä ole oikeastaan koskaan kiire minnekään. Syksyllä on sitten ihan riittävästi taas rutiineja ja menoa. (Mailis itse ei muuten ole valittanut tilanteesta ollenkaan, ja taisi keväällä sanoa ettei halua mennä mihinkään leirille).

Tänään lapset leikkivät takapihalla, Mailis luki paljon, ja sitten ne innostuivat pesemään barbien hiukset.

Videoon turvauduin vasta siinä vaiheessa kun iltaruoka valmistui jo hellalla, ja halusin nopeasti sutaista ulko-oveen viimeisen maalikerroksen.

Sohvanreunalla muuten näkyy Mailiksen kudin, josta se innoistui eilen. Viime talvena aloitettu kutomus oli täynnä reikiä ja uusia silmukoita, mutta tämä nykyinen on mennyt jo ihan oikein monta riviä!

suuri suru

Soittelin Keravan mummin kanssa edellisen viikon alussa, ja hän joutui kuumeen takia siirtämään meidän vierailuamme muutamalla päivällä (tarkoituksenamme oli käydä mummilla samalla kun haemme Vincen kentältä). Seuraavana päivänä mummi olikin mennyt sairaalaan edelleen heikon olon takia, ja sen jälkeen tuntui että asiat menivät eteenpäin kuin painajaisessa. Ensin mummi jouduttiin nukuttamana että keuhkoista saatiin pumpattua neste ulos, ja sitten hän olikin joko nukutettuna tai tajuttomana seuraavan viikon, uutisten vain huonontuessa. Viime torstaina ajoimme Vantaalle katsomaan mummia sairaalaan, ja sekä äiti että minä järkytyimme letkujen määrää, sekä siitä miten edelleen tajuttomana makaavan mummi ei enää yhtaän näyttänyt itseltään. Lääkarikään ei enää antanut toivoa, vaikka välillä mummin tila olikin hiukan kohentunut. Seuraavana yönä mummi oli lakannut hengittämästä.

Tämä kaikki tapahtui niin hirveän äkkiä ja yllättäen että en vieläkään osaa ajatella että tämä nyt oli tässä. Pääsin sairaalaan sanomaan hei hei mummille, mutta tarkoitin sen kyllä enemmänkin sellaisena että "hei hei ja nähdään sitten ensi kerralla kun meidän kotiinlähtö tulee nyt niin pian". Tuntuu täysin uskomattomalta ettei ensi kertaa enää tulekaan.

juhlia ja linnoja

Yksi syy siihen miksi tällä kertaa olimme koko perhe Suomessa oli Veeran ja Markuksen häät Kuusjoella Vincen ensimmäisenä Suomi-viikonloppuna. Traktorivajaan oli tehty näin hieno juhlatila.

(tämä kuva napattu Veeran facebookista)

Hääpaikalla sai ottaa itsestään polaroideja, ja siihen jäikin oikeastaan näiden häiden kuva-anti. Ruoka oli maukasta, juomaa oli paljon, puheet olivat liikuttavia, ja seura mitä parhainta, joten keskityimme muuhun kuin kuvaamiseen. Mailis ja Bea jaksoivat juosta pihalla Vernerin kanssa iltakahdeksaan asti, jolloin kävin viemässä ne kotiin nukkumaan, ja palasin itse vielä juhlapaikalle. 

Viimeisenä viikonloppuna suuntasimme vielä uudestaan Mynämäelle, mutta tällä kertaa Louhisaaren kautta. Täällä Askaisten linnakartanossa on syntynyt muunmuassa marsalkka Mannerheim, ja nykyään se toimii museona. 

Suomen linnat kalpenevat Kiinan keisarien asumuksille, mutta on sitä täälläkin osattu. Laitoin myös merkille että Louhisaari on aika samantapainen kuin meidän kotitalo valkoisine rappauksineen ja vihreine ikkunanpielineen. Kun meillä tulee kattoremontti eteen, taidan vaihtaa senkin samanväriseksi kuin tässä linnassa.

Mynämäessä nostettiin taas perunoita, saunotiiin, ja käytiin tällä kertaa paistamassa makkaraa mökillä.

Mailis oli erityisen innoissaan siitä että sai ensimmäistä kertaa käyttää puukkoa ja veistää oman makkarakeppinsä.

Seuraavana päivänä mummi oli kutsunut kaikki serkukset koolle sunnuntailounaalle, mutta siitäkään ei ikävä kyllä ole yhtään kuvaan omassa kännykässäni. Söimme oikein hyvin ja vaihdoimme kuulumisia lapsilauman kaitsemisen ohessa. Meidän neljän serkun porukalla on jo yhteensä 5 lasta ja kuudes tuloillaan, ja Bea ja Mailis ovat katraasta vanhimmat, joten hulinaa riitti!

simo! ja kustavi! ja muumimaailma!

Yksi reissun tärkeimmistä jutuista oli ajan viettäminen Simon kanssa, sillä tätä hurmaavaa serkkupoikaa ei todellakaan nähdä tarpeeksi usein. Simolla ja Bealla meni suurimman osan aikaa leikki oikein hyvin, ja ihan vaan välillä tuli riitaa leluista. 

Simo tykkää syödä kaikkea, ja erityisesti punajuurisalaattia.

Sini ja Simo ajelivat usemman kerran Kuusjoelle, mutta mekin ehdimme Turkuun pari kertaa. Kävimme Turun linnassa ritarikoulutuksessa (taas)...

...ja samanssa hengessä keskiaikaismarkkinoilla.

Siinä vaiheessa kun koiranulkoilutus ja monen sukupolven yhdessä asuminen Kuusjoella otti kaikkein kovimmalle, pääsimme onneksi kahden yön reissulle Kustaviin Sinin ja Valterin mökille, ja taas jaksoimmekin kaikki tiivistä yhteiseloa Kuusjoella.

Kustavissa lojuttiin riippumatossa, saunottiin, uitiin meressä (kaikki paitsi Vince), ja oltiin vaan (tosin Sini ja Valter kyllä sielläkin lenkittivät omia koiriaan).

Itse varasin heti tiskivuoron ettei vaan tarvinnut lähteä lenkille. Ulkona on paljon kivempi tiskata kuin kotona, ja ehdin jo hetken miettiä että ehkä tälläisen pisteen voisi tehdä omalle pihalle. Sitten muistin että meillä on tiskikone.

Sinin idea oli että kaiken Kiinan turisteeraamisen jälkeen meidän lapset ehkä nauttisivat jostain ihan vaan lapsille suunnatusta aktiviteetista, ja päädyimme viettämään päivän muumimaailmassa serkusten kanssa. Bea hiukan kyseli miksei muumit puhu ja missä ne oikeat muumit ovat, mutta meillä oli todella onnistunut päivä muumilaaksossa.

Paluumatkalla kysyin Bealta ja Mailikselta kumpi oli kivempi, Kiinan muuri vai Muumimaailma, ja molemmat vastasivat "Muumimaailma!". Eli saattaisi olla ihan hyvä idea jatkossakin tehdä ihan vaan lapsille suunnattuja juttuja.

juhannus

Jätimme kaikesta huolimatta jalkavaivaisen mummin kotiin selviytymään kahdeksi päiväksi, ja lähdimme juhannuksen viettoon Mynämäkeen Mailis-mummini luo.

Pari vuotta sitten oltiin Suomessa toukokuussa, ja pikku-Mailis pääsi osallistumaan perunanistutukseen Mailis-mummin kanssa. Yksi tämän kesän kohokohdista oli siis että lapset pääsivät osallistumaan varhaisperunan nostoon. 

Ehdimme käymään myös mökillä kävelemässä metsässä, ja näimme siellä kauniin vaskikäärmeen!

Jukka-pappa oli erinomainen vihdantekijä, ja koitimme siis tehdä hänen oppiensa mukaan vihtoja juhannussaunaan. Ei löydetty oikein sopivia koivunoksia, eikä sidokset ainakaan olleet oikeanlaiset, mutta hauskaa meillä oli perinnetaitoja opetellessa.

Lopuksi saunottiin pitkän kaavan mukaan vanhassa pihasaunassa, ja juotiin viintä yöttömässä yössä.

 Meillä oli oikein hauska juhannus, kiitos vielä mummille!

Suomen reissun aika hurja alku

Suomenreissu alkoi perinteisesti koiranlenkityksellä. Mummi kuitenkin valitti lenkillä aika paljon pohkeestaan johon yksi koirista oli törmannyt puolitoista viikkoa sitten. Sain sen viimein patisteltua sairaalaan näyttämään jalkaa, ja seuraavana päivänä kotona olikin tämän näköinen mummi:

Jalassa on kipsi sopivasti juuri kolme viikkoa ennen välikuvausta, eli lenkitysnakki on napsahtanut omalle kohdalleni joka kerta tämän jälkeen.

Heti seuraavana päivänä kipsistä sattuikin seuraava onnettomuus, ja vanhin koira (tuo iso harmaa jota Bea taluttaa) ei enää noussut kunnolla jaloilleen. Vajaan vuorokauden jälkeen kutsuttiin eläinlääkäri hätiin, ja kaksitoistavuotias koira pääsi autuaammille metsästysmaille.

Abu käytiin hautaamassa toisella puolella kylää asuvien naapurien pihapiiriin (kuvassa Mailis heittää Abun lelua hautaan), ja sitten joimme hautajaiskahvit. Suomenloma sai siis varsin epätavallisen alun, mutta kovin harvoin nykyään pääsen konkreettisesti avuksi kun täällä jotain sattuu, eli on ollut oikein hyvä olla täällä juuri nyt.

viimeinen kiina-postaus

Pekingissä oli suurimman osan ajasta oikein suotuisat ilmat, mutta muutamana päivänä siellä oli vähän liian kuuma. Pari päivää ennen meidän Suomeenlähtöä kävimme kesäpalatsissa, ja siellä oli niin kuuma ettei sitä meinannut sietää ollenkaan. Lähemmän neljänkymmenen asteen helteessa oli tuskaista kiivetä loputtomia rappusia, ja osa palatsista jäi näkemättä sen takia että halusimme takaisin ilmastoituun hotelliin.

Kesäpalatsissa alkoi ymmärtämään miksi Kiinasta tuli kommunistinen: keisarit elivät niin suhteettoman paljon leveämmin kuin tavallinen kansa, että siinä olisi kyllä itseltänikin palanut käämit. Esimerkiksi tämä kesäpalatsi oli aivan valtavan kokoinen (sisältäen järven, useita temppeleitä, pari laivaa, puistoalueita ja niin pois päin), ja se oli tosiaan vain keisarin kesämökki. Kävelimme paljon myös keskustan pikkukujilla joissa on tavallisen kansan pikkutaloja sisäpihoineen (joista suurimmassa osassa ei edelleenkään sisävessaa), mutta niistäkin on pongahtanut oopperalaulajaa, keisarin vaimoa, ja armeijan mahtimiestä, joten epäilen että nekin ovat olleet vähän paremman väen asuntoja. Viimeisenä päivänä kävimme vielä Maon muistomerkillä Tiananmen aukiolla katsomassa Kiinan käännekohdan monumentteja. Siellä pääsisi jopa usempina aamuina katsomaan Maon balsamoitua ruumista, mutta meidän vierailupäivänämme mausoleumi oli harmittavasti kiinni.

Tämän jälkeen pakkasin tuliaiset ja lapset kasaan, ja lensimme sukkelasti suoralle lennolla Helsinkiin. Vince jäi vielä Pekingiin viikoksi, joista opetti yhden päivän ja sitten matkusti vielä nelisen päivää ennen omaa Suomenlentoaan.