"kotileirillä"

Paluusta on nyt kulunut viikko, ja tänään vasta tuntui ensimmäistä kertaa siltä ettei aikaero väsyttänyt iltapäivästä. Vanhuus ei tule yksin!

Bea on ollut päivähoidossa aamupäiviä, ja Mailis on ollut kotona mun kanssa. Montrealissa on tapana että kouluikäiset lapset viettävät kesänsä "päiväleireillä", eli siis menevät "leirille" aamulla ja tulevat kotiin iltapäivällä. Mailiksen kavereita on parhaillaan siis urheiluleirillä, tanssileirillä, ekoleirillä, purjehdusleirillä, ja ihan tavallisella "leikitään tässä puistossa"-leirillä. Mailis itsekin oli viime kesänä viikon museon taideleirillä. Viime kevät meni kuitenkin vähän kiireessä koulun ja matkavalmistelujen kanssa, enkä ilmoittanut Mailista millekään leirille (se myös tuntui hassulta rahanhaaskaukselta koska olen itse kotona koko kesän).

Tänään Beakin oli kotona, ja vähän mietin että olisikohan sittenkin pitänyt laittaa Mailis johonkin leirille, lähinnä siksi että sen kaverit ovat niin kiireisiä ettei niitä juuri näe ennen syksyä (iltaisin on tosi monella lisäksi vielä jalkapallotreenit kun tullaan leiriltä kotiin, eli silloinkaan ei ehdi leikkimään naapuriin). Ja sitten totesin että ei kun näin on hyvä: saa herätä aamulla milloin herää, eikä ole oikeastaan koskaan kiire minnekään. Syksyllä on sitten ihan riittävästi taas rutiineja ja menoa. (Mailis itse ei muuten ole valittanut tilanteesta ollenkaan, ja taisi keväällä sanoa ettei halua mennä mihinkään leirille).

Tänään lapset leikkivät takapihalla, Mailis luki paljon, ja sitten ne innostuivat pesemään barbien hiukset.

Videoon turvauduin vasta siinä vaiheessa kun iltaruoka valmistui jo hellalla, ja halusin nopeasti sutaista ulko-oveen viimeisen maalikerroksen.

Sohvanreunalla muuten näkyy Mailiksen kudin, josta se innoistui eilen. Viime talvena aloitettu kutomus oli täynnä reikiä ja uusia silmukoita, mutta tämä nykyinen on mennyt jo ihan oikein monta riviä!