viimeinen kiina-postaus

Pekingissä oli suurimman osan ajasta oikein suotuisat ilmat, mutta muutamana päivänä siellä oli vähän liian kuuma. Pari päivää ennen meidän Suomeenlähtöä kävimme kesäpalatsissa, ja siellä oli niin kuuma ettei sitä meinannut sietää ollenkaan. Lähemmän neljänkymmenen asteen helteessa oli tuskaista kiivetä loputtomia rappusia, ja osa palatsista jäi näkemättä sen takia että halusimme takaisin ilmastoituun hotelliin.

Kesäpalatsissa alkoi ymmärtämään miksi Kiinasta tuli kommunistinen: keisarit elivät niin suhteettoman paljon leveämmin kuin tavallinen kansa, että siinä olisi kyllä itseltänikin palanut käämit. Esimerkiksi tämä kesäpalatsi oli aivan valtavan kokoinen (sisältäen järven, useita temppeleitä, pari laivaa, puistoalueita ja niin pois päin), ja se oli tosiaan vain keisarin kesämökki. Kävelimme paljon myös keskustan pikkukujilla joissa on tavallisen kansan pikkutaloja sisäpihoineen (joista suurimmassa osassa ei edelleenkään sisävessaa), mutta niistäkin on pongahtanut oopperalaulajaa, keisarin vaimoa, ja armeijan mahtimiestä, joten epäilen että nekin ovat olleet vähän paremman väen asuntoja. Viimeisenä päivänä kävimme vielä Maon muistomerkillä Tiananmen aukiolla katsomassa Kiinan käännekohdan monumentteja. Siellä pääsisi jopa usempina aamuina katsomaan Maon balsamoitua ruumista, mutta meidän vierailupäivänämme mausoleumi oli harmittavasti kiinni.

Tämän jälkeen pakkasin tuliaiset ja lapset kasaan, ja lensimme sukkelasti suoralle lennolla Helsinkiin. Vince jäi vielä Pekingiin viikoksi, joista opetti yhden päivän ja sitten matkusti vielä nelisen päivää ennen omaa Suomenlentoaan.